Uskonto

Wikipedia

Uskontojen teemasivu

Uskonnolla tarkoitetaan yleiskielessä uskoa jumalaan tai muuhun yli-inhimilliseen mahtiin, siihen turvautumista sekä siihen liittyvää pyhyyden kokemusta yleismaailmallisena ilmiönä. Uskonnot ovat muotoutuneet oppijärjestelmiksi ja ilmenevät erilaisina yhteisöllisinä tapoina ja palvontamenoina.^[1]

[muokkaa] Uskonnon määritelmä

Pääartikkeli: Uskonnon määritelmä

Uskonnon määritelmiä on lukuisia eikä niistä vallitse yksimielisyyttä.^[2] Uskontotieteilijä Ilkka Pyysiäisen mukaan uskonto on käsitteellistys, joka on tehty suuresta määrästä erilaisia uskomuksia, käyttäytymistaipumuksia ja kokemuksia.^[3]

Suurten uskontojen tunnuksia.
Ylhäältä alas, vasemmalta oikealle:
Rivi 1. kristinusko, juutalaisuus, hindulaisuus.
Rivi 2. islam, buddhalaisuus, šintolaisuus
Rivi 3. sikhiläisyys, Bahá'í, jainalaisuus.

[muokkaa] Uskonnon alkuperä

Pääartikkeli: Uskonnon alkuperä

Antropologi Maurice Blochin mukaan uskonnot ovat ihmisen mielikuvituksen tuote. Ihminen on ainut uskontoa harjoittava eläin, koska eläimistä ainoana ihmisellä on riittävästi mielikuvitusta. Mielikuvitus on todennäköisesti kehittynyt ennen uskontoa, koska uskonto vaatii kyvyn kuvitella jotain, mikä ei ole läsnä hetkessä. Myös usko siihen, että elämä voisi jatkua kuoleman jälkeen, vaatii todella paljon mielikuvitusta.^[4] Uskontotieteilijä Pascal Boyerin mukaan evoluutio on luonut ihmisille mielellisen rakenteen, joka kannustaa käyttäytymään tietyllä tavalla.^[5]

[muokkaa] Uskontojen jaottelua

Uskontoja voidaan jaotella monin eri perustein. Jumalakäsityksen mukaan jumalauskoiset uskonnot voidaan jakaa yksijumalisiin (esimerkiksi juutalaisuus, kristinusko ja islam) sekä monijumalisiin (kuten hindulaisuus) ja monistisiin uskontoihin (useat aasialaiset uskonnot). Viime aikoina on yleistynyt historiallinen jako: abrahamilaiset uskonnot (juutalaisuus, kristinusko, islam), dharmalaiset uskonnot (hindulaisuus, buddhalaisuus, jainalaisuus, sikhiläisyys), taolaiset uskonnot (taolaisuus, šintolaisuus, kungfutselaisuus) ja animistiset uskonnot.

[muokkaa] Suurimmat uskonnot

Suurimmat uskonnot maittain:
sininen = protestanttinen kristillisyys
violetti = katolinen kristillisyys
vaaleanpunainen = ortodoksinen kristillisyys
vihreä = islam
punainen = juutalaisuus
oranssi = hindulaisuus
keltaoranssi = kungfutselaisuus
keltainen, keltavihreä ja ruskea = buddhalaisuus.

Tutkimustulokset uskontojen merkityksestä ihmisille maittain. Prosenttiosuudet sille, kuinka moni pitää uskontoa hyvin tärkeänä:
punainen = hyvin merkittävä
sininen = ei kovin merkittävä
harmaa = ei tietoja.

[muokkaa] Kymmenen suurinta uskontoryhmää

Maailman kymmenen suurinta uskontoryhmää ovat:

1. Kristinusko 2,1 miljardia
2. Islam 1,3 miljardia
3. Hindulaisuus 900 miljoonaa
4. Kiinan perinteiset uskonnot 394 miljoonaa
5. Buddhalaisuus noin 376 miljoonaa
6. Šamanismi, alkuperäiskansojen uskonnot 300 miljoonaa
7. Afrikan perinteiset uskonnot 100 miljoonaa
8. Sikhiläisyys noin 23 miljoonaa
9. Juutalaisuus noin 13–15 miljoonaa
10. Mormonit noin 13 miljoonaa
11. Bahá'í noin 7 miljoonaa

Ei-uskonnollisia, ateisteja tai agnostikkoja on noin 1,1 miljardia, ja he muodostavat kolmanneksi suurimman ryhmän.^[6]

[muokkaa] Uskonto Suomessa

Pääartikkeli: Uskonto Suomessa

Suomessa noin 80 prosenttia väestöstä kuuluu evankelis-luterilaiseen kirkkoon. Uskontokuntiin kuulumattomia on 16,9 prosenttia.^[7]

[muokkaa] Uskonnollisuus

Pääartikkeli: Uskonnollisuus

Osmo Koskelainen teki vuonna 1968 sosiologian väitöskirjan aiheesta Maallistuva suomalainen suurkaupunki.^[8] Hänen suorittamiensa tilastollisten tutkimusten mukaan uskonnollisuus jakautuu seuraaviin osatekijöihin:

1. Usko uskonnon opinkappaleisiin
2. Aatteellinen uskonnollisuus
3. Kirkon kannattaminen
4. Uskonnollisiin menoihin osallistuminen
5. Uskonnollisten elämysten kokeminen

Uskontoon siis liittyy:

• joukko todellisuuden luonnetta koskevia käsityksiä
• joukko yhteisöä ja käyttäytymistä koskevia ohjeita
• uskonnollisten laitosten tarpeellisina pitämistä
• määrämuotoista toimintaa kuten jumalien palvontaa pyhäköissä, jumalien avuksi kutsumista rukoilemalla ja niin edelleen
• uskonnollisia kokemuksia

Ninian Smart on esittänyt, että monissa uskonnoissa olisi seitsemän uskonnon ulottuvuutta. Näitä ovat Smartin mukaan käytännön ja uskonnollisten menojen ulottuvuus, kokemuksen ja tunteen ulottuvuus, kertomusten ja jumaltarujen ulottuvuus, opin ja ajattelun ulottuvuus, moraalin ja säädösten ulottuvuus, yhteisöjen ja laitosten ulottuvuus ja aineellinen ulottuvuus.

• Käytännön ja rituaalien ulottuvuus tarkoittaa erilaisiin rituaaleihin osallistumista. Myös ajatustasolla hyväksyttyjen oppien noudattaminen on osa käyttäytymistasoa.
• Kokemuksen ja tunteen ulottuvuus tarkoittaa sitä, että uskonnossa esiintyy erilaisia yksilöllisiä tunne-elämyksiä ja vakaumuksia. Näitä ovat esimerkiksi mystiikka, tunne jumalan läsnäolosta ja vaikutuksesta, erilaiset näyt ja valaistumiset.
• Kertomusten ja myyttien ulottuvuus tarkoittaa, että uskontoihin kuuluu joko kirjoittamattomia tai kirjoitettuja kertomuksia ja myyttejä, joihin rituaalit pohjautuvat.
• Opin ja filosofian ulottuvuus viittaa uskonnon teologiaan ja oppiin.
• Etiikan ja säädösten ulottuvuus tarkoittaa, että uskontoihin kuuluu moraalikoodeja ja sääntöjä, jotka liittyvät rituaalien toimittamiseen ja sääntelevät uskonnollisen ihmisen elämää.
• Yhteisöjen ja instituutioiden ulottuvuudella tarkoitetaan, että henkilön uskonto on osa ympäröivän ryhmän kulttuuria ja toimii vuorovaikutuksessa sen kanssa. Tällaisia yhteisöjä ovat esimerkiksi kirkko, lahko ja kultti. Uskonto vaikuttaa kulttuurissa myös ajattelutapoihin ja tieteeseen.
• Materiaalisella ulottuvuudella tarkoitetaan, että uskonto näkyy kulttuurissa ja vaikuttaa siihen. Uskonto vaikuttaa usein laajasti mm. tapoihin ja taiteeseen kuten arkkitehtuuriin, kirjallisuuteen, musiikkiin ja kuvataiteeseen.^[9]

Ninian Smartin luokittelun kaltaisia tutkimukseen perustumattomia luokitteluja on arvosteltu siitä, että ne ovat mielivaltaisia. Smart ei ilmaise täsmällistä kokemusperäistä menetelmää jäsennysten muodostamiseksi. Hän ei esitä perusteluja sille, miksi kyseiset ulottuvuudet on valittu.^[10]

[muokkaa] Uskonto tieteen näkökulmasta

Kognitiivinen uskontotiede tarkastelee uskontoa ihmisen mielen toimintana.^[11] Uskontotieteilijä Pascal Boyerin mukaan ”Uskonto on kognitiivinen loinen, joka pesii aivoissa.”^[12]

Pascal Boyerin mukaan uskonnolliset käsitteet voidaan yksinkertaistaen selittää siten, että niiden arkiajattelun vastaiset piirteet loukkaavat ihmismielen muodostamien todellisuuskäsityksen luokkien jäsenten ominaisuuksia. Arkiajattelua vastaamaton piirre voi olla esimerkiksi kuollut esivanhempi, joka vaeltaa näkymättömänä ihmisten keskuudessa. Arkiajattelun vastaisuutta ei kuitenkaan saa olla liikaa, vaan juuri sopiva määrä, koska liian arkiajattelun vastaiset käsitykset ovat vaikeita käsitellä mielessä ja ne unohtuvat nopeasti. Sen sijaan sopivassa määrin arkiajattelun vastaiset käsitykset loisivat aivoissa myötäsyntyisten todellisuuden luokitusten loukkauksina.^[13]

Boyerin mukaan uskonnossa on jotain, mikä saa sen välittymään sukupolvelta toiselle. Kyse on elinkelpoisten ajatusten siirrosta, jota on luonnehdittu meemin eli mielen viruksen käsitteen avulla.^[14] Jotkut meemit tarttuvat ihmisaivoihin muita helpommin.^[15] Meemit eivät kuitenkaan geenien tavoin monistu äärettömiin samanlaisina, vaan siirtyminen synnyttää muunnelmia.^[16]

[muokkaa] Lähteet

[muokkaa] Katso myös

[muokkaa] Kirjallisuutta

• Lähdeaineistoa aiheesta uskontotiede löytyy Wikiaineistossa.
• Lähdeaineistoa aiheesta uskonnonfilosofia löytyy Wikiaineistossa.

[muokkaa] Uskonnot

• Hyry, Katja & Pentikäinen, Juha (toim.): Uskonnot maailmassa. 5. uudistettu painos. Helsinki: WSOY, 2004. ISBN 951-0-28956-6.
• Keene, Michael: Maailman suuret uskonnot. (World religions, 2002.) Suomentanut Kaarina Turtia. Helsinki: WSOY, 2004. ISBN 951-0-29084-X.
• Partridge, Christopher (toim.): Uusien uskontojen käsikirja: Uudet uskonnolliset liikkeet, lahkot ja vaihtoehtoisen henkisyyden muodot. (Encyclopedia of new religions, new religious movements, sects and alternative spiritualities, 2004.) Suomennos Kanerva Heikkinen ym. Esipuhe: J. Gordon Melton. Helsinki: Kirjapaja, 2006. ISBN 951-607-327-1.
• Smart, Ninian: Uskontojen maailma. (The world’s religions, 1989/1998.) Suomentajat: Livia Hekanaho ym. Helsingissä: Otava, 2005. ISBN 951-1-18137-8.
• Terhart, Franjo & Schulze, Janina: Nykymaailman uskonnot: Alkuperä, historia, usko, maailmankuva. (Weltreligionen: Ursprung, Geschichte, Ausübung, Glaube, Weltbild, 2007.) Suomentajat: Eetu Nieminen, Aatos Hiltunen. Bath: Parragon, 2007. ISBN 978-1-4075-1183-2.

[muokkaa] Uskontojen tutkimus

• Boyer, Pascal: Ja ihminen loi jumalat: Kuinka uskonto selitetään. (Et l’homme créa les dieux, 2001.) Suomentanut Tiina Arppe. Helsinki: WSOY, 2007. ISBN 978-951-0-31815-7.
• Dennett, Daniel C.: Lumous murtuu: Uskonto luonnonilmiönä. (Breaking the spell: Religion as a natural phenomenon, 2006.) Suomentanut Kimmo Pietiläinen. Helsinki: Terra cognita, 2006. ISBN 978-952-5202-96-0.
• Fingerroos, Outi & Opas, Minna & Taira, Teemu: Uskonnon paikka. Tietolipas 205. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2004. ISBN 951-746-628-5.
• Ketola, Kimmo ym.: Näköaloja uskontoon. 3. tarkistettu painos. Helsinki: Yliopistopaino, 1998. ISBN 951-570-422-7.
• Ketola, Kimmo & Pyysiäinen, Ilkka & Sjöblom, Tom (toim.): Uskonto ja ihmismieli: Johdatus kognitiiviseen uskontotieteeseen. Helsinki: Gaudeamus, 2008. ISBN 978-952-495-007-7.
• Laitila, Teuvo: Ihmisen jumalat: Johdatus uskontotieteeseen. Joensuun yliopiston täydennyskoulutuskeskuksen julkaisuja. Sarja B, Oppimateriaalia N:o 22. Joensuu: Joensuun yliopisto, 2006. ISBN 952-458-833-1.
• Pesonen, Heikki (toim.): Uskontotieteen ikuisuuskysymyksiä. Uskontotiede 1. Helsinki: Helsingin yliopisto, uskontotieteen laitos, 1997. ISBN 951-45-7819-8.
• Pyysiäinen, Ilkka: Harvat ja valitut: Kirjoituksia ihmismielestä ja uskonnosta. Yliopistopaino, 2001. ISBN 951-570-494-4.
• Pyysiäinen, Ilkka: Jumalan selitys: 'jumala' kognitiivisena kategoriana. Otava, 1997. ISBN 951-1-14940-7.
• Pyysiäinen, Ilkka: Jumalten keinu: Kiertoajelu uskontotieteessä. Helsinki: Gaudeamus, 2006. ISBN 951-662-987-3.
• Sjöblom, Tom & Utriainen, Terhi (toim.): Mikä ihmeen uskonto? Suomalaisten tutkijoiden puheenvuoroja uskonnosta. Uskontotiede 10. Helsinki: Helsingin yliopisto, uskontotieteen laitos, 2004. ISBN 952-10-1585-3.

[muokkaa] Uskonnonfilosofia

• Helenius, Timo, Koistinen, Timo & Pihlström, Sami (toim.): Uskonnonfilosofia. Porvoo Helsinki: WSOY, 2003. ISBN 951-0-27403-8.
• James, William: Uskonnollinen kokemus. (The varieties of religious experience: A study in human nature, 1902.) Suomentanut Elvi Saari. Hämeenlinna: Karisto, 1981. ISBN 951-23-1757-5.

[muokkaa] Aiheesta muualla

Wikikirjastossa on aihe: Maailman uskonnot.

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Uskonto Wikimedia Commonsissa.

Wikiuutisissa on aiheeseen liittyvä uutisluokka:

Uskonto

• Adherents.com. (englanniksi)
• Religioustolerance.org. (englanniksi)
• Etälukio: Uskonto.
• Uskonto ja uskomusmaailma Valtion taidemuseon kokoelmissa.

Uskontoaiheiset artikkelit

Merkittävimmät uskonnot	Abrahamilaiset   Bahá'í · Islam · Juutalaisuus · Kristinusko · Rastafari Intialaiset Ayyavazhi · Buddhalaisuus · Hindulaisuus · Sikhiläisyys Iranilaiset Ahl-e Haqq · Jesidismi · Manikealaisuus · Zarathustralaisuus Itä-Aasia Kungfutselaisuus · Taolaisuus · Šintolaisuus Uususkonnot Cao Dai · Falun Gong · Skientologia · Spiritismi · Tenrikyo · Unitaariuniversalismi · Ufokultti · Uuspakanuus Etniset Afrikan uskonnot · Animismi · Kansanusko · Šamanismi
Muinaisuskonnot	Muinainen Egypti · Muinainen Lähi-itä · Kiinalaiset · Muinainen Kreikka · Germaanit · Keltit · Skandinaavit · Slaavit · Suomalaiset · Gnostilaisuus · Uusplatonismi · Muinainen Rooma · Mithralaisuus
Uskontotiede	Teologia · Uskonnon alkuperä · Uskonnon kehitys · Uskonnonfilosofia · Uskontoantropologia · Uskontohistoria · Uskontopsykologia · Uskontososiologia
Sekularismi	Ateismi · Agnostisismi · Humanismi · Uskonnottomuus

Teemasivu