Esoteerisuus

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Ihminen maailmankaikkeuden osana, Hildegard Bingeniläisen näky, Liber Divinorum Operum, v. 1165

Esoteerisuus on johdos sanasta esoteerinen, joka tarkoittaa 'salailevaa' tai 'sisäpiirille tarkoitettua'. Yleensä sanalla tarkoitetaan tietämystä, joka on vain tietyn suljetun piirin, toisin sanoen 'tietoon vihittyjen' saavutettavissa. Sen vastakohtana on eksoteerinen, eli yleisesti saatavilla oleva tieto. Esoteerisella voidaan viitata sekä mystiseen kokemukseen että salassa pidettyyn suulliseen tai kirjoitettuun tietoon, johon voidaan perehtyä tietyn riitin eli vihkimisen kautta.

Vastakohtaparia käytetään usein uskontojen yhteydessä, jossa esoteerinen uskonnonharjoittaminen perustuu sisäiseen hengelliseen kokemukseen, kun taas eksoteerinen uskonnonharjoittaminen pyhien tekstien kirjaimelliseen tai vakiintuneeseen tulkintaan. Esoteerisella voidaan tässä yhteydessä tarkoittaa myös pyhien tekstien vertauskuvallista tulkintaa suoran tulkinnan sijaan.

Keskeisiä esoteerisia suuntauksia ovat nykyään ruusuristiläiset veljeskunnat, spiritualismi, teosofia ja rituaalimagia. Näihin liittyy myös New Age, joka on kuitenkin enemmän aatteellinen kulttuurivirtaus kuin selkeärajainen liike.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Esoteria on erityisesti länsimaiseen kulttuuriin sidoksissa oleva ilmiö. Kristinusko korosti pelastuksen olevan saavutettavissa Jumalan armon kautta, ja yksilön rooliksi jäi näin armon vastaanottaminen, luottaen kirkon auktoriteettiin uskonasioissa. Siten sellainen uskonnollinen temperamentti joka painottaa henkilökohtaista hengellistä etsintää ja pelastavan tiedon saavuttamista omin avuin, on ilmaantunut esiin toistuvasti historian eri vaiheissa. Esoteerikot ovat lähes poikkeuksetta mieltäneet itsensä kristityiksi. Vasta 1800-luvun lopulta lähtien esoteeriset liikkeet ovat alkaneet esiintyä itsetietoisemmin kristinuskon vaihtoehtona.

Ajanlaskun alun gnostilaiset uskomukset ilmaantuivat 1000-1100-luvuilla uudelleen bogomiileilla ja kataareilla. Juutalainen kabbala sekä islamilainen sufilaisuus vaikuttivat monien kristittyjen ajatteluun synnyttäen uudenlaista esoteerista filosofiaa.

1492 Espanja ja Portugali karkottivat juutalaiset maasta, ja tämän seurauksena monet esoteeriset ideat levisivät muualle Eurooppaan. Samaan aikaan monet renessanssifilosofit löysivät uudelleen uusplatonistiset ja pythagoralaiset kirjoitukset. Italialainen Marsilio Ficino käänsi Corpus Hermeticum -nimisen gnostilaisen kirjoituskokoelman latinaksi vuonna 1471.

1500- ja 1600-lukujen hermeettisillä filosofeilla oli käytettävänään jo melko runsaasti erilaista salaista kirjallisuutta. Nämä filosofit yhdistivät astrologiasta, alkemiasta, uusplatonistisesta kirjallisuudesta ja aluillaan olevasta luonnonfilosofiasta erilaisia ajatusrakennelmia, joista osa vaikutti myös luonnontieteiden syntyyn. 1600-luvulla julkaistut ruusuristiläiset manifestit johtivat myöhemmin erilaisten ruusuristiläisten veljeskuntien perustamiseen. Useat 1800-luvulla perustetut liikkeet nojautuivat tunnetun okkulttisen kirjailijan Eliphas Lévin oppeihin. Vuonna 1866 Englannissa perustettiin Societas Rocicruciana in Anglia, joka oli vapaamuurariliikkeen esoteerinen sivuosasto. Tästä juontaa juurensa myös Englannissa 1888 perustettu The Hermetic Order of the Golden Dawn, jolla on ollut suuri vaikutus nykyajan esoteriaan ja okkultismiin.

Filosofia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ranskalaisen esoterian tutkijan Antoine Faivren mukaan länsimainen esoteria voidaan tunnistaa neljästä perustavasta piirteestä:

  • oppi vastaavuuksisista
  • käsitys luonnosta elävänä kokonaisuutena
  • kiinnostus mielikuvituksen kautta tavoitettaviin välittäjiin
  • kokemus transmutaatiosta

Näiden lisäksi keskeisiä ovat:

  • pyrkimys tavoittaa kaikkien uskontojen taustalla oleva yhteinen periaate
  • vihkimyksen kautta mestarilta oppilaalle tapahtuva perinteen välittäminen

Esoteerisia tekstejä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Useimpia uskonnollisia tekstejä on tulkittu myös esoteerisesti. On esitetty, että Jeesus jakoi opetuksensa eksoteeriseen ja esoteeriseen, joista viimeksi mainittu oli tarkoitettu vain opetuslapsille. Muun muassa gnostilaisuudessa kristinuskon esoteerisella tulkinnalla on suuri merkitys, ja kabbala perustuu Tooran esoteeriselle tulkinnalle.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]