Infraääni

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Infraääniksi kutsutaan ääniä, joiden taajuus on ihmisen kuuloalueen alapuolella eli alle 20 hertsiä.[1][2] Infraääniä tuottavat mm. tuulet, myrskyt ja maanjäristykset.

Useat eläimet kuten valaat, elefantit, kirahvit, alligaattorit, sarvikuonot[3] ja okapit[4] käyttävät matalia infraäänialueen taajuuksia keskinäisessä viestinnässään. Ihminen voi tuntea infraäänen tärinänä.[5] Jos matalataajuisella värähtelijällä, esimerkiksi suurella koneella tehtaassa, on paljon energiaa, se saattaa vaikuttaa hermostoomme.lähde?

Infraääniä käytetään maanalaisten kallio- ja öljymuodostelmien kartoittamiseen. Lisäksi ultraäänien avulla valvotaan maanjäristyksiä sekä tutkitaan sydäntä.[3]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Young & Freedman: University Physics with Modern Physics, 11. painos, s. 592. Pearson, 2004. ISBN 0-321-20469-7. (englanniksi)
  2. Jacob Fraden: Handbook of Modern Sensors, s. 113. Springer, 2011. ISBN 9781441964663. (englanniksi)
  3. a b Joshua Leeds: The Power of Sound: How to Be Healthy and Productive Using Music and Sound, s. 212. Inner Traditions / Bear & Co, 2010. ISBN 9781594773501. (englanniksi)
  4. Mary Neel Green: The Okapi: Mysterious Animal of Congo-Zaire, s. 88. University of Texas Press, 1999. ISBN 9780292747074. (englanniksi)
  5. Richard P. McCall: Physics of the Human Body, s. 115. JHU Press, 2010. ISBN 9780801894558. (englanniksi)
Tämä fysiikkaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.