Aasat

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Rituaalikulkue kuvattuna gotlantilaisessa viikinkiajan kuvakivessä. Hahmojen kantamat renkaat saattavat olla šamanistisia symboleja. Ratsastava hahmo saattaa esittää Odin-jumalaa.

Aasat ovat skandinaavisen mytologian jumalien toinen suku vaanien ohella. Perinteisen tulkinnan mukaan aasat ovat jumalten soturisukua, kun taas vaanit ovat luonnon ja hedelmällisyyden jumalia ja jumalattaria. Nykyisin osa tutkijoista katsoo, ettei ero aasojen ja vaanien välillä ole näin yksiselitteinen.

Myytin mukaan maailman ensimmäinen sota käytiin aasojen ja vaanien välillä. Jumalat tekivät sovinnon, minkä jälkeen eräät aasat ottivat vaimoikseen vaanijumalattaria.

Monet aasajumalista tavataan myös muinaisenglantilaisessa ja mannergermaanisessa muinaisuskonnossa.

Aasajumalista kertovat lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tärkeimmät aasajumalista kertovat lähteet ovat viikinkiaikaisiksi ajoitetut mytologiset eeposrunot, jotka sisältyvät Runo-Eddana tunnettuun kokoelmaan. Lähes yhtä suuri merkitys on Snorri Sturlusonin kirjoittamilla teoksilla Proosa-Edda ja Ynglinga-saaga. Kristittynä Snorri esitti myytit euhemeristisessa valossa väittäen, että aasat olivat alun perin olleet muinaishistorian inhimillisiä sankareita, joita myöhemmin oli alettu palvoa jumalina.[1]

Jonkin verran aasoista kertovaa tietoa sisältyy myös skaldirunoihin, saagoihin, riimukirjoituksiin ja arkeologisiin löytöihin.

Aasajumalat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aasojen kantaisä Odin oli osallistunut maailman luomiseen, ja aasojen tehtävät liittyivät suurelta osin järjestäytyneen kaikkeuden ylläpitämiseen hirviöitä ja jättiläisiä vastaan taistelemalla. Näiden tehtäviensä vuoksi aasat, varsinkin Odin ja Thor, matkustivat usein maailmojen välillä. Odin oli muodonmuutosten ja valeasujen mestari, ja hän käytti näitä taitojaan liikkuessaan sekä jättiläisten että ihmisten parissa. Suurin osa meidän päiviimme säilyneistä aasa-aiheisista myyteistä liittyy Odin- ja Thor-jumaliin.

Aasa-nimitys on kuulunut varsinkin Thorille ja Odinille. Snorri Sturlusonin mukaan varsinaisia aasoja on 12, edellisten lisäksi Balder, Höder, Tyr, Brage, Heimdall, Vidar, Vali, Ullr, Forseti sekä muista myöhemmin luopunut Loki, joka oli osittain jättiläinen. Aasojen puolisoita ja sisaria kutsutaan aasynjoiksi. Aasat ja aasynjat asuivat jumalten asuinsijassa, Asgårdissa, joka oli kaikkeuden keskipiste. Useimmat nimeltä tunnetut aasat ja aasynjat ovat myyttien sivuhahmoja, eikä niiden tiedetä olleen palvonnan kohteina.

Aasa-aiheinen paikannimistö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tanskassa, Ruotsissa ja Norjassa on runsaasti Odiniin ja Thoriin viittaavaa paikannimistöä. Tunnetuin tällainen paikannimi lienee Tanskan Odense, joka tarkoittaa ”Odinin palvontapaikkaa”.[2] Paikannimistön perusteella on päätelty, että myös Tyrin ja Ullrin kultit olivat merkittäviä. Näistä jumalista kertovia myyttejä on kuitenkin säilynyt vain hyvin vähän.

Aasojen jälkiä Suomen paikannimistössä?[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Myös Suomessa, varsinkin Länsi-Uudellamaalla, on useita aasojen nimistön ja erityisesti Thor-jumalan mieleen tuovia ruotsinkielisiä paikannimiä. Tunnetuimpia näistä lienevät Raaseporin editse kulkevalla saaristoväylällä sijaitsevat saaret Odensö ja Torsö. Näitä nimiä on 1900-luvun alun tutkimuksessa pidetty jumaliin viittaavina, mutta käsitys on sittemmin kyseenalaistettu. Kielitieteilijä Aino Naertin mukaan Suomen alueen väitetty aasa-aiheinen nimistö on todennäköisesti syntynyt vasta kristillisellä keskiajalla, ja useimpien nimien voidaan olettaa juontuvan jumalien nimiä muistuttavista ruotsalaisista miehen etunimistä.[3]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Faulkes, Anthony. "Introduction" lähteessä Snorri Sturlusson: Prose Edda. Sivu xviii. Everyman, 1987. ISBN 0-460-87616-3
  2. Vikstrand, Per: Gudarnas platser. Förkristna sakrala ortnamn i Mälarlandskapen. Acta academiae regiae Gustavi Adolphi LXXVII. 2001.
  3. Naert, Aino: Finns det teofora ortnamn i Finland? Nordisk hedendom: et symposium (toim. Gro Steinsland et al, Odense). 1991
Tämä mytologiaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.