Ernst Jünger

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Nuori Ernst Jünger kunniamerkkeineen.

Ernst Jünger (29. maaliskuuta 1895 Heidelberg17. helmikuuta 1998 Riedlingen) oli saksalainen kirjailija, hyönteistutkija ja sotilas. Hänen kenties tunnetuin teoksensa, romaani Teräsmyrskyssä (In Stahlgewittern, 1920), kertoo hänen omista kokemuksistaan ensimmäisessä maailmansodassa. Jotkut pitävät Jüngeriä yhtenä aikansa merkittävimmistä saksalaisista kirjailijoista ja Saksan konservatiivisen vallankumouksen sankarina. Toiset pitävät häntä taantumuksellisena militaristina.

Elämänvaiheet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ernst Jünger syntyi Heidelbergissa ja kasvoi Hannoverissa. Hän lähti Muukalaislegioonaan, jonka palveluksessa hän oli Algeriassa Pohjois-Afrikassa vuosina 1913–1914. Ensimmäisen maailmansodan alussa Jünger ilmoittautui vapaaehtoisena palvelukseen. Hänet määrättiin 73. Fusilieerirykmenttiin (1. Hannoverilainen), jonka riveissä hän osallistui ensimmäisen kerran taisteluun Champagnen suunnalla länsirintamalla 1914. Vuonna 1915 Jünger ylennettiin upseerikoulutuksen jälkeen vänrikiksi. Jünger toimi rykmentissään sekä joukkueenjohtajana että komppanianpäällikkönä ja iskuosastojen johtajana nk. Stoßtrupp-osastoissa. Jünger oli sotilaana etevä ja rohkea. Hänet palkittiin ansioistaan taistelukentällä muun muassa I luokan Rautaristillä ja Hohenzollernin Ritariristillä miekoin. Vuonna 1918 23-vuotiaalle Jüngerille myönnettiin kaikkien aikojen nuorimpana Pour le Mérite, Preussin korkein sotilaallinen kunniamerkki. Hän haavoittui sodassa 14 kertaa, joista viisi luodin osumasta.

Jünger meni vuonna 1925 naimisiin Gretha von Jeinsenin kanssa; parille syntyivät lapset Ernst (19261944) ja Alexander (19341993). Gretha kuoli vuonna 1960. Vuonna 1962 hän avioitui kielitieteilijä Liselotte Lohrerin kanssa.

Jünger ei julkisesti tukenut Adolf Hitleriä mutta ei myöskään vastustanut – joskin hänen vuonna 1939 ilmestynyt romaaninsa Marmorijyrkänteillä (Auf den Marmorklippen) on tulkittavissa kansallissosialismin vastaiseksi allegoriaksi. Myöhemmällä urallaan hän otti kantaa poliittisiin kysymyksiin vielä vähemmän. Hän oli sodan jälkeen lyhyen aikaa liittoutuneiden määräämässä julkaisukiellossa ja asui jonkin aikaa Pariisissa. Hän voitti myöhemmällä urallaan lukuisia tunnustuksia, joista keskeisiä olivat Bundesverdienstkreuz ja Frankfurtin kaupungin Goethe-palkinto. Hän sai kunniatohtorin arvon Bilbaossa vuonna 1989.

Jünger oli henkisesti vireä ja kirjoitti lähes elämänsä loppuun saakka. Hän kääntyi yli 100-vuotiaana protestanttisuudesta katoliseen uskoon ja tunsi henkilökohtaisesti Albert Hofmannin, toisen pitkäikäisen merkkihenkilön. Jünger käytti myöhemmällä iällä säännöllisesti lukuisia huumausaineita, esimerkiksi kokaiinia ja LSD:ta. Hän näki kaksi kertaa Halleyn komeetan, ja hän kertoo tapahtumista päiväkirjamuotoisessa teoksessaan Zwei Mal Halley.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ernst Jünger (vas.), Philipp Jenninger ja Liselotte Lohrer vuonna 1986.

Tutkimuskirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Blumenberg, Hans: Der Mann vom Mond: Über Ernst Jünger. Frankfurt am Main: Suhrkamp, 2007. ISBN 978-3-518-58483-5.
  • Heidegren, Carl-Göran: Ernst och Friedrich Georg Jünger: Två bröder, ett århundrade. Stockholm: Atlantis, 2011. ISBN 978-91-7353-443-7.
  • Hietala, Marjatta 1975: Der neue Nationalismus in der Publizistik Ernst Jüngers und des Kreises um ihn 1920–1933. Diss. Suomalaisen tiedeakatemian toimituksia B: 194. Suomalainen tiedeakatemia, Helsinki. ISSN 0066-2011 ISBN 951-41-0255-X
  • Kiesel, Helmuth 2007: Ernst Jünger: die Biographie. Siedler, München. ISBN 978-3-8868-0852-6
  • Koch, Lars: Der Erste Weltkrieg als Medium der Gegenmoderne: Zu den Werken von Walter Flex und Ernst Jünger. Würzburg: Königshausen & Neumann, 2006. ISBN 3-8260-3168-7.
  • Länsisalo, Heikki 2003: Ernst Jüngerin kaunokirjallinen tuotanto feministisen fasismintutkimuksen lähteenä: Klaus Theweleitin Jünger-tulkinnan kritiikki. Pro gradu. Yleisen kirjallisuustieteen laitos, Helsingin yliopisto.
  • Länsisalo, Heikki 2004: Aistillinen soturi: Ernst Jüngerin homoeroottinen fasismi. — Pervot pidot: Homo-, lesbo- ja queer-näkökulmia kirjallisuudentutkimukseen (toim. Lasse Kekki & Kaisa Ilmonen), s. 123–151. Like, Helsinki. ISBN 952-471-444-2
  • Magenau, Jörg: Brüder unterm Sternenzelt: Friedrich Georg und Ernst Jünger. Eine Biographie. Stuttgart: Klett-Cotta, 2012. ISBN 978-3-608-93844-9.
  • Nerhot, Patrick: La question de la technique: À partir d’un échange épistolaire entre Ernst Jünger et Martin Heidegger. Paris: L’Harmattan, 2012. ISBN 978-2-296-96422-8.
  • Schwilk, Heimo 2007: Ernst Jünger — Ein Jahrhundertleben. Die Biographie. Piper, München. ISBN 978-3-49204-016-7
  • Schöning, Matthias – Stöckmann, Ingo (toim.): Ernst Jünger und die Bundesrepublik: Ästhetik – Politik – Zeitgeschichte. Berlin: De Gruyter, 2012. ISBN 978-3-11-023783-2.
  • Theweleit, Klaus 1977–1978: Männerphantasien 1–2. Stroemfeld.
  • Volmert, Johannes 1985: Ernst Jünger: »In Stahlgewittern«. Uni-Taschenbücher, München. ISBN 3-7705-2174-9

Suomennokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Marmorijyrkänteillä. (Auf den Marmorklippen, 1939.) Suomentanut Saul Boman. Jälkisanat Pauli Pylkkö. Kustavi: Uuni, 2006. ISBN 952-99587-0-6.
  • Teräsmyrskyssä. (In Stahlgewittern, 1. laitos 1920, 7. laitos 1978.) Suomentanut Markus Lång. Suomennettu vuoden 1978 laitoksesta. Helsinki: Ajatus Kirjat, 2008. ISBN 978-951-20-7024-4.
  • Saksa nousuun. [Die totale Mobilmachung, 1930.] Suomentaneet Tere Vadén & Antti Salminen. – Niin & näin 2/2012, s. 13–22.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]