Lamarckismi

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Lamarckismi on 1700–1800-luvulla eläneen Jean-Baptiste Lamarckin mukaan nimetty teoria biologisesta evoluutiosta, jonka mukaan eliön elinaikanaan hankkimat tai menettämät ominaisuudet voivat periytyä jälkipolville. Lamarckin perinnöllisyysteoria on nyttemmin osoitettu kokonaisuudessaan paikkansapitämättömäksi,lähde? mutta nykytieteen tutkima epigenetiikka sivuaa sitä.

Evoluutioteoreettinen tutkimustapa on viime aikoina keskittynyt myös kulttuurievoluutioon ja meemeihin. Ne puolestaan ovat enemmän tai vähemmän lamarckistisia, koska meemit nimenomaan muotoutuvat välittäjänsä ominaisuuksien perusteella. Lamarckismiin pohjautui Neuvostoliitossa 1930–1960-luvuilla virallisen statuksen saanut lysenkolainen biologia.

Lamarckismia esiintyy useissa kansantarinoissa; esimerkiksi kertomuksessa, jossa karhu pisti ketun kehotuksesta häntänsä pieneen avantoon, häntä jäätyi kiinni ja karhu joutui katkaisemaan sen, minkä seurauksesta sen kaikilla jälkeläisillä (ts. karhuilla yleensä) on lyhyt häntä.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Dodson, Edward: The Teilhardian Synthesis, Lamarckism, & Orthogenesis
  • Persell, Stuart: Neo-Lamarckism and the Evolution Controversy in France, 1870-1920
Tämä biologiaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.