Yule

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Carl Larsson, Midvinterblot (Keskitalven uhri), 1915. Maalaus Ruotsin kansallismuseon portaikossa.

Yule on englanninkielinen nimitys muinaisten germaanien talvijuhlalle. Kuukalenterin vuoksi yulen paikka vaihteli joulukuun alusta tammikuun alkuun. Kristinuskon leviämisen myötä yule yhdistettiin kristilliseen jouluun.[1][2]

Yulea viettävät nykyisin monet uuspakanat ja wiccalaiset.[3] Juhlan ajankohta on tällöin pohjoisella pallonpuoliskolla talvipäivänseisauksen mukaan noin 21. joulukuuta.[1][4]

Yule ja joulu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aurinkopyörän kuvaa poltetaan Saksassa talvipäivänseisauksen aikoihin.

Englannin kielessä sanaa yule käytetään nimityksen Christmas (”Kristusmessu”) rinnalla tai asemasta.[5][2] Suomessa kaikki keskitalven juhlaperinteet ovat olleet joulu-nimellä.[2] Suomen kielen sana joulu on skandinaavinen lainasana, joka juontuu keskitalven juhlan muinaisgermaanisesta nimestä.[6][7][8]

Luonnonuskontojen yule[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Uuspakanat ja wiccat juhlivat muun muassa polttamalla kynttilöitä ja muita tulia auringon paluun vertauskuvana. Kotia saatetaan koristella vihreillä koristeilla ja voidaan valmistaa yule-halko.[1][2] Luonnonuskovien juhlatavat on muodostettu vanhoista perinteistä kullekin yksilölle sopivaksi. Jotkut wiccat viettävät yulea ja talvipäivänseisausta perhejuhlana, toiset taas pitävät sen uskonnollisena juhlana ja viettävät perhejuhlaa jouluaattona.[2] Wiccalaisten vuodenkierron juhlamenojen tarkoituksena on auttaa ihmistä tuntemaan yhteyttä luonnon kiertokulkuun ja juhlistaa sen käännekohtia.[9] Auringon kierron juhlia järjestetään myös kesäpäivänseisauksena, kevätpäiväntasauksena ja syyspäiväntasauksena.[10][11]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Yule – sapatit Varjojen kirja. Viitattu 24.12.2010.
  2. a b c d e Yule (talvipäivänseisaus) Thuleian tupa. Viitattu 24.12.2010.
  3. Rätsch, Christian & Müller-Ebeling, Claudia: Pagan Christmas: The plants, spirits, and rituals at the origins of Yuletide. Rochester, Vermont: Inner Traditions, 2006. ISBN 1594770921. (englanniksi)
  4. Sytytetään tulet Talvipäivänseisauksena Seita online. joulukuu 2010. Lehto – Suomen Luonnonuskontojen yhdistys. Viitattu 21.12.2010.
  5. Lempiäinen, Pentti: Pyhät ajat, s. 96. 6. uudistettu painos. Helsinki: Kirjapaja, 2008. ISBN 978-951-607-651-8.
  6. Aurejärvi-Karjalainen, Anneli: Perheen omat juhlat: Siviiliseremoniat häistä hautajaisiin, s. 183. Porvoo Helsinki Juva: WSOY, 1999. ISBN 951-0-23761-2.
  7. Hakusana Joulu teoksessa Meri, Veijo: Sanojen synty: Suomen kielen etymologinen sanakirja, s. 58. Jyväskylä Helsinki: Gummerus, 1991. ISBN 951-20-2364-4.
  8. Häkkinen, Kaisa: Nykysuomen etymologinen sanakirja, s. 285. Helsinki: WSOY, 2004 (4. painos 2007). ISBN 951-0-27108-X.
  9. Rituaalit Wicca.fi. 2005. Viitattu 13.8.2010.
  10. Mitä wicca on? Lehto – Suomen luonnonuskontojen yhdistys ry. Viitattu 24.3.2010.
  11. Tiitto, Marjo: Kevät riehaannuttaa rituaaleihin 20.3.2008. MTV3 Helmi. Viitattu 14.8.2009.
Tämä uskontoon liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.