Meemi

Wikipedia

Meemi on informaatiota, joka meemiteorian mukaan leviää viestinnän kulttuurievoluutiossa aivan kuten geenit leviävät biologisessa evoluutiossa. Meemit ovat siis tiedon kokonaisuuksia, jotka ovat olemassa vain aivoissa tai aivojen avulla tuotetuissa esineissä, kuten tietokoneissa tai kirjoissa. Meemiteoria tutkii meemien leviämistä ja yleistymistä.

Termiä meemi käytti ensimmäisenä Richard Dawkins vuonna 1976 kirjassaan Geenin itsekkyys. Meemit voivat ideoiden ja kielellisten ilmausten, kuten vuorosanojen tai kirjallisten lainausten, lisäksi olla lyhyitä sävelmiä, kuten mieleen soimaan jääviä melodioita, suunnitelmia, kykyjä, moraalia ja esteettisiä arvoja ja lähes mitä tahansa, mikä voidaan oppia muilta yksittäisinä yksikköinä.

Meemiteorian ja meemikäsitteen tieteellinen arvo on ollut kulttuuria ja yhteiskuntaa tutkivien tieteiden piirissä vilkkaan väittelyn kohde.

Sisällysluettelo 1 Meemin käsite 2 Meemipleksi 3 Katso myös 4 Lähteet 4.1 Viitteet 5 Kirjallisuutta 6 Aiheesta muualla

[muokkaa] Meemin käsite

Susan Blackmore kuvaa meemiä käyttäytymisohjeena jossa

»meemit varastoituvat aivoihin (tai muihin kohteisiin) ja siirtyvät eteenpäin jäljittelyn kautta.^[1]»

Ongelmina meemin käsitteen sisäistämisessä Blackmoren mielestä^[2] ovat, että

1. meemiä ei voi ilmaista täsmällisenä yksikkönä
2. meemien kopioitumisen ja tallentamisen mekanismi on tuntematon
3. monet tutkijat pitävät memeettistä evoluutiota "lamarckilaisena".

Evoluution kolme perusehtoa ovat muuntelu, periytyminen ja valinta. Meemien suhteen muuntelua aiheuttavat keksinnöt, innovaatiot, konstruktiot ja kombinaatiot. Meemien leviäminen eroaa geeneistä siinä, että geenit on koodattu materiaan ja geenit monistuvat lisääntymisen kautta. Meemi voi olla olemassa vain opittuna käyttäytymismallina ja se monistuu yksilöiden kesken verkostomaisesti. Meemit siirtyvät suurelta osin ihmislasten oppimisprosessin tärkeän elementin eli matkimisen kautta, mutta ne voivat siirtyä myös oivaltamisen avulla. Meemien siirtymistä yksilöstä toiseen on verrattu biologisessa analogiassa virusten leviämiseen. Viruksethan levittävät geneettistä informaatiota. Ihmisen käyttäytymisen muuttuminen on kuitenkin monimutkainen asia eivätkä kaikki "meemiviruksen" saaneet muuta käyttäytymistään samalla tavalla. Meemien valinta vastaa luonnonvalintaa eli toimivin meemi jää dominoivaksi. Valinta voi kulttuurissa kuin luonnossakin kohdistua yksilön lisäksi ryhmään ja on enemmänkin käyttäytymisvalintaa kuin meemivalintaa. Kulttuurin kehittymisteorian ehdoiksi meemit eivät yksin riitä, sillä kulttuurin kehittymiseen vaikuttavat myös informaation varastointi ja kerääminen, sosiaalinen ryhmän muodostus ja kieli. Biologinen evoluutio on hidasta, mutta kulttuurin kehittyminen on nopeaa ja kiihtyvää, tiedonvarastoinnin ansioista kumulatiivista. Biologinen evoluutio on konservatiivista, opportunistista ja vailla päämäärää. Kulttuurievoluutio voi olla hyvinkin radikaalia ja periaatteessa sillä voi olla päämäärä perustuen ihmisten tahtoon.^[3]

Uskontotieteilijä Pascal Boyerin mukaan kulttuurin siirtyminen ei muistuta meemien monistumista geenien tavoin identtisinä, vaan siirtymäprosessi näyttää kuin itsestään synnyttävän poikkeuksellisen runsaasti outoja muunnelmia.^[4]

[muokkaa] Meemipleksi

Meemipleksiksi kutsutaan ryhmää meemejä jotka kopioituvat yhdessä. Meemipleksiä ei voi suoraan rinnastaa geenejä sisältävään kromosomiin koska meemien ei tarvitse olla niin riippuvainen kuulumisesta yhdessä kopioituvaan ryhmään kuten taas biologisesta materiasta koostuvilla geeneillä on useimmiten laita.^[5]

[muokkaa] Katso myös

• Internet-ilmiö
• Skeema
• Perinne
• Tämä ihmisen maailma

[muokkaa] Lähteet

• Blackmore, Susan: Meemit - kulttuurigeenit. Suomentanut Osmo Saarinen. Art House, 2000. ISBN 951-884-284-1.

[muokkaa] Viitteet

[muokkaa] Kirjallisuutta

• Dawkins, Richard: Geenin itsekkyys. (The Selfish Gene, 1989.) Suomentanut Kimmo Pietiläinen. Helsinki: Art House, 1993. ISBN 951-884-107-1.
• Shennan, Stephen: Genes, memes, and human history: Darwinian archaeology and cultural evolution. London: Thames & Hudson, 2002. ISBN 0-500-05118-6. (englanniksi)

[muokkaa] Aiheesta muualla

• Matti Kamppinen: Meemit, aika ja ikuisuus
• Kappale "Memes, The New Replicators" Richard Dawkinsin kirjasta Geenin itsekkyys (englanniksi)

Tämä kulttuuriin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia. Voit auttaa laajentamaan myös muita samankaltaisia artikkeleita.