Merikissa
| Merikissa | ||||||||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
 |
||||||||||||||||||||||
| Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||||||
| Kaksiosainen nimi | ||||||||||||||||||||||
| Anarhichas lupus Linnaeus, 1758 |
||||||||||||||||||||||
 |
||||||||||||||||||||||
| Merikissan levinneisyys | ||||||||||||||||||||||
| Katso myös | ||||||||||||||||||||||
Merikissa eli kissakala (Anarhichas lupus) on pohjoisissa merissä elävä tylppähampainen ja vahvaleukainen kala.
Sisällysluettelo |
Levinneisyys [muokkaa]
Merikissa elää Pohjois-Atlantin molemmilla rannikoilla ja pohjoisessa Grönlannin, Islannin ja Huippuvuorten vesillä. Se esiintyy Vienanmeressä, Skandinavian rannikolla ja Pohjanmeressä ja myös lounaisessa Itämeressä, sekä etelämpänä Biskajanladella ja Välimeren Genovanlahdella. Amerikan rannikolla se on yleinen Cape Codiin saakka etelässä, mutta tavataan joskus New Jerseyssä asti.
Koko ja näkö [muokkaa]
Merikissa on yleensä alle metrin mittainen kala, väriltään harmaanvihreä tai mustan tai punaisen ruskea. Ruumissa on 10-15 tummempaa poikkijuovaa.
Elintavat [muokkaa]
Merikissa elää kalliopohjilla, harvemmin hiekka- tai mutapohjilla, yleensä 20-100 metrin syvyydessä. Se syö kalaa ja kovakuorisia pohjaeläimiä kuten simpukoita, merisiilejä ja taskurapuja.
Pyytämisestä [muokkaa]
Sukeltajat pyydystävät merikissoja tavallisimmin pitkällä tukevavartisella keihäällä, koska silloin otus ei pääse hyökkäämään sukeltajan kimppuun. Haavoitettuna ja ärsytettynä kissakala käyttäytyy erittäin aggressiivisesti hyökäten kaiken lähellä olevan kimppuun. Norjalaiset kalastajat murskaavat merikissan pään veneensä laitaa vasten otuksen tartuttua heidän pyydyksiinsä; he käyttävät tarkoitukseen erityistä puunuijaa.
Lähteet [muokkaa]
- Anarhichas lupus (peilipalvelin) FishBase. R. Froese ja D. Pauly (toim.). (englanniksi)
- Dagbladet: Verdens største steinbit Uutinen ennätyskokoisen merikissan pyydystämisestä (norjaksi)
