Hertsi

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Hertsi (tunnus Hz) on kansainvälisen yksikköjärjestelmän mukainen taajuuden yksikkö.[1] Yksikkö on nimetty saksalaisen fyysikon Heinrich Rudolf Hertzin mukaan tunnustukseksi hänen työstään sähkömagnetismin alalla.

Yksi hertsi tarkoittaa taajuutta, jossa värähdysjaksot toistuvat sekunnin välein.

Värähtelyn taajuuden f ja jaksonajan välillä vallitsee yhteys:

 f = \frac{1}{T},

missä T on jaksonaika eli yhteen värähdykseen kulunut aika. Koska yhden hertsin taajuudella jaksonaika on yksi sekunti, hertsi voidaan suureyhtälöissä esittää myös muodossa

 Hz = \frac{1}{s},

missä s on sekunti, ajan yksikkö.

Yksi hertsi on käytännön mittauksissa suhteellisen pieni taajuus, joten yleensä yksikön mukana käytetään jotakin etuliitettä (katso taulukko).

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hertsi-nimitys alkoi vakiintua vuonna 1930, jolloin IEC otti sen käyttöön.[2] CGPM hyväksyi yksikön 30 vuotta myöhemmin SI-järjestelmän mukaiseksi yksiköksi, mutta vasta 1970-luvulla hertsi korvasi vanhan yksikön sykliä sekunnissa (engl. cycles per second, cps).

Sovellutuksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tietotekniikassa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tietotekniikassa käytetään usein megahertsejä (MHz, 1 000 000 hertsiä) ja gigahertsejä (GHz, 1 000 000 000 hertsiä) kuvaamaan tietokoneen komponenttien kellotaajuutta.

Radiokanavien "sijainnit" ilmoitetaan megahertseinä. Valitsemalla oikean vastaanottotaajuuden on mahdollista kuunnella haluamaansa radiokanavaa.

SI-kertoimet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kerroin Nimi Tunnus Kerroin Nimi Tunnus
100 hertsi Hz      
101 dekahertsi daHz 10−1 desihertsi dHz
102 hehtohertsi hHz 10−2 senttihertsi cHz
103 kilohertsi kHz 10−3 millihertsi mHz
106 megahertsi MHz 10−6 mikrohertsi µHz
109 gigahertsi GHz 10−9 nanohertsi nHz
1012 terahertsi THz 10−12 pikohertsi pHz
1015 petahertsi PHz 10−15 femtohertsi fHz
1018 eksahertsi EHz 10−18 attohertsi aHz
1021 tsettahertsi ZHz 10−21 tseptohertsi zHz
1024 jottahertsi YHz 10−24 joktohertsi yHz

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Suomen Standardoimisliitto: SI-opas (myös painettuna, ISBN 952-5420-93-0) (PDF) (Sivu 11.) SFS-oppaat. 04.11.2002. Suomen Standardoimisliitto. Viitattu 18.12.2011.
  2. http://qualitydigest.com/IQedit/QDarticle_text.lasso?articleid=11767&-session=ACCESS:42F941D402d571FEB8HYlqS3E637