Traditionalistinen koulukunta

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Traditionalistinen koulukunta (perennialismi, integraalinen traditionalismi) on uskonnollis-filosofinen liike, jonka juuret ovat ranskalaisen metafyysikon René Guénonin maailmansotien välisen kauden ajattelussa. Muita liikkeen edustajia ja edelleen kehittäjiä ovat srilankalainen filosofi Ananda Coomaraswamy ja sveitsiläinen mystikko Frithjof Schuon, Titus Burkhardt, Martin Lings, Huston Smith, James S. Cutsinger sekä Seyyed Hossein Nasr.

Perenniaalinen filosofia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Guénon katsoi, että kaikilla aidoilla perinteisillä uskonnoilla on yhteinen esoteerinen ydin, josta hän käytti käsitettä philosophia perennis, ”ikuinen filosofia”. Hän perusti työnsä pääosin hindulaisiin, taolaisiin, islamilaisiin, juutalaisiin ja kristillisiin lähteisiin. Esoteerinen tieto on "puhdasta metafysiikkaa", rationaalisuuden ylittävää tietoa jumalallisesta, jonka perimmäinen päämäärä on yksilön yhtyminen absoluuttiseen, ylipersoonalliseen olemukseen. Yksilö nähdään pohjimmiltaan Absoluutista erottamattomana, missä kohtaa Guénon viittaa hindulaisen veda-uskonnon käsityksiin atmanista, brahmanista ja mokšasta. Guénonin mukaan hindulainen Sanatana Dharma "polveutuu suoremmin Alkuperäisestä Perinteestä". Hänestä idän uskonnot ylipäätään ilmensivät paremmin puhdasta metafysiikkaa, joka ei kuitenkaan itsessään ole kulttuurisidonnaista.

Suhde uskontoon[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Guénon luopui jo hyvin varhaisessa vaiheessa tavoitteesta elvyttää länsimainen hengellisyys puhtaan kristilliseltä pohjalta. Hän myös suhtautui kriittisesti teosofiaan ja muuhun aikansa uushenkisyyteen. Vuonna 1912 Guénon initioitiin sufilaiseen Shadhiliyya-veljeskuntaan ja hän muutti Kairoon. Myös monet myöhemmät traditionalistisen koulukunnan edustajat, muun muassa Frithjof Schuon, Martin Lings ja Titus Burkhardt, on sen jälkeen initioitu sufilaisuuteen.

Liikkeellä on myös kristittyjä (esim. Jean Borella, Wolfgang Smith, James S. Cutsinger, Rama Coomaraswamy, Philip Sherrard), buddhalaisia (Marco Pallis) ja hindulaisia (Ananda Coomaraswamy) edustajia.

Pohjoismaiden vaikutusvaltaisimmat kannattajat (Kurt Almqvist, Tage Lindblom, Ashk Dahlén) ovat kaikki muslimikäännynnäisiä.

Modernismin kritiikki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Traditionalistinen koulukunta suhtautuu moderniin kehitysajatteluun kielteisesti, nähden sen ensisijaisesti hengellisenä rappiona. Guénonin mukaan moderni aika vastaa hindulaisen syklisen aikakäsityksen Kali Yugaa. Guénon kutsuu modernia aikakautta myös ”määrän valtakaudeksi”, jolla ihminen ja maailmankaikkeus ymmärretään ontologisessa mielessä entistä enemmän materian kautta. Guénon näkee länsimaiden suurena tragediana, että ne ovat renessanssista lähtien kadottaneet lähes täysin yhteytensä perenniaaliseen filosofiaan. Näin ollen henkisen etsijän on lännessä käytännössä mahdotonta ottaa vastaan pätevää initiaatiota ja seurata esoteerista polkua.

Vaikutus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Traditionalistiselta koulukunnalta ovat saaneet voimakkaita vaikutteita muun muassa uskontotieteilijä Mircea Eliade sekä italialainen okkultisti ja yhteiskunnallinen ajattelija Julius Evola.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja vieraskielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:Traditionalist School