Aasainusko

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Islantilaisen Ásatrúarfélagiðin jäseniä valmistautumassa blótiin kesän ensimmäisenä päivänä (sumardagurinn fyrsti, julkinen vapaapäivä) vuonna 2009.

Aasainusko (ásatrú, asatro) on uuspakanallinen uskonto, joka pyrkii elvyttämään Skandinaviassa viikinkiajalla vallinneen skandinaavisen uskonnon.[1] Aasainusko perustuu ennen kaikkea muinaisnorjankielisten Edda-runojen kuvaamaan mytologiaan.[2]

Aasainuskon vaiheita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1800-luvulla syntyi liike, joka pyrki herättämään germaanisen muinaisuskon henkiin.[1] Nykyaikainen aasainusko on saanut alkunsa Islannissa, jossa lampaankasvattaja Sveinbjörn Beinteinsson perusti muinaispohjoismaiseen pakanuuteen perustuvan yhteisön. Se sai nimen Ásatrúarfélagið ja hyväksyttiin rekisteröidyksi uskonnolliseksi yhteisöksi vuonna 1973.[3]

Uskon sisältö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ásatrùssa ei ole varsinaista kirjaa, jota noudatettaisiin tarkasti. Tärkein kirjallinen materiaali on kuitenkin Edda-runot, joihin sisältyy mm. jumalrunoja. Runoissa on joitakin elämänohjeita, joita ásatrún harjoittajat noudattavat. Mitään tarkkoja elämänohjeita ei kuitenkaan ole ja elämänohjeet ovat usein hyvin yksilöllisiä. Elämänarvoja, joita pidetään Edda-runoissa tärkeinä, ovat kunnia, viisaus, rehellisyys, omatoimisuus sekä kohtuullisuus.

Aasainusko on uskonnoltaan polyteistinen. Se sisältää monta jumalaa sekä jumalatarta. Myytit ovat tarinoita jumalista, mutta kuten monissa muissakin luonnonuskonnoissa, niitä ei oteta kirjaimellisesti historiallisina kertomuksista jumalolennoista. Kuten kymmenissä muissakin maailman uskonnoissa, tärkeintä on löytää yhteyden tunne näihin jumaliin luonnon kautta. Aasainuskossa luonto on tärkeä ja sitä kunnioitetaan. Jumalsuhde on sekä kaksipuolinen että tasa-arvoinen. Jumalat nähdään enemmänkin ystävinä, ei palvonnan kohteina.

Blót on seremonia, jossa kokoonnutaan yhteen uhraamaan jumalille sekä juhlimaan. Uhraus ei ole yksipuolista, vaan sillä halutaan usein vastalahja jumalilta. Tärkeimmät ajankohdat ovat keskikesä ja -talvi.

Syytökset äärioikeistolaisuudesta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Saksalainen uskontotieteilijä S. von Schnurbein väitti vuonna 2003 julkaistussa artikkelissaan, että suurin osa saksalaisten ja pohjoismaisten ásatrú-ryhmien jäsenistä on aatemaailmaltaan äärikansallisia, rasistisia, äärioikeistolaisia tai kansallissosialistisia.[4] Schnurbeinin mukaan šamanismia harjoittavat ásatrú-ryhmät pitävät kuitenkin usein etäisyyttä maahanmuuttajavastaisiin ryhmiin.[4]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Asatru Pakanaverkko ry. Viitattu 14.9.2009.
  2. Eddan jumalrunot. Suomentanut sekä johdannolla ja selityksillä varustanut Aale Tynni. Porvoo Helsinki Juva: WSOY, 1982 (2. painos 1998). ISBN 951-0-11503-7.
  3. Aarnio, Topi: Vanhat jumalat, uudet pakanat. Teoksessa Niemelä, Jussi (toim.): Vanhat jumalat, uudet tulkinnat: Näköaloja uusiin uskontoihin Suomessa. Uskontotiede 6. Helsinki: Helsingin yliopisto, uskontotieteen laitos, 2001. ISBN 951-45-9890-3.
  4. a b Schnurbein, Stefanie von: Shamanism in the Old Norse Tradition: A Theory between Ideological Camps. History of Religions, 2003, nro 43:2, s. 116–138. Chicago: University of Chicago Press. (englanniksi)
Tämä uskontoon liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.