Kirahvi
| Kirahvi | ||||||||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Uhanalaisuusluokitus: Elinvoimainen [1] |
||||||||||||||||||||||
| Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||||||
| Kaksiosainen nimi | ||||||||||||||||||||||
| Giraffa camelopardalis (Linnaeus, 1758) |
||||||||||||||||||||||
| Kirahvin eri alalajien levinneisyys | ||||||||||||||||||||||
| Alalajit[2] | ||||||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||||||
| Katso myös | ||||||||||||||||||||||
| |
Kirahvi (Giraffa camelopardalis) on korkein maanisäkäs. Uroksen korkeus on 4,8–5,5 metriä ja paino jopa 900 kiloa. Naaraat ovat hieman lyhyempiä ja painavat vähemmän. Kirahvin pää on kiilamainen. Sekä uroksella että naaraalla on pysyvät, muodoltaan tappimaiset sarvet, jotka ovat nahan peittämät. Silmät ovat suuret, vinot ja pitkien, tuuheiden ripsien suojaamat. Kirahvilla on jyrkästi taaksepäin viettävä selkä. Kaulanikamia on seitsemän kuten muillakin nisäkkäillä, ja niiden pituus on noin 40 cm. Kirahvin turkissa on vaalealla pohjalla erikokoisia ja -muotoisia läiskiä, joiden väri vaihtelee oranssista lähes mustaan. Harvinaisempina värivaihtoehtoina esiintyvät myös kirkkaan oranssi ja harmaa. Jokaisen yksilön kuviointi on erilainen.
Kirahvi voi elää luonnossa noin 25-vuotiaaksi,[3] tavallisesti elämänkaaren pituus on noin 15–20 vuotta.[4] Suurin kirjattu ikä vankeudessa elävällä kirahvilla on 34 vuotta,[5] joidenkin lähteiden mukaan 39,5 vuotta[6].
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Elintavat
Kirahvit elävät yksikseen tai pieninä ryhminä. Useimmiten ne kuljeskelevat 5–6 yksilön kokoisina ryhminä, joiden kokoonpano vaihtuu jatkuvasti, sillä ne eivät ole varsinaisesti laumoja. Ryhmän jäsenillä on keskinäinen arvojärjestys, ja johtajana toimii täysikasvuinen uros. Yksinäiset kirahvit elävät metsissä, joissa niitä on vaikea havaita, kun taas tasangoilla on turvallisempaa kokoontua ryhmäksi. Kirahvin vihollisia ovat suuret petoeläimet, kuten leijona, ja ihminen. Kirahvi on herkästi säikkyvä eläin ja lähtee helposti juoksemaan karkuun. Kirahvi syö lehtiä, oksia ja muita kasvinosia.
[muokkaa] Elinympäristö
Kirahvit elävät Afrikassa Saharan eteläpuolisilla alueilla, puu- ja pensassavanneilla sekä ruohotasangoilla.
[muokkaa] Sarvet
Toisin kuin joillekin muille eläimille, myös naaraille kasvavat sarvet. Naarailla tosin sarvet ovat pienemmät kuin uroksilla. Sarvet ovat nahan peittämät.
[muokkaa] Alalajit
Aiemmin kirahvilla luokiteltiin olevan yhdeksän eri alalajia: angolankirahvi (G. c. angolensis), kapinkirahvi (G. c. giraffa), masaikirahvi (G. c. tippelskirchi), nubiankirahvi (G. c. camelopardalis), rhodesiankirahvi (G. c. thornicrofti), sudaninkirahvi (G. c. antiquorum), tšadinkirahvi (G. c. peralta), ugandankirahvi (G. c. rothschildi) ja verkkokirahvi (G. c. reticulata). Nykyisen luokituksen mukaan alalajeja on kuitenkin vain kuusi kappaletta.[2] Kalifornian yliopisto julkaisi joulukuussa 2007 DNA-tutkimuksen, jonka mukaan eri kirahvipopulaatioiden geneettiset erot ovat niin suuret, että niitä tulisi pitää erillisinä lajeina.[7] Kuusi kantaa ovat olleet erillään toisistaan ainakin 500 000 vuotta.[7] Kirahveja pidetään kryptisinä lajeina, sillä eri kantojen yksilöissä on ulkoisia eroja lähinnä kuvioinnissa ja lisääntymisen ajoituksessa.[7]
[muokkaa] Lähteet
- ↑ Giraffa camelopardalis IUCN Red List. 2011. IUCN. (englanniksi)
- ↑ a b Wilson & Reeder: Giraffa camelopardalis Mammal Species of the World. Bucknell University. Viitattu 30.04.2010. (englanniksi)
- ↑ YPTE
- ↑ San Diego Zoo
- ↑ Giraffa camelopardalis Wolfram Alpha. Viitattu 24.3.2011. (englanniksi)
- ↑ AnAge entry for Giraffa camelopardalis Luettu 24.3.2011 (englanniksi)
- ↑ a b c Dna-analyysi jakoi kirahvit kuuteen lajiin. Tieteen Kuvalehti, 2009, nro 15, s. 25.
[muokkaa] Aiheesta muualla
- Kirahveja uhkaa sukupuutto Afrikassa 22.12.2007. Helsingin Sanomat.
Tätä sivua ei ole