Silmä

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Yleisin silmätyyppi on verkkosilmä.[1] Kuvassa sudenkorennon verkkosilmät.

Silmä on näköelin, jonka reseptoreille soveltuva energian muoto on valosäteily. Silmä itse ei aisti valoa, vaan aistimus syntyy aivoissa.[2]

Valon pääsyä silmään säätelee silmän himmentimenä toimiva värikalvo (iiris), jonka aukko on mustuainen eli pupilli. Valoa taittavia osia silmässä ovat sarveiskalvo, lasiainen ja mykiö eli linssi. Silmää onkin usein verrattu kameraan.

Selkärankaisten silmä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vedessä elävillä selkärankaisilla ei tavallisesti ole kyynelrauhasia eikä silmäluomia ja mykiö on niillä pallomainen. Kaloilla mykiö ei voi muuttaa muotoaan. Niillä tapahtuu akkommodaatio eli silmän mukautuminen erityisen mykiötä silmämunan takaosaan yhdistävän lihaksen avulla. Hylkeiden mykiö muuttaa muotoaan mutta se pysyy melko pallomaisena, jotta näkökyky veden alla olisi hyvä. Pinnalla hylkeet ovat hyvin likinäköisiä. Pupilli on supistunut, joiten hylkeet katselevat linssin keskikohdan läpi, jolloin taittuminen on vähäisempää. Monilla linnuilla silmä toimii poikkeavasti. Monilla lajeilla silmämunan muotoa voidaan muuttaa, jolloin tarkennus on mahdollista lennettäessä hyvin korkealla tai jos sukeltavan linnun pitää nähdä sekä pinnalla että veden alla. Joillakin lajeilla on rustoinen tai luinen tukirengas silmän edessä, jota vasten silmän muotoa muutetaan.

Niveljalkaisten silmä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Verkkosilmä on niveljalkaisten eliöiden silmä, joka koostuu kymmenistä tai jopa tuhansista osasilmistä, ommatideista. Verkkosilmän valoa aistivat solut ovat silmän ulkopinnalla. Siten se eroaa ratkaisevasti esimerkiksi selkärankaisten linssillä varustetuista silmistä, joiden näkösolut ovat silmämunan sisällä takaseinässä. Verkkosilmän tuoma informaatio eläimelle on epätarkka, jokaisen näkösolun "katsoessa" omaan suuntaansa. Verkkosilmä kuitenkin kerää tietoa ympäristön valosta laajemmalta alueelta kuin silmä, jossa on linssi.

Pistesilmä on monille selkärangattomille eläimille, kuten niveljalkaisille, tyypillinen silmäelin, joka koostuu vain yhdestä mykiöstä. Lähes kaikilla niveljalkaisilla on pistesilmät, joko verkkosilmien ohella tai ainoana näköelimenä.

Ihmissilmä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Ihmissilmä
Ihmissilmän osia

Ihmisen silmä on kolmen kalvon muodostama "pallo", silmämuna, jonka näköhermo ja silmälihakset kiinnittävät silmäkuoppaan. Silmän valoa aistivat solut (sauvat ja tapit) muodostavat yhdessä niistä lähtevien hermosolujen kanssa levymäisen verkkokalvon, joka sijaitsee silmän takaosassa ja jonka hermosolut yhdistyvät lopulta näköhermoksi. Tavallisesti ihmisellä on kolmenlaisia tappisoluja, jotka aktivoituvat herkimmin punaisesta, vihreästä ja sinisestä valosta. Sauvasoluja on vain yhdenlaisia: ne eivät kykene yksinään erottelemaan värejä, mutta toimivat tappisoluja paremmin hämärässä.

Itse näköaistimus syntyy aivoissa[3], kun sinne saapuu tietoa hermoimpulsseina näkörataa pitkin aistinsolujen välityksellä.

Kovakalvon alla on suonikalvo (chorioidea), missä silmävaltimot ja -laskimot muodostavat tiheän suoniverkon. Suonikalvo on kovakalvoon liittynyt kaikkialla paitsi silmämunan etuosassa, missä se väliseinän tavoin painuu silmämunan onteloon heti sarveiskalvon takana. Tämän väliseinän keskellä on pyöreä reikä, mustuainen (pupilli), ja sitä "ympäröivä" värillinen reunus värikalvo eli iiris. Iiriksessä olevat säteittäiset lihakset ja sen reunaa kiertävä rengaslihas voi laajentaa tai supistaa värikalvoa. Suonikalvossa on heti värikalvon takana rengasmainen paksunnos, sädekehä, jossa on samanlaisia ja samalla tavalla toimivia lihaksia kuin värikalvossakin. Sädekehään kiinnittyy ohuilla ripustinsäikeillä lasikirkas kaksoiskupera mykiö eli linssi, joka taittaa ulkoapäin tulevat valosäteet ja luo ylösalaisen pienoiskuvan verkkokalvolle.

Sisin silmämunan kalvoista on verkkokalvo (retina), joka on suonikalvon sisäpinnalle levinnyt näköhermon pää. Verkkokalvo verhoaa vain silmämunan taempaa puoliskoa. Siinä ovat silmän valoherkät solut, sauva- ja tappisolut.

Silmämunaa suojelee ulkoapäin ihopoimujen muodostamat ylempi ja alempi silmäluomi, joiden vapaa reuna on silmäripsien reunustama. Kolmas silmäluomi on vilkkuluomi, joka on ihmisellä surkastunut. Se näkyy silmän sisäkulmassa vain pienenä punertavana jäänteenä. Silmäluomien sisäpintaa sekä silmän näkyvää osaa, "valkuaista" sarveiskalvoa lukuun ottamatta peittää sidekalvo (conjunctiva).

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Dawkins, R. 1996. Climbing Mount Improbable. New York: W. W. Norton & Company. ISBN 0-393-31682-3
  2. Galenos – Johdanto lääketieteen opintoihin, s. 240. WSOY, 2009. ISBN 978-951-0-33085-2.
  3. "Activation of primary visual cortex during visual recall: a magnetic resonance imaging study" Haettu 26. marraskuuta 2009.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Silmä.