Tuntoaisti

Tuntoaistilla havaitaan kosketusta, terävyyttä, pehmeyttä, lämpötilaa, painetta, kipua ja kehon asentoa. Tuntoaistimuksen laukaisee solukalvojen mekaaninen painuminen, minkä vuoksi tuntoaistisolut kuuluvat mekanoreseptoreihin. Tuntoa aistivia mekanoreseptoreita on paitsi iholla myös lihaksissa, nivelissä ja sisäelimissä. Mekanoreseptoreiden määrä vaihtelee eri kehonosissa. Esimerkiksi selässä tuntosoluja on huomattavasti harvemmassa kuin sormissa.

Tuntoaistimuksen kulku

Kun käsi osuu ihoon, aistimme sen kosketuksena. Käden paino aiheuttaa mekanoreseptorisolujen solukalvon painumisen. Solukalvon painuminen aiheuttaa solukalvon pinnalla olevien ionikanavien avautumisen. Ionien pitoisuus solukalvon ulko- ja sisäpuolella muuttuu ja aiheuttaa aktiopotentiaalin. Impulssi kulkee mekanoreseptorista lähteviä hermoja pitkin keskushermostoon, jossa impulssi tulkitaan kosketukseksi.

Erilaisia tuntoaistimia

• Meissnerin keräset sijaitsevat iholla ja ovat vastuussa kaikkein kevyimpien kosketusten havaitsemisesta. Meissnerin keräset tottuvat kosketukseen herkästi, mikä onkin välttämätöntä, jotta pystyisimme olemaan koko ajan aistimatta esimerkiksi vaatteiden kosketusta iholla. Meissnerin kerästen luonteen vuoksi meillä on tapana tunnistellessamme esineitä pyöritellä niitä käsissämme, sillä lakkaamme nopeasti tuntemasta esineiden pintaa, mikäli pidämme niitä paikallaan samojen Meissnerin kerästen päällä.

• Merkelin kiekot ovat Meissnerin kerästen tapaisia ihon mekanoreseptoreita, jotka aistivat pidempiaikaista kosketusta ja mukautuvat kosketukseen Meissnerin keräsiä hitaammin.

• Pacinin keräset sijaitsevat syvemmällä ihossa. Ne aistivat herkästi värinää, joskin myös tottuvat siihen nopeasti. Pacinin keräsiä on myös suolistossa ja muualla kehon syvemmissä osissa.

• Vapaat reseptorit ovat hermopäätteitä, jotka ovat esimerkiksi kietoutuneet karvatupen ympärille. Karvan liikahtaessa reseptorit välittävät impulssin. Näiden hermonpäätteiden vuoksi voimme hyvin tuntea pelkästään karvoihin koskettavan käden ihonpinnan yläpuolella. Myös kipureseptorit ovat vapaita reseptoreita. Kipu on siitä harvinainen aisti, että sen ärsykkeisiin on äärimmäisen vaikea tottua. Vapaat reseptorit reagoivat paitsi kosketukseen, myös kylmään ja kuumaan. Lihaksissa ja jänteissä ne toimivat asennosta kertovina aistineliminä. Monet sisäelimistä välittyvät tuntemukset ovat vapaiden reseptoreiden tuotetta.

Tuntoaistin häiriöt

• Joskus ruumiinjäsenensä menettänyt henkilö saattaa tuntea kolotusta menetetyn jäsenen kohdalla. Tämä niin kutsuttu haamusärky johtuu jäsenen katkeamiskohdan hermojen impulsseista, jotka aivot tulkitsevat olevan lähtöisin kadonneesta jäsenestä.

• Harvinainen geneettinen sairaus (CIPA) estää kantajaansa tuntemasta kipua. Potilaiden vapaiden reseptoreiden kehitys on estynyt, minkä vuoksi he tuntevat kyllä kosketuksen mutta eivät kipua. Sairaus periytyy resessiivisesti. Potilaiden eliniänodote on lyhyt, sillä kivun puuttuessa heidän on vaikea havaita hengenvaarallisia loukkaantumis- tai tautitiloja.

• Tuntoaistin häiriintymistä tai puuttumista kutsutaan parestesiaksi.

Katso myös

• Paineaisti

Aiheesta muualla

• Yle Oppiminen: Ihon aistit