Satanismi
Sivulta puuttuu 
Satanismi on saatana-symboliikkaa käyttävä hedonistinen uskonnollinen oppi.[1] Länsimaisen okkultismin perintöä edustavana, kristinuskon vastaisena aatteena satanismi järjestäytyi Yhdysvalloissa 1960-luvulla.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Satanismin eri muodot
Useimmiten satanismista puhuttaessa tarkoitetaan juuri LaVeyn oppien mukaista satanismia. Se on ateistinen usko, joka pitää Saatanaa vain vertauskuvana filosofialleen, ei henkiolentona. LaVeyn oppien mukaan ei ole jumalia, vaan pikemminkin ihminen itse on jumala, joka määrää oman kohtalonsa. Ihminen saa toteuttaa itseään ja mielipiteitään, kenenkään itseään heikomman tulematta tielle. Näin ollen filosofian keskeisenä osana voidaan pitää "vahvin selviää" -tyylistä ajattelutapaa. Tämä pätee niin ihmisissä kuin muissakin eläimissä. Rituaaleja pidetään ihmisen tapana ilmaista itseään, tai virkistäytyä. Useimmiten LaVeyn satanismissa rituaaleilla ei ole tarkoitus ottaa yhteyttä henkiolentoon tms., vaan nimenomaan ilmaista uskoaan ja virkistäytyä. Rituaalieihin ei liity minkäänlaisia eläinuhreja, eikä ketään vahingoiteta.
[muokkaa] Hengellinen satanismi
Hengellisen satanismin juuret juontavat kauas ennen LaVeyta, jopa vuosisatojen päähän. Hengelliseen satanismiin liitty vahvemmin mystiikka, ja jotkut aatteen kannattajista saattavat jopa uskoa erilaisiin jumaluuksiin, joita nimittävät Saatanaksi. Yleensä hengelliset satanistit eivät kuulu mihinkään järjestöön, vaan kehittävät omat tapansa ja uskomuksensa itse. Useat hengellisen satanismin ryhmät ovat myöhemiin LaVeyn Church of Satanista eronneita pienempiä ryhmiä, merkittävimpänä näistä Church of Set. Myös suomalaisen uusnatsin ja okkultistin Pekka Siitoimen on katsottu edustavan hengellistä satanismia, hänen mukaansa Saatana on maailman luonut jumaluus, joka ei ole varsinaisesti hyvä eikä paha. Häneen voi olla yhteydessä erilaisien rituaalien, rukousten ja meditaatiotekniikoiden avulla. Tätä on pidetty esimerkkinä klassisesta hengellisestä satanismista.
Anton LaVey perusti Saatanan kirkon vuonna 1966 ja julkaisi Saatanallisen Raamatun.[3] Suomessa satanisteja on muun muassa Pakanaverkon piirissä. He sanoutuvat irti saatananpalvonnasta, jonka he katsovat olevan vain käänteistä kristinuskoa ja usein rikollisen toiminnan peite.[4]
[muokkaa] Lähteet
- ↑ Kielitoimiston sanakirja. Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja 132. Internet-versio MOT Kielitoimiston sanakirja 1.0. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja Kielikone Oy, 2004. ISBN 952-5446-11-5.
- ↑ HY: Väitös saatananpalvonnasta ja satanismista suomalaisessa nuorisokulttuurissa 29.03.2006. Helsingin yliopisto. Viitattu 6.10.2009.
- ↑ LaVey, Anton Szandor: Saatanallinen raamattu. (The satanic bible, 1969.) Suomentanut Paula Merensuo. Kaarina: Voimasana, 2007. ISBN 978-952-5261-12-7. )
- ↑ Satanismi Pakanaverkko ry. Viitattu 6.10.2009.
[muokkaa] Kirjallisuutta
- Hermonen, Merja: Pimeä hehku: Satanismi ja saatananpalvonta 1990-luvun suomalaisessa nuorisokulttuurissa. Väitöskirja, Helsingin yliopisto. Nuorisotutkimusverkosto & Nuorisotutkimusseura. Julkaisuja 64. Helsinki: Loki-kirjat, 2006. ISBN 951-825-039-1.
- LaVey, Anton Szandor: Saatanallinen raamattu. (The satanic bible, 1969.) Suomentanut Paula Merensuo. Kaarina: Voimasana, 2007. ISBN 978-952-5261-12-7.
[muokkaa] Aiheesta muualla
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Satanismi Wikimedia Commonsissa- Saatanan Kirkko. (englanniksi)
- Peter H. Gilmore: Satanismi: Pelätty uskonto. Saatanan Kirkko.
- Satanismi. Pakanaverkko.
- Ilkka Pernu: Olen jumala. Aviisi 6/2006.
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta 
