Tasapainoaisti

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tasapainoaisti.

Tasapainoaisti on aisti, joka kertoo ruumiin asennon ja sen muutokset suhteessa painovoiman suuntaan. Ihmisen tasapainoaisti perustuu lihas-, jänne- ja näköaistin sekä sisäkorvan vestibulaarijärjestelmän yhteisvaikutukseen.[1]

Tasapainoaisti koostuu kolmesta osasta: liike-elimestä (sisäkorvan kaarikäytävät), sisäkorvan kuulokivielimestä, ja mm. lihaksissa olevista reseptoreista, jotka muodostavat asentoaistin. Liike-elin aistii kulmakiihtyvyyksiä, kuulokivielin aistii suoraviivaisia kiihtyvyyksiä ja asentoaisti kertoo kehon eri osien asennosta toisiinsa nähden.

Tasapainoaistin häiriintyminen aiheuttaa huimausta ja pahoinvointia ja fysiologiassa puhutaan aistiharhoista. Tasapainoa voivat häiritä Ménièren tauti, sisäkorvan tulehdus, paha nuha, yläkaarikäytävän luupuutos ja moni muu sairaus. Sitä voi tilapäisesti häiritä myös nopeat ja voimakkaat liikkeet, esimerkiksi ajaminen karusellissa. Erityisesti hävittäjälentäjät altistuvat tasapainoastin voimakkaille häiriöille. Useimpien astronauttien mielestä heidän tasapainoaistinsa heikentyy avaruudessa, koska siellä ei ole tarpeeksi painovoimaa pitämään heidän korvansa nesteitä tasapainossa. Tästä seuraa matkapahoinvoinnin muoto nimeltään avaruuspahoinvointi.

Tasapainoaistiin liittyy myös niveltunto, pimeässäkin tiedetään missä asennossa jalka tai käsi on ja tasapainoon liittyy paljon opittuja toimintoja. Tiedetään, että puut ovat pystysuorassa ja horisontti vaakasuorassa.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Facta 2001. Osa 16: Sup–tron. Hakusana ”tasapainoaisti”. WSOY, 1986. ISBN 951-0-10237-7.