Anna-Maija Raittila

Anna-Maija Raittila (Nieminen) (s. 23. heinäkuuta 1928 Joensuu) on evankelisluterilaisen kirkon piirissä tunnettu kirjailija ja virsien tekijä.

Raittila asui vuodesta 1984 vuoteen 2008 Kaarinassa Morbackan hiljaisuuden yhteisössä. Hän muutti alkukeväästä 2008 helsinkiläiseen palvelutaloon asumaan. Koulutukseltaan Raittila on teologian kandidaatti (1952). Hän on toiminut uskonnon ja psykologian opettajana, vuodesta 1967 vapaana kirjailijana ja suomentajana sekä vuodesta 1982 retriitin ohjaajana ja kouluttajana.

Raittilan vanhemmat ovat rakennusmestari Viljo Raittila (1890–1950), äiti Kaisa o.s. Jokinen (1895–1955), puoliso vuodesta 1961 suomentaja Taisto Nieminen. Raittilan juuret ovat vanhoillislestadiolaisuudessa, mutta hän erosi siitä 1960-luvun kiistojen yhteydessä elämänsanalaisuuden haarautuessa erilleen. Vanhoillislestadiolaisuudessa puhutaan, että 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen loppupuolella Raittila olisi palannut takaisin lapsuutensa herätysliikkeeseen.

Päätyönsä Raittila on tehnyt vapaana kirjailijana – runoilijana – ja hänet tunnetaan erityisesti virsistä. Nykyisessä virsikirjassa on useita hänen kirjoittamiaan virsiä. Hän oli mukana myös vuoden 1986 virsikirjauudistuksessa. Hän sai evankelisluterilaisen kirkon Mikael Agricolan ristin vuonna 2007, kun merkki myönnettiin ensi kertaa. Tämän lisäksi hänelle on myönnetty Helsingin yliopiston teologisen tiedekunnan kunniatotorintohtorin (hc) arvo vuonna 1980.

Raittilalla on ollut keskeinen rooli ekumeenisen Taize-liikkeen ajatusten levittämisessä Suomeen 1970-luvulta lähtien. Hän on toiminut Sinapinsiemen ry:ssä ja oli perustamassa Omenapuukylää Halikon Vartsalaan 1979. Morbackan yhteisö on Omenapuukylän toiminnan jatkaja.

Mari Teinilä on kirjoittanut elämäkerran Anna-Maija Raittila. Luottamuksen pyhiinvaeltaja (Kirjapaja 2001).

Teokset

• Ruiskukkaehtoo, 1947
• Päivänvarjopuu, 1955
• Aurinko on jäljellä, 1957
• Lähteet, 1961
• Sateenkaari, 1968
• Sinitiaisen tanssi, 1969
• Viisi leipää ja kaksi kalaa, 1970
• Keskipäivän pilvi, 1972
• Anna meidät kaikki toisillemme, 1974
• Isät kulkivat pilven alla, 1975
• Valitut runot 1947–1974, 1978
• Omenapuukylän päiväkirja, 1983
• Unelmasta se alkaa, 1984
• Lehtimajanjuhla, 1987
• Pyhiinvaeltajan päiväkirja, 1988
• Franciscus astui ovestani, 1988
• Suru on tie, 1989
• Valvo meissä, satakieli, 1990
• Kotipiha kulkee mukana, 1990
• Aukkoina muurissa, 1992
• Hiljaisuuden kirja, 1993
• Ristin tien äärellä, 1995
• Kuuntelen kanssasi, Maria, 1995
• Paratiisini puut : runoja, 1999
• Tie on jo täyttymys, 2001
• Minun rukouskirjani, 2001
• Vehnänjyvän päiväkirja 1963–1989, 2002
• Uudenkuun päiväkirja 1990–2000, 2004

Palkinnot

• WSOY:n Kirjallisuussäätiön tunnustustuspalkinto 1998

Aiheesta muualla

• "Kirkon äiti riisuu päältään pyhimyksen viitan" Vantaan Lauri -lehdessä
• Kirjailijatuotantoa
• Anna-Maija Raittilan sanoitustuotanto Suomen äänitearkistossa
• Anna-Maija Raittilan sanoitustuotanto Suomen äänitearkistossa
• Kaisa-Liisa Pehkonen-Suoranta: Raittila, Anna-Maija (1928–) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu. 9.10.2006. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.