Lehtokurppa

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Lehtokurppa
Scolopax rusticola.jpg
Uhanalaisuusluokitus: Elinvoimainen [1]
Elinvoimainen
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Linnut Aves
Lahko: Rantalinnut Charadriiformes
Alalahko: Kahlaajat Charadrii
Heimo: Kurpat Scolopacidae
Suku: Lehtokurpat Scolopax
Laji: rusticola
Kaksiosainen nimi
Scolopax rusticola
Linnaeus, 1758
Alalajit
  • S. r. rusticola
  • S. r. ultimus
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Lehtokurppa Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Lehtokurppa Commonsissa

Lehtokurppa (Scolopax rusticola) on suurehko kahlaajien alalahkoon kuuluva rantalintu. Lajin nimesi Carl von Linné 1758.

Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Pituus: 33–38 cm, mukaan luettuna 6–7 cm pitkä nokka
  • Siipien kärkiväli: 55–65 cm
  • Paino: 145–420 g.

Väritykseltään lehtokurppa on ruskean eri sävyjen, mustan ja valkoisen kirjava. Lennossa erottuu kirkkaan punaruskea yläperä ja vaalea pyrstön kärki. Räpsähtää yleensä lentoon vasta aivan kulkijan jaloista. Muoto on tukeva ja kyyhkymäinen. Nokka on pitkä ja suora. Huhtikuusta heinäkuuhun koiras lentää iltaisin soidinlentoa puunlatvojen tasalla, ja ääntelee kurnuttavasti ja välillä sipisten. Vaaran uhatessa poikuetta emo taapertaa varvikossa esittäen vaivaista, tai lentää surkean oloisesti kulkijasta poispäin, jolloin näyttää siltä kuin se roikottaisi poikasta jaloissaan. Lehtokurpan silmät ovat suhteettoman suuret ja ne ovat suunnilleen keskellä päätä joten lintu näkee 360 astetta kääntämättä päätään.

Vanhin suomalainen rengastettu lehtokurppa on ollut 11 vuoden 20 päivän ikäinen. Euroopan vanhin on ollut brittiläinen 15 vuoden 5 kuukauden ikäinen yksilö.

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lehtokurppaa tavataan kaikkialla leudossa ja subarktisessa Euraasiassa. Suomessa se pesii Lapin läänin rajoille saakka, ja pesimäkantamme on noin 120 000 paria. Euroopassa pesii 500 000–700 000 paria, mihin eivät sisälly Venäjän linnut. Maailman populaation kooksi arvioidaan 15–16 miljoonaa yksilöä. Pohjoisimmat populaatiot talvehtivat Etelä-Euroopassa ja Etelä-Aasiassa. Suomalaiset lehtokurpat talvehtivat etupäässä Ranskassa ja Britteinsaarilla.

Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lauhkean vyöhykkeen metsät ja havumetsät. Suomessa erityisesti tuorepohjaiset kankaat ja korvet sekä lehdot ja rantametsät. Muuttoaikoina tavataan myös niityillä, ojissa ja ulkomeren saarilla.

Lisääntyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Naaras on sukukypsä 1-vuotiaana, koiras 2-vuotiaana. Pesä on maassa kasvillisuuden tai nuoren kuusen oksien suojassa. Naaras munii 4 munaa, joita se hautoo noin 22 vuorokautta. Poikaset ovat pesäpakoisia ja väriltään ruskeita. Ne oppivat lentämään noin 5 viikon ikäisinä.

Ravinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Madot, toukat, etanat ja muut kostean maan pikkueläimet, siemenet ja marjat.

Metsästys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lehtokurppa on Suomessa riistalaji, jota ammutaan muutamia tuhansia vuodessa. Muualla Euroopassa, ainakin Tanskassa, Ranskassa ja Britteinsaarilla, se on hyvin suosittu riistalaji.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Lennart Saari. Lehtokurppa. Metsästäjäin keskusjärjestö 2000.
  • von Haartman, L.; Hildén, O.; Linkola, P.; Suomalainen, P. & Tenovuo, R. 1967: Pohjolan linnut värikuvin. - Otava. Helsinki.
  • Väisänen, Risto A.; Lammi, Esa & Koskimies, Pertti (1998): Muuttuva pesimälinnusto. - Otava. Keuruu. ISBN 951-1-12663-6

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. BirdLife International: Scolopax rusticola IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, www.iucnredlist.org. Viitattu 26.5.2014. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]