Julius Evola

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Paroni Giulio Cesare Andrea Evola (19. toukokuuta 189811. kesäkuuta 1974),[1] kirjailija- ja kutsumanimeltään Julius Evola, oli italialainen kulttuurifilosofi, esoteristi ja traditionalisti. Hän kirjoitti laajasti hermetismistä, seksin metafysiikasta, tantrasta, buddhalaisuudesta, taolaisuudesta, vuorikiipeilystä, Graalin maljasta, militarismista, aristokratiasta, politiikasta, filosofiasta, historiasta, roduista, uskonnoista, sivilisaatioiden olemuksesta sekä idän ja lännen uskonnollisista perinteistä.

Ajattelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Julius Evola piti itseään perinteen edustajana, jonka olemusta hän pyrki määrittelemään lukuisissa teoksissaan. Evola piti omia asemiaan ja hengellisiä arvojaan aristokraattisina, maskuliinisina, traditionalistisina, sankarillisina ja uhmakkaan taantumuksellisina. Evolan näkökulmat ja asemat seurasivat hänen maailmankuvaansa johdonmukaisesti, ja lukuisten muiden esoteristien sekä traditionalistien tavoin hän käsitti ihmiskunnan ja maailman elävän parhaillaan nk. Kali Yugan, tai Mustan Ajan, aikakaudella, jota määrittelee valloilleen riistäytyneet materialistiset pyrkimykset, itsekkyys, kulttuurillinen rappio, hengellinen rappeutuminen ja järjestäytynyt vääristyneisyys. Oppi neljästä aikakaudesta löytyy useista maailman esoteerisista ja uskonnollisista traditioista, etenkin hindulaisuudesta. Evola nousi näkemyksillään ”historian hirmuvaltaa” ja yleensä ottaen 'edistyksellisinä' pidettyjä arvoja vastaan, joiden vastapainoksi hän pyrki osoittamaan maailman eri hengellisten perinteiden takana olevan Ikuisen Tradition ('Perennial Tradition') totuuden ja todenmukaisuuden.

Julius Evolan kolmena pääteoksena pidetään usein hänen eri aikakausilta peräisin olevia kirjoja 'Rivolta contro il mondo moderno', 'Gli uomini e le rovine', sekä 'Ride the Tiger'. Näiden teosten lisäksi hän kirjoitti useita kulttuurihistoriallisia ja esoteristisia teoksia, sekä hyvin suuren määrän artikkeleja eri aiheista. Hyvin merkittävä osa hänen teoksistaan ja teksteistään käsittelee sekä itämaista että länsimaista traditionaalista hengellisyyttä ja sisäistä elämää. Evolan mukaan kaiken toiminnan tuli johtaa yksilön tuonne puolen, pois päin materialismista, utilitarianismista, itsekkyydestä ja oman edun tavoittelusta.

Evolaa on väärin perusteinlähde? pidetty usein italialaisen fasismin kehittelijänä ja oppi-isänä, vaikka hän ei koskaan kuulunut fasistiseen puolueeseen tai kutsunut itseään tällä nimellä. Häntä on yritetty kritisoijiensa toimesta nimetä myös monella muulla nimillä johtuen hänen yhteyksistään 1900-luvun poliittisiin liikkeisiin. Hän itse piti itseään oikeistolaisena intellektuaalina, joka yritti korjata fasismin ja kansallissosialismin merkittäviä maailmankuvallisia ja opillisia virheitä traditionaalisesta, aristokraattisesta näkökulmasta katsoen. Evolalla oli paljon vihollisia molempien järjestelmien joukossa, ja tämän vuoksi häneltä kiellettiin myös toiseen maailmansotaan osallistuminen, johon hän oli pyrkinyt vapaaehtoisena kamppaillakseen "kommunismia" vastaan itärintamalla. Toisen maailmansodan loppupuolella hän osallistui natsi-Saksan SS Ahnenerben toimintaan, ja tutki Wienissä vapaamuurareilta takavarikoituja dokumentteja. Julius Evola piti politiikkaa niin kuin kaikkia muitakin ”profaaneja” toimintamuotoja ainoastaan potentiaalisina keinoina aidon hengellisen hierarkian ja järjestyksen muodostamiselle.

Evola menetti useista syistä melko pian uskonsa sekä fasismin että kansallissosialismin mahdollisuuksiin uuden, traditionaalisen eurooppalaisen järjestyksen luomiseksi. Tästä syystä johtuen hän piti minkäänlaista ”korjaavaa toimintaa” mahdottomana toisen maailmansodan jälkeen. Hänen näkemyksenä asioiden tilasta heijastuu hänen myöhemmissä teoksissaan, joissa hän kehotti perinteelle uskollisia ihmisiä vetäytymään kaikesta ulkoisesta aktiviteetista, jotta henkisyydelle todella olennaiset tekijät eivät tuhoutuisi. Evola uskoi maailman siirtyneen toisen maailmansodan jälkeen Kali Yugan viimeistä vaihetta heijastavalle kaoottiselle väliajalle, jolloin minkäänlainen ulkoinen toiminta ei voi korjata tilannetta, joka on jo riistäytynyt liian pitkälle. Käytännössä katsoen koko hänen viimeinen teoksensa 'Ride the Tiger' ('Tiikerillä Ratsastaminen') on kirjoitettu tästä näkökulmasta katsoen, ja yksi sen esittämistä näkökulmista on mm. stoalaisilta tunnettu 'a-politeia'.

Julius Evolan ajattelusta löytyy lukuisia yhtymäkohtialähde? mm. René Guénonin, Platonin, Friedrich Nietzschen, Oswald Spenglerin, Houston Stewart Chamberlainin, Arthur de Gobineaun, Buddha Sakyamunin, Mestari Eckhartin, Homeroksen, Jacob Boehmen, ja joidenkin katolilaisten ajattelijoiden, kuten Juan Donoso Cortésin ja Joseph de Maistren kanssa. Evola itse kutsui itseään radikaali-traditionaaliseksi ja aristokraattiseksi konservatiiviksi, ja piti ”viimeistä suurta eurooppalaista” "Mitternacht" Metternichiä ihanteellisena esikuvanaan.

Teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Englanniksi saatavilla olevat teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Julius-Evola Heidnischer-Imperialismus.jpg
  • Introduction to Magic: Rituals and Practical Techniques for the Magus (1929)
  • The Hermetic Tradition: Symbols and Teachings of the Royal Art (1931)
  • Revolt Against the Modern World: Politics, Religion, and Social Order in the Kali Yuga (1934)
  • The Mystery of the Grail: Initiation and Magic in the Quest for the Spirit (1937)
  • The Doctrine of Awakening: The Attainment of Self-Mastery According to the Earliest Buddhist Texts (1943)
  • The Yoga of Power: Tantra, Shakti, and the Secret Way (1949)
  • Men Among the Ruins: Post-War Reflections of a Radical Traditionalist (1953)
  • Eros and the Mysteries of Love: The Metaphysics of Sex (1958)
  • Ride the Tiger: A Survival Manual for the Aristocrats of the Soul (1961)
  • Meditations on the Peaks: Mountain Climbing as Metaphor for the Spiritual Quest (1974)
  • The Path of Enlightenment According to the Mithraic Mysteries (1977)

Muita teoksia ja artikkeleita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Arte Astratta, Posizione Teoretica (1920)
  • Le Parole Oscure du Paysage Interieur (1920)
  • Saggi sull'idealismo magico (1925)
  • Teoria dell'Individuo Assoluto (1927)
  • Imperialismo Pagano: Il Fascismo Dinanzi al Pericolo Euro-Cristiano, con una Appendice sulle Reazioni di parte Guelfa (1928)
  • Fenomenologia dell'Individuo Assoluto (1930)
  • Maschera e volto dello Spiritualismo Contemporaneo: Analisi critica delle principali correnti moderne verso il sovrasensibile (1932)
  • Il Mito del Sangue. Genesi del Razzismo (1937)
  • Sintesi di Dottrina della Razza (1941)
  • Die Arische Lehre von Kampf und Sieg (1941)
  • Gli Ebrei hanno voluto questa Guerra (1942)
  • Orientamenti (1950)
  • Il Fascismo. Saggio di una Analisi Critica dal Punto di Vista della Destra (1964)
  • L'Arco e la Clava (1968)
  • Il Taoismo (1972)
  • Ultimi Scritti (1977)

Suomeksi:

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Remembering Julius Evola: May 19, 1898–June 11, 1974 Counter-currents.com. Viitattu 2.8. 2011. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä henkilöön liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.

Luokka:Alaraajahalvantuneet henkilöt Loikkaa: valikkoon, hakuun