Sekulaari humanismi

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Osa artikkelisarjaa
Humanismi
(humanist philosophies)

Happyman.svg
Iloinen ihminen

Humanismi (elämänasenne)

Kansainvälinen humanistinen
ja eettinen liitto (IHEU)

American Humanist Association
British Humanist Association
Humanistimanifesti

Sekulaari humanismi

Council for Secular Humanism
Sekulaarihumanistinen julistus
Keskinäisen riippuvuuden julistus
Amsterdamin julistus

Uskonnollinen humanismi

Kristillinen humanismi
Unitaariuniversalismi

Muuta

Antihumanismi
Eettinen kulttuuri
Marxilainen humanismi
Posthumanismi
Renessanssihumanismi
Transhumanismi

Sekulaari humanismi on nimitys uskonnottomalle humanismille.[1] Kansainvälisen humanistisen ja eettisen liiton IHEU:n määritelmän mukaan ”humanismi on kansanvaltainen eettinen elämänkäsitys, joka väittää, että ihmisillä on oikeus ja velvollisuus antaa merkitys ja muoto omalle elämälleen. Se pyrkii nykyistä inhimillisempään yhteiskuntaan inhimillisten ja muiden luonnollisten arvojen sekä inhimillisten kykyjen kuten järjen ja vapaan tutkimuksen avulla. Se ei ole jumalauskoinen, eikä se hyväksy yliluonnollista todellisuuskäsitystä.”[2]

Historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Länsimaista uskonnotonta ajattelua tunnetaan antiikista alkaen. Nykyaikaisen uskonnottoman humanismin juuriin kuuluu erityisesti valistuksen ajattelu. Erityisesti valistuksen ranskalaisten ajattelijoiden yhteinen piirre oli yhteistä arvosteleva asenne uskontoa kohtaan. He asettivat perinnettä vastaan järjen ja kokemuksen, hylkäsivät ajatuksen yliluonnollisesta ja siten uskonnollisen ja poliittisen pakkovallan, joiden he näkivät tukevan toisiaan. Kuuluisa valistusajan teos on paroni d'Holbach'n vuonna 1770 ilmestynyt Systéme de la Nature (Luonnon järjestelmä). Holbach tarkasteli ihmistä osana luontoa. Hän katsoi, että jos ihmiset ymmärtävät itsensä oikein luonnon osana, he voivat oppia että onnellisuus saavutetaan elämällä rauhassa ja sopusoinnussa toisten kanssa.[3]

1800-luvulla Britanniassa uskonnottomuus levisi yhteiskunnassa ja järjestäytyi. Uskonnottomien yhdistykset kutsuivat itseään vapaa-ajattelijoiden, sekularistien tai rationalistien yhdistyksiksi. Sanaa humanismi alettiin käyttää 1900-luvulla enenevässä määrin.[4]

Humanistista uskontokritiikkiä edustaa bangladeshilaisen kirjailijan Taslima Nasrinin lausunto intialaiselle Statesman-sanomalehdelle:

»Näkemykseni tästä asiasta on selkeä ja ehdoton. Pidän vanhanaikaisina Koraania, Vedoja, Raamattua ja kaikkia uskonnollisia tekstejä, jotka määräävät niiden seuraajien elämää. Olemme ohittaneet sen sosiohistoriallisen ympäristön, jossa nämä kirjoitettiin ja siksi niiden näkemysten ei tule ohjata meitä. Kysymys tarkistuksesta, perinpohjaisesta tai muunlaisesta ei ole asiaan kuuluva. Meidän on ylitettävä nämä muinaiset kirjoitukset, mikäli haluamme edistyä. Vastataksemme henkisiin tarpeisiimme, tulkoon humanismista uusi elämänkatsomuksemme.”»

Lausunto nosti uskonnollista vihamielisyyttä Bangladeshissa. Nasrin joutui islamilaisen fatwan uhriksi romaanillaan Häpeä. Siinä kuvataan hinduperhettä, jonka kimppuun muslimit käyvät Ayodhyan moskeijan hävityksen jälkeen.[5]

Humanistiliike Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomessa kansainvälistä humanistiliikettä on edustanut vuodesta 1968 Suomen humanistiliitto. Järjestö julkaisee neljästi vuodessa Humanisti-lehteä.[6] Periaateohjelmassaan liitto vaatii ajatuksenvapautta, arvovalloista vapaata ajattelua, pyrkimystä tietoon ja uskonnoista riippumatonta etiikkaa. Humanistisia juhlatapoja liitto pyrkii edistämään vuonna 1999 perustetun Prometheus-seremoniat Oy:n kanssa.[7][8] Liitto on humanistiseen aatteeseen perustuvia aikuistumisleirejä vuodesta 1990 järjestäneen Prometheus-leirin tuen yhteisöjäsen.[9][10]

Vapaa-ajattelijain liitto Liitto toteaa olevansa osa kansainvälistä vapaa-ajattelija-, humanisti-, sekularisti-, ateisti- ja rationalistiliikettä. Kulttuuriohjelmansa (1993) mukaan liitto edustaa Suomessa sekulaarihumanismia luontoon perustuvana, ei-jumalauskoisena ja eettisenä elämänkäsityksenä.[11]

Arvostelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jotkut ateistit ovat arvostelleet humanisti-sanan käsitettä. Filosofi Julian Bagginin mukaan ensiksi ateismi on yksinkertaisempi käsite siinä missä humanismi viittaa tiettyyn käsitysten joukkoon. Toiseksi sana humanismi on myös monimerkityksinen: ateistisen humanismin lisäksi puhutaan uskonnollisesta humanismista ja humanistisista tieteistä. Kolmanneksi Bagginin mielestä on jäänne uskontojen ajattelusta, että ihminen on muun luonnon yläpuolella. Hänen mielestään jotkut humanistijärjestöt edustavat ihmislajikeskeisyyttä.[12]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kansainvälinen humanisti-tunnus.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ”Koska humanismi-käsitettä käytetään laajasti – – monet aatteellisen humanismin kannattajat ovat halunneet täsmentää omaa humanismiaan sopivalla etuliitteellä. Puhutaan sekulaarista, naturalistisista ja tieteellisestä humanismista.” Saari, Kari: Sekulaarihumanismin maailmankuva. Teoksessa Elo, Pekka & Simola, Hannu (toim.): Arvot, hyveet ja tieto: Elämänkatsomustiedon opetuksen 10-vuotisjuhlakirja. Julkaisija: FETO, Filosofian ja elämänkatsomustiedon opettajat ry. Helsinki: Painatuskeskus, 1995. ISBN 951-37-1741-0.
  2. ”Humanism is a democratic and ethical life stance, which affirms that human beings have the right and responsibility to give meaning and shape to their own lives. It stands for the building of a more humane society through an ethic based on human and other natural values in the spirit of reason and free inquiry through human capabilities. It is not theistic, and it does not accept supernatural views of reality.” IHEU, Meksiko 1996. Suomennos: Hartikainen, Erkki: Posthumanismi. Vapaa ajattelija, 1/2004. Artikkelin verkkoversio Viitattu 3.7.2008.
  3. Norman, Richard: On humanism, s. 11–12. London; New York: Routledge, 2004. ISBN 0-415-30523-3. (englanniksi)
  4. Norman 2004, s. 13.
  5. Vaismaa, Aaro (toim.): Kansanhumanismin ABC: Suomalaisen humanistiliikkeen sanomaa ja historiaa kolmelta vuosikymmeneltä, s. 1. Helsinki: Suomen humanistiliitto, 1998. ISBN 951-97679-2-4.
  6. Toiminta pähkinänkuoressa Helsinki: Suomen humanistiliitto. Viitattu 30.3.2009.
  7. Taustajärjestöt Pro-seremoniat. Viitattu 1.6.2010.
  8. Rautio, Vappu: Pro-Seremoniat juhli 5-vuotistaivaltaan Protu. 2/2004. Helsinki: Prometheus-leirin tuki ry. Viitattu 4.6.2010.
  9. Protukieli Kotkanpesä. Viitattu 2.6.2010.
  10. Kysymyksiä ja vastauksia: Mikä on Prometheus-leirien arvopohja? Prometheus-leirin tuki ry. Viitattu 26.8.2007.
  11. Vapaa-ajattelijain liiton kulttuuriohjelma (1993) Viitattu 15.3.2011.
  12. Hartikainen, Erkki: Erehtymätön ateisti Vapaa ajattelija. 4/2005. Viitattu 10.1.2011.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Englanniksi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä filosofiaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.