Satanismi

Kärki alaspäin olevaa pentagrammia käytetään usein satanismin tunnuksena.

Satanismi on saatana-symboliikkaa käyttävä hedonistinen uskonnollinen oppi. Länsimaisen okkultismin perintöä edustavana, kristinuskon vastaisena aatteena satanismi järjestäytyi Yhdysvalloissa 1960-luvulla.

Satanismin eri muodot

Useimmiten satanismista puhuttaessa tarkoitetaan Saatanan kirkon mukaista satanismia. Anton LaVey perusti Saatanan kirkon vuonna 1966 ja julkaisi filosofiansa perusteoksen Saatanallisen Raamatun vuonna 1969.

Saatanan kirkon satanismi on ateistinen uskonto, joka pitää Saatanaa vain vertauskuvana filosofialleen, ei henkiolentona. LaVeyn opin mukaan ei ole jumalia, vaan pikemminkin ihminen itse on jumala, joka määrää oman kohtalonsa. Ihminen saa toteuttaa itseään ja mielipiteitään, kenenkään itseään heikomman tulematta tielle. Näin ollen filosofian keskeisenä osana voidaan pitää "vahvin selviää" -tyylistä ajattelutapaa. Useimmiten LaVeyn satanismissa rituaaleilla ei ole tarkoitus ottaa yhteyttä henkiolentoon tms., vaan nimenomaan ilmaista itseään ja virkistäytyä.^lähde?

Suomessa satanisteja on muun muassa Pakanaverkon piirissä. He sanoutuvat irti saatananpalvonnasta, jonka he katsovat olevan vain käänteistä kristinuskoa ja usein rikollisen toiminnan peite.

Hengellinen satanismi

Hengellisen satanismin juuret juontavat kauas ennen LaVeyta, jopa vuosisatojen päähän. Hengelliseen satanismiin liitty vahvemmin mystiikka, ja jotkut aatteen kannattajista saattavat jopa uskoa erilaisiin jumaluuksiin, joita nimittävät Saatanaksi. Yleensä hengelliset satanistit eivät kuulu mihinkään järjestöön, vaan kehittävät omat tapansa ja uskomuksensa itse. Useat hengellisen satanismin ryhmät ovat LaVeyn Church of Satanista eronneita pienempiä ryhmiä.^lähde?

Myös suomalaisen uusnatsin ja okkultistin Pekka Siitoimen on katsottu edustavan hengellistä satanismia, hänen mukaansa Saatana on maailman luonut jumaluus, joka ei ole varsinaisesti hyvä eikä paha. Häneen voi olla yhteydessä erilaisien rituaalien, rukousten ja meditaatiotekniikoiden avulla. Tätä on pidetty esimerkkinä klassisesta hengellisestä satanismista.^lähde?

Kirjallisuutta

• Hermonen, Merja: Pimeä hehku: Satanismi ja saatananpalvonta 1990-luvun suomalaisessa nuorisokulttuurissa. Väitöskirja, Helsingin yliopisto. Nuorisotutkimusverkosto & Nuorisotutkimusseura. Julkaisuja 64. Helsinki: Loki-kirjat, 2006. ISBN 951-825-039-1.
• LaVey, Anton Szandor: Saatanallinen raamattu. (The satanic bible, 1969.) Suomentanut Paula Merensuo. Kaarina: Voimasana, 2007. ISBN 978-952-5261-12-7.

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Satanismi Wikimedia Commonsissa
• Saatanan Kirkko. (englanniksi)
• Peter H. Gilmore: Satanismi: Pelätty uskonto. Saatanan Kirkko.
• Satanismi. Pakanaverkko.
• Ilkka Pernu: Olen jumala. Aviisi 6/2006.
• YLEn Elävä arkisto: Saako saatanaa palvoa?
• Azazelin Tähti
• Kotimaista satanismia käsittelevä www-sivusto