John Milton

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
John Milton
John Milton
John Milton
Syntynyt 9. joulukuuta 1608
Lontoo, Englanti
Kuollut 8. marraskuuta 1674
Bunhill, Lontoo, Englanti
Ammatit runoilija, kirjailija, filosofi
Kansallisuus Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Yhdistynyt kuningaskunta
Nuvola apps bookcase.svg
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta

John Milton (9. joulukuuta 1608 Lontoo8. marraskuuta 1674 Lontoo) oli englantilainen runoilija ja liberaalifilosofi, jonka kuuluisin teos on eeppinen runoelma Kadotettu paratiisi (Paradise Lost).

Milton oli lähtöisin varakkaasta lontoolaisesta perheestä, joka oli vapaamielisen puritaaninen. Hän aloitti 16-vuotiaana teologian opinnot Cambridgen yliopistossa, jossa vallitsi kankea kirkollinen henki ja missä hän koki itsensä mielipiteittensä vuoksi epäsopivaksi valtion kirkon palvelukseen. Vuonna 1632 hän lähti yliopistosta ja palasi vanhempiensa luo, jotka silloin asuivat lähellä Lontoota pienessä Hortonin kaupungissa Buckinghamshiressä. Siellä hän vietti viisi kuusi vuotta maaseudun rauhassa opiskellen ja käväisten välillä Lontoossa. Miltonin eräät runoelmat ovat tuolta ajalta sekä naamionäytelmä Comus, joka esitettiin syyskuussa 1934 erään aatelismiehen linnassa.[1]

Milton oli laajasti sivistynyt. Hän tunsi Raamatun alkukielellä ja oli tutustunut aikansa teologiseen tietämykseen. Kasvaneena renessansin piirissä hän oli perehtynyt vanhan ajan kreikkalaiseen ja roomalaiseen kirjallisuuteen sekä italian kieleen ja kirjallisuuteen ja myös oman maansa kirjallisuuteen. Erityisesti Spenseriltä Milton oli saanut paljon vaikutteita. Lisäksi hän osasi ranskaa ja jopa kaldeaa ja syyriaa.[2]

Milton kirjoitti jo opiskeluaikoinaan ensimmäiset runonsa Ode on the Morning of Christ's Nativity, L'Allegro ja Il Penseroso. Vuosina 1638–1639 hän kiersi Eurooppaa päämääränään erityisesti Italia, missä hän kävi monissa kaupungeissa [3] ja tapasi aikansa kuuluisuuksia, kuten Hugo Grotius, Galileo Galilei ja Lucas Holete. Sisällissodan uhatessa hän palasi kuitenkin kotimaahan.

Sitten Milton kirjoitti kaksikymmentä vuotta lähes pelkästään proosaa puritaaniaatteen edistämiseksi. Hän meni 1643 naimisiin 17-vuotiaan kuningasmielisen aatelisherran tyttären Mary Powellin kanssa, joka kuitenkin jätti hänet kuukauden kuluttua ja palasi kotiinsa.[4] Seuraavat kolme vuotta Milton kirjoitti ja levitti sarjan pamfletteja, joissa hän vaati avioeron laillistamista. Kirjoitukset herättivät tuohon aikaan suurta pahennusta. Sopu kuitenkin löytyi ja vaimo palasi vuonna 1645 mutta kuoli 1652 synnytykseen. Tästä ensimmäisestä avioliitosta jäi eloon kolme tytärtä, joiden suhde isään ei ilmeisesti ollut kovin hyvä, koska tyttäret asuivat muualla isänsä viimeisinä vuosina. Miltonin toinenkin vaimo kuoli synnytykseen 1658 puolitoista vuotta häiden jälkeen. Kolmas vaimo oli hyvä hoitajatar.[5]

Milton kirjoitti 1644 kirjasen Education, jossa hän vaati yliopistokoulutuksen uudistamista, sekä teoksen Areopagitica, a Speech for the Liberty of Unlicensed Printing, jossa hän vaati painovapautta, mutta se toteutui vasta 1695 ja silloinkin vaillinaisesti.

Kun Englannin kuningasvalta oli kaadettu, kuningas Kaarle I oli mestattu 30. tammikuuta 1649, Milton pääsi mukaan hallintoon, jossa hän oli restauraatioon asti. Hän toimi valtion tasavaltaisen hallituksen latinankielisenä sihteerinä. Näissä tehtävissä hän menetti 44-vuotiaana vähitellen heikon näkönsä kokonaan. Milton sairasti glaukoomaa, joka aiheutti sokeutumisen 1650-luvulla. Hän jatkoi kuitenkin toimintaansa tasavallan puolesta ja julkaisi asiaan liittyen vielä helmikuussa 1660 periaatteissaan järkähtämättömän kirjan, jolloin jo varmuudella odotettiin Stuartien valtaan paluuta. Kaikki, minkä puolesta Milton oli taistellut, kukistui toukokuussa, kun Kaarle II saapui Lontooseen. Pyöveli poltti roviolla kaksi Miltonin kirjaa. Milton itse pysytteli piilossa muutamia kuukausia, ehkä hän myös oli menettänyt osittain vapautensa, selvisi kuitenkin uhkaavasta tilanteesta. Sokeana ja yksinäisenä hän kokosi ajatuksensa ja alkoi kirjoittaa syntiinlankeemusta käsittelevää eepostaan The Lost, Kadotettu paratiisi.[6]

Runoteokset ja näytelmät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Hansen, Ad: Englanti, Yleinen kirjallisuuden historia 3. Tanskan kielestä suomentanut Otto Manninen. Suomal. kirjall. seuran kirjapainon osakeyhtiö Helsingissä: Otava, 1900.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Hansen 1900, s. 101-103
  2. Hansen 1900, s. 101
  3. Hansen 1900, s. 105-106
  4. Hansen 1900, s. 107
  5. Hansen 1900, s. 112
  6. Hansen 1900, s. 108-109


Suomennettu teos[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Milton, John: Kadotettu paratiisi: Runoelma. (Paradise lost: A poem, 1667.) Suomentanut Yrjö Jylhä. Elämäkerran ja selitykset kirjoittanut Eino Railo. 3. painos, näköispainos (1. painos 1933). Helsinki: WSOY, 2000. ISBN 951-0-25253-0.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Fish, Stanley: Versions of Antihumanism: Milton and Others. Cambridge: Cambridge University Press, 2012. ISBN 978-1-107-00305-7.
  • DuRocher, Richard J. – Thickstun, Margaret Olofson (toim.): Milton's Rival Hermeneutics: "Reason Is But Choosing". Pittsburgh: Duquesne University Press, 2012. ISBN 978-0-8207-0450-0.
  • Fenton, Mary C. – Schwartz, Louis (toim.): To Repair the Ruins: Reading Milton. Pittsburgh: Duquesne University Press, 2012. ISBN 978-0-8207-0454-8.
  • Herman, Peter C. – Sauer, Elizabeth (toim.): The New Milton Criticism. Cambridge: Cambridge University Press, 2012. ISBN 978-1-107-01922-5.
  • Jones, Edward (toim.): Young Milton: The Emerging Author, 1620–1642. Oxford: Oxford University Press, 2013. ISBN 978-0-19-969870-7.


Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta John Milton.