Neljäs tie

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
G. I. Gurdjieff 1920-luvun alussa

Neljäs tie on G. I. Gurdjieffin opetuksiin pohjautuva henkisen kehittämisen järjestelmä, joka korostaa yksilön itsetietoisuuden herättämistä mekaanisesta ja unenkaltaisesta olotilasta. Yhdistämällä kolme tunnettua, erillistä oppisuuntaa, jotka korostavat joko kehon, järjen tai tunteiden yksipuolista kehittämistä, Gurdjieff kehotti työskentelemään kaikkien näiden kolmen eri alueen parissa samanaikaisesti. Näin voidaan saada aikaan harmoninen kehitys.

Vaikka Gurdjieff ei itse pannut suurta painoa Neljäs tie -termille eikä koskaan käyttänyt sitä kirjoituksissaan, hänen oppilaansa Pjotr Demjanovitš Uspenski teki tämän ilmaisun ja sen merkityksen keskeiseksi omissa, Gurdjieffin ideoihin liittyvissä kirjoissa sekä antamassaan opetuksessa.[1].

Uspenskin kuoleman jälkeen hänen oppilaansa julkaisivat Neljäs tie -nimisen kirjan, joka perustui Uspenskin luentoihin. Uspenskin pääteos Gurdjieffin opetuksesta on kuitenkin Sirpaleita tuntemattomasta opetuksesta (In Search of the Miraculous: Fragments of an Unknown Teaching), jolle Gurdjieff itse antoi hyväksyntänsä.

Gurdjieff kutsui eräässä yhteydessä opetustaan nimellä 'Haida jooga' ja 'ripeä jooga'[2]. Hänen opetuksestaan käytetään myös nimiä Suuri Työ, Gurdjieff Työ, Työ itsen suhteen tai yksinkertaisesti Työ.

Tiet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

G. I. Gurdjieff jaotteli olemassa olevat ja yleisesti tunnetuimmat ihmisen mahdollisen sielullisen kehittämisen tiet kolmeen ryhmään.

  • Fakiirin tie, joka on työtä fyysisen ruumiin kanssa. Fakiiri pyrkii kehittämään fyysisen tahdon, jolla on valta kehon yli.
  • Munkin tie, joka on uskon, uskonnollisen tunteen ja uskonnollisen uhraamisen tie.
  • Joogin tie, joka on tiedon ja mielen tie.

Neljäs tie[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Gurdjieff sanoi, että hänen tiensä on nokkelan ihmisen tie. Se on nopeampi kuin kolme muuta tietä, joissa kussakin keskitytään työhön vain yhden keskuksen kanssa. Neljännellä tiellä keskitytään samanaikaisesti työhön kaikkien kolmen keskuksen kanssa. Neljättä tietä seurattaessa voi pysyä tavallisissa elämänolosuhteissa ja jatkaa normaalia työtä säilyttäen entiset ihmissuhteet ilman, että mistään pitää erityisesti kieltäytyä tai luopua, neljäs tie ei vaadi kaiken maallisen hylkäämistä.

Tämä tie edellyttää tiettyjä opettajan säätelemiä olosuhteita, mutta sillä ei vaadita niiden sokeata hyväksyntää. Neljäs tie eroaa muista teistä siinä, että sen perusvaatimus on ymmärtäminen. Ihmisen ei tule tehdä mitään mitä hän ei ymmärrä paitsi silloin, kun on kyse kokeilemisesta opettajan tarkkailun ja johdon alaisena. Mitä enemmän ihminen ymmärtää tekojaan, sitä suuremmat ovat tulokset hänen ponnisteluistaan. Työn tulokset vastaavat työn tietoisuuden astetta.

Neljännellä tiellä voidaan käyttää hyväksi tiettyä tietoa, joka ei ole saatavilla fakiirin, munkin ja joogin teillä. Tämä tieto mahdollistaa työskentelyn kolmessa suunnassa samanaikaisesti. Monet rinnakkaiset fyysiset, älylliset ja tunteisiin liittyvät harjoitukset palvelevat tätä tarkoitusta. Työ voidaan myös yksilöidä jokaiselle henkilölle - tie luopuu paljosta sellaisesta mikä on tarpeetonta ja mikä on yksinkertaisesti vain säilytetty perinteenä muissa teissä.

Perusero kolmen muun tien ja neljännen tien välillä muodostuu sitä tosiasiasta, että ensiksi mainitut ovat sidoksissa pysyviin muotoihin, jotka ovat olleet olemassa pitkiä historiallisia aikoja melkein muuttumattomina. Kyseisten instituutioiden pohjana on uskonto, esimerkiksi joogikoulut eroavat ulkonaisesti hyvin vähän uskonnollisista kouluista. Neljännellä tiellä ei vaadita minkäänlaista 'uskoa', vaan ihmisen tulee itse vakuuttua totuudesta, joka sisältyy hänelle kerrottuun. Ennen sitä hänen ei tule tehdä mitään. Kolme perinteistä tietä ovat pysyviä teitä. Neljäs tie ei ole koskaan pysyvä tie. Sillä ei ole mitään määrättyä muotoa eikä siihen liity mitään instituutiota. Neljäs tie ilmaantuu ja katoaa omien tiettyjen lakiensa mukaisesti.

Neljättä tietä ei ole koskaan ilman Työtä, jolla on määrätty merkitys. Neljäs tie on olemassa aina liittyen jonkin tehtävän suorittamiseen. Kun tämä työ on tehty, eli kun ennakolta asetettu päämäärä on saavutettu, tie katoaa. Se jatkaa muotoaan ehkä toisessa paikassa ja toisessa muodossa. Neljännen tien koulut ovat olemassa työtä varten, jolla on tietty tarkoitus. Ne eivät koskaan ole erillisinä, kuten kasvatusta ja opetusta antavat koulut.[3]

Tämä tie ei kuitenkaan ole kaikille. Gurdjieffin mukaan niin kutsuttu 'salainen tieto' hänen muuntumissysteemistään ei ole 'kätkettyä', suurin osa ihmisistä ei vain yksinkertaisesti sanottuna ole kiinnostunut siitä. Gurdjieff viittasi niihin henkilöihin jotka ovat kykeneviä vastaanottamaan Työn sanoin: "five of twenty of twenty" - eli vain kaksikymmentä prosenttia kaikista ihmisistä pohtii korkeampia todellisuuksia, vain kaksikymmentä prosenttia näistä pohtijoista päättää koskaan tehdä asialle mitään ja vain viisi prosenttia heistä pääsee koskaan mihinkään, tai ehkäpä vain yksi viidestäsadasta.

Erityisesti mainittava seikka Gurdjieffin opetuksessa on eri aiheiden yhteensopivuus ja niiden kytkeytyminen toisiinsa. Gurdjieff sanoikin, että opiskelemalla yhtä asiaa ihminen samanaikaisesti opiskelee monia muita aiheita.

Valhekoulut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Gurdjieff viittasi opetuksessaan ns. valhekouluihin, joissa opettaja:

  • saattaa olla aidosti erehtynyt ja luulla tietävänsä jotakin, vaikka todellisuudessa ei tiedäkään mitään.
  • saattaa uskoa jotakin toista ihmistä, joka on vuorostaan erehtynyt.
  • saattaa tietoisesti pettää.

Uspenski viittaa Gurdjieffin sanoneen, että nämä opettajat eivät auta mihinkään ja saattavat ainoastaan antaa oppilaalle sellaisen tunteen, kuin he olisivat menossa johonkin suuntaan.

On mahdotonta tunnistaa väärää tietä, ellei tunne oikeaa tietä. Tämä tarkoittaa, ettei ole mitään hyötyä vaivata itseään sillä, miten väärä tie olisi mahdollista tunnistaa. On vain mietittävä, miten oikean tien voisi löytää.[4]

Gurdjieff huomautti myös, että on paljon ihmisiä, jotka uskovat seuraavansa hänen opetustaan, mutta tosiassa he keskittyvät vain yhteen tai muutamaan puoleen opetuksesta ja tästä syystä niittävät ainoastaan kielteisiä tai vääriä tuloksia.[5]

Lähdeviitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. P. D. Ouspensky, Sirpaleita tuntemattomasta opetuksesta, II luku
  2. Thomas ja Olga de Hartmann; Our Life with Mr. Gurdjieff, sivu 46
  3. P. D. Ouspensky (1949), Sirpaleita tuntemattomasta opetuksesta, XV luku
  4. P. D. Ouspensky; Sirpaleita tuntemattomasta opetuksesta (Luku X)
  5. G. I. Gurdjieff; Life is Real Only then When 'I am' (Ensimmäinen luento)

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]