Unitarismi

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Unitarismi on kristinuskon suuntaus, jonka mukaan Jumalalla on vain yksi persoona. Kolminaisuusoppiin uskovien näkökulmasta unitarismi on heresia ja eräs modalismin muoto. Käsite ”unitarismi” juontuu latinan sanasta ’unitas’, joka tarkoittaa ykseyttä. Tämä kirkkohistoriallinen käsite otettiin käyttöön modernin unitarismin kehittyessä 1500-luvulla viimeisenä uskonpuhdistus- ja reformiliikkeenä Euroopassa kolminaisuusoppia vastaan.

Unitarismi edustaa Jumalasta ja Jeesuksesta vanhemman kristillisyyden ja hellenistisen uskontradition kohtaamisessa syntyneistä dogmeista irrottautumaan pyrkivää käsitystä. Unitaarinen jumalakuva on huomattavasti vanhempi kuin kirkkohistorian käsite ja löydettävissä juutalaisuudesta. ”Kuule, Israel! Herra on meidän Jumalamme, Herra yksin.” (5. Moos. 6:4; Mark. 12:29–30) Useimmat unitaarit tulkitsevat Jeesuksen omanneen juutalaisen uskontunnustuksen. Mielipiteet Jeesuksesta henkilönä vaihtelevat paljon unitarismin sisällä. Koska suuntauksen perusperiaatteisiin kuuluvat dogmittomuus ja uskonnonvapaus, useimmilla unitaariryhmittymillä ei ole virallista uskontunnustusta, jossa Jeesuksen asema olisi määritelty.

Historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nykyisen Romanian alueella Transilvaniassa vaikutti unkarilaissyntyinen Ferenc Dávid (1520–1579), jota pidetään unitarismin perustajana. Unitaarista uskoa tunnustava Transsylvanian kuningas Janos Sigismund antoi 1568 Tordan valtiopäivillä julistuksen, jonka mukaan ”ketään ei saa rangaista uskonsa takia, koska usko on Jumalan lahja”. Tämä takasi laajan uskonvapauden. Kansalaisvapauden puolustamisesta tuli näin osa unitaarien perinnettä.

Britanniassa vanhimpien unitaariseurakuntien juuret ulottuvat 1600-luvulle. Myös vanhimmat kokoustalot ovat tältä ajalta, vaikka kirkkokunta saattoi toimia laillisesti vasta vuodesta 1813. Britanniassa unitaarinen liike on sittemmin yhdistänyt useista eri hengellisistä suunnista tulevia vapaita kristittyjä. Pienestä jäsenmäärästä huolimatta sen niin hengellinen kuin yhteiskunnallinenkin vaikutus on ollut merkittävä.

Unitarismin yhdysvaltalainen haara tunnetaan luultavasti parhaiten Ralph Waldo Emersonin ja Henry David Thoreaun kirjallisen ja filosofisen tuotannon kautta. Kumpikin kuului unitaarikirkon aktiivisiin vaikuttajiin, ja Emerson toimi pitkään Bostonissa pastorina.

Nykypäivää[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Unitarismi on maailmanlaajuisesti toimiva liike. Pohjoismaiden suurin unitaariyhteisö on Tanskassa ja Euroopassa eniten unitaareja on Romanian unkarilaisvähemmistön joukossa Transilvaniassa. Eri puolilla maailmaa asuvia unitaareja yhdistää dogmiton kristillisyys ja luottamus enemmän henkilökohtaiseen kokemukseen kuin sitoviin uskonkappaleisiin. Osa unitaareista pitää itseään ennemmin humanisteina tai agnostikkoina, jopa ateisteina, kuin kristittyinä. Toisella laidalla ovat konservatiiviset kristilliset unitaarit.

Suomessa unitarismia edustaa Suomen Unitaariuniversalistinen Seura Ry. Seuran toiminnan runkona ovat Helsingissä talvisaikaan kuukausittain pidettävät kokoukset, joissa pidetään alustuksia esimerkiksi ajankohtaisista aiheista ja vapaan uskonnollisuuden ilmiöistä sekä Suomessa että maailmalla. Materiaalina saatetaan käyttää Raamattua, muita tekstejä tai musiikkia. Alustuksen pohjalta keskustellaan vapaasti. Tilaisuudet on ollut tapana aloittaa hetken hiljaisuudella, ja kokoukset ovat usein loppuneet siten, että kukin osanottaja on halutessaan sytyttänyt kynttilän ääneen tai vain mielessään lausumalleen ajatukselle.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]