Taikuus (yliluonnollinen)

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Hakusana ”magia” ohjaa tänne. Magia on myös Shakiran albumi.
Antiikin Kreikassa palvottua Hekatea pidetään usein taikuuden jumalattarena.
John William Waterhouse, Taikapiiri 1886.

Taikuus (magia, noituus) tarkoittaa taikojen käyttöä luonnon ja kohtalon voimien hallitsemiseksi.[1] Yliluonnollisen hallintaan pyritään esimerkiksi rituaalisten tekojen ja toimitusten eli taikojen, erityisten taikaesineiden, ja rituaalisen kielenkäytön eli loitsujen avulla. Joskus taikuuden harjoittamiseen tarvitaan myös erityinen paikka.

Taikuuden tavoitteet ovat usein maallisia, kuten sairauksien parantaminen, vihollisten vahingoittaminen ja tiedon hankinta. Taikuudella tavoiteltavaa tietoa on esimerkiksi tieto tulevaisuudesta. Tärkeä osa taikuutta ovat myös suojautumiskeinot vihamielistä taikuutta vastaan. Taikuus voidaan jakaa useaan eri ryhmään käytettyjen menetelmien mukaan. Taikuus voidaan jakaa myös toimintatapojensa mukaan mustaan magiaan ja valkoiseen magiaan, joista ensin mainittuun liitetään yleensä noituus.

Taikuuden historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Keskiajalla taikuus käsitettiin noituuteen liittyväksi, ja siksi pahaksi, jopa saatanalliseksi.lähde? Renessanssin aikana syntyi kuitenkin myös uusi, valoisampi käsitys taikuudesta, ja taikuus alettiin jakaa noituuteen ja "jumalalliseen" magiaan.lähde? 1700-luvun Euroopassa taikuus alkoi jakautua taikatemppuihin ja tietoiseen illuusioon perustuvan näyttämötaikuuden erottautuessa uskomusten yliluonnollisesta taikuudesta. Nykyisen illuusioon perustuvan taikuuden valtavirta on länsimaissa sanoutunut irti yliluonnollisesta, mutta Aasiassa illuusiotaikuuteen voi edelleen toisinaan liittyä yliluonnollisia väitteitä tai uskomuksia. Ainakin joidenkin ihmisten rajalliseen kykyyn vaikuttaa yliluonnolliseen on muinoin uskottu kaikkialla maailmassa.

Taikuuden ja uskonnon ero[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Moniin uskontoihin liittyviä yliluonnolliseen vaikuttavia toimituksia, kuten rukouksia, ei kutsuta taikuudeksi, vaikka raja näiden ja taikuuden välillä on joskus epäselvä. Rukouksen ja loitsun erona pidetään sitä, että rukouksessa yliluonnolliselle taholle esitetään nöyrä pyyntö ja osoitetaan suurta alistumista, kun taas loitsussa, kuten taikuudessa yleensäkin, yliluonnollista tahoa hallitaan tai vaaditaan. Tämä on kuitenkin kärjistys. Esimerkiksi joillakin kristillisillä ihmeparantajilla ei itsessään ole parannusvoimaa, vaan he katsovat parannusteon tulevan suoraan Jumalalta. Sen sijaan eräänlaiseksi taikuriksi käsitetty tietäjä tai šamaani voi olla hyvinkin kuuliainen luonnonvoimien ja henkiolentojen edessä, sekä myös wiccalaisuudessa loitsut suoritetaan yleensä pyytämällä tavoiteltua asiaa nöyrästi Jumalalta tai Jumalattarelta.

Lukumagia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Babylonialaisten huonon onnen luku oli 19, joka laskettiin kaavalla 7 × 7 - 30 eli viikonpäivien lukumäärä kerrottuna itsellään ja vähennettynä kuukauden päivien lukumäärällä.

Muinaisessa Kiinassa tunnettiin taikaneliöt. Taikaneliössä määrätty määrä ensimmäisiä lukuja, esimerkiksi luvut 1, 2, 3, 4, 5, 6, 7, 8, 9 on ryhmitetty neliön muotoon siten, että vaaka- ja pystyrivien sekä neliön lävistäjien lukujen summa on sama. Kun tällaisen taikaneliön luvut piirrettiin esimerkiksi kaulakoruun, tämän korun saatettiin ajatella tuottavan hyvää onnea, esimerkiksi sen ajateltiin suojaavan sairauksilta.

Muinaisessa Kreikassa niin sanotut kolmioluvut olivat myös maagisia lukuja. Kolmioluku syntyy siten, että lukuja lasketaan yhteen. Kolmiolukuja ovat esimerkiksi seuraavat: 1 + 2 = 3, 1 + 2 + 3 = 6, 1 + 2 + 3 + 4 = 10 jne. Meidän kulttuurissamme erittäin kuuluisa on kristittyjen "pedon luku" 666.

"Pedon luvun" luvut esiintyvät myös kuuluisassa taikaneliössä, "auringon neliössä".

Sanataikuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sanamagiaa käytetään erityisesti "ihmeparantamisessa". Parantaja lausuu joitakin sanoja ja koskettaa parannettavaa, ja näin uskotaan sairauden paranevan. Lääketiede ei usko ihmeparantamisen voimaan. Jos kyseessä on puhtaasti hermostollinen häiriö, siihen voidaan ehkä vaikuttaa niin sanotulla suggestiolla, mutta bakteerit ja virukset eivät piittaa sanamagiasta. Voidaan toki väittää että puhtaasti hermostollisia häiriöitä ei ole ole olemassa, ihminen on psykofyysinen kokonaisuus ja edistämällä henkistä kuntoa voidaan välillisesti vaikuttaa myös immuniteettiin ja näin taudinaiheuttajiin.

Taikaesineet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Myös onnea tuottavia taikaesineitä tai "parantavia magneetteja" käytetään yhä. Ne ovat jäänteitä esinemagiasta. Yleensä taikakalu on jonkinlainen amuletti tai sormus.

Väritaikuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Väritaikuudessa eri väreille on katsottu olevan omat vaikutuksensa. Väritaikuutta esiintyy melkein jokaisessa taikuuden lajissa, joissa käytetään jonkinlaisia esineitä. Kynttilätaikuudella on suora yhteys väritaikuuteen, sillä kynttilät valitaan värin mukaan.

  • Tummanpunainen on viisauden väri.
  • Punainen on rakkauden, intohimon ja voiman väri.
  • Vaaleanpunainen on ystävyyden ja rakkauden väri.
  • Oranssi on luovuuden väri, mutta sitä käytetään myös sitoutumistaioissa, sekä työhön liittyvissä taioissa.
  • Kulta on Jumalan väri, ja sitä käytetään suojaavissa sekä parantavissa taioissa.
  • Keltainen on energian väri, siihen liitetään usein Aurinko ja Jumala, mutta myös ilo ja ystävyys.
  • Vihreä on rahan ja onnen väri, se kuitenkin liitetään myös luontoon ja parantamiseen.
  • Sininen on suojautumisen väri, se on myös hyvin rauhoittava. Joskus sinistä käytetään myös henkien kanssa kommunikoinnin yhteydessä. Se voidaan myös littää veden kanssa.
  • Tummansininen on mietiskelyn ja viisauden väri.
  • Indigoa käytetään ennustamisen ja selvänäön yhteydessä.
  • Violetti on hyvin henkinen väri ja sitä käytetään usein voimakkaissa loitsuissa.
  • Valkoinen on puhtauden, suojaamisen ja parantamisen väri, ja sen katsotaan karkottavan kaikki ympäriltään.
  • Musta on valkoisen vastakohta siinä mielessä, että se imee kaiken itseensä, sitä käytetään usein kirousloitsujen poistamisessa. Musta on kuitenkin hyvin kiistelty väri.

Uskontoja, ajatussuuntia ja perinteitä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Kielitoimiston sanakirja. Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja 132. Internet-versio MOT Kielitoimiston sanakirja 1.0. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja Kielikone Oy, 2004. ISBN 952-5446-11-5.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Taikuus (yliluonnollinen).
  • Risto Selin: Magia. Teoksessa Ihmeellinen maailma: Skeptikon tietosanakirja. Ursan julkaisuja 81. Helsinki: Tähtitieteellinen yhdistys Ursa, 2001. ISBN 952-5329-19-4.