Isänmaallisuus
Wikipedia
Isänmaallisuudessa eli patriotismissa oma isänmaaksi koettu valtio tai kansa asetetaan etusijalle muihin nähden. Uskollisuus omaa yhteisöä kohtaan on tyypillistä useille elämänmuodoille ja isänmaallisuutta on pidetty antiikin ajoista lähtien pääosin hyveenälähde?
George Orwell analysoi patriotismia ja nationalismia esseessään "Notes on Nationalism". Orwell määritteli patriotismin uskollisuudeksi asuinpaikalle ja omalle elämäntyylille, jota ei kuitenkaan aiota pakottaa muille. Tämä vuoksi hän piti patriotismia täysin puolustuksellisena.[1]
Isänmaallisuuden asemaa hyveenä on myös laajasti arvosteltu. Isänmaallisuus liittyy poliittisissa aatteissa oikeistolaisuuden konservatiiviseen siipeen, mikä ei kuitenkaan tarkoita etteikö isänmaallisuus olisi laajaa myös muita poliittisia kantoja kannattavien keskuudessa. Jotkut vasemmistolaiset aatteet ovat hylänneet isänmaallisuuden, vaikka toisaalta on monia vasemmistolaisia liikkeitä, jotka ovat selkeästi isänmaallisia. Isänmaallisuus onkin nykyään enemmän riippuvainen yksilöstä itsestään, kuin hänen poliittisesta suuntautumisestaan.
Isänmaallisuuden vastakohta on etiikassa kosmopolitanismi.
[muokkaa] Arvostelua
Isänmaallisuutta on arvosteltu siitä, että se synnyttäisi ennakkoluuloja. Ranskalaisen valistusfilosofin ja kirjailijan Voltairen mukaan isänmaallisuus on vain sekoitus omahyväisyyttä ja ennakkoluuloja.[2] Yhdysvaltalainen filosofi Paul Gomberg vertaa isänmaallisuutta rasismiin.[3]
[muokkaa] Katso myös
[muokkaa] Viitteet
- ↑ Orwell, George: ”Notes on Nationalism”, Polemic. — GB, London. — May 1945.
- ↑ Tieteen Kuvalehti Historia, numero 4/2007, s. 77
- ↑ Gomberg, Paul: ”Patriotism is Like Racism”. Teoksessa Primoratz, Igor (toim.): Patriotism, s. 105-112. Humanity Books, 2002. ISBN 1-57392-955-7.
[muokkaa] Aiheesta muualla
- Primoratz, Igor: Patriotism The Stanford Encyclopedia of Philosophy. The Metaphysics Research Lab. Stanford University. (englanniksi)
