Merisiilit

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Merisiilit
SeaUrchin.jpg
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Piikkinahkaiset Echinodermata
Luokka: Merisiilit
Echinoidea
Leske, 1778
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Merisiilit Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Merisiilit Commonsissa

Merisiilit (Echinoidea) ovat piikkisen pallon muotoisia, piikkinahkaisiin kuuluvia merten selkärangattomia. Luokkaan kuuluu noin 940 lajia.[1] Aikuinen yksilö on halkaisijaltaan tyypillisesti 3–10 cm. Ne etenevät merenpohjalla imujalkojensa avulla. Merisiilit voivat elää jopa kaksikymmentä vuotta.

Joidenkin merisiilien piikit voivat aiheuttaa kivuliaan tulehduksen, jos niiden päälle astuu. Tiettyjä merisiililajeja voi pitää merivesiakvaariossa. Merisiilin mätiä käytetään Japanissa ruoanlaitossa, etenkin sushiannoksissa.[2]

Merisiilin pinnanalainen tukiranka.
Merisiilin tukiranka sivulta katsottuna.

Useimmat merisiililajit ovat kasvinsyöjiä. Ne voivat syödä kaikkia levälajeja, myös kalkkipitoisia leviä, kuten Halimeda. Merisiilejä pidetään koralliriuttojen avainlajeina: jos merisiilit vähenevät, levät ottavat vallan ja koko biotooppi muuttuu.[3] Kylmemmissä vesissä runsastuneet levät saattavat myös aiheuttaa melkoista tuhoa rakkolevämetsille.

Vaikka merisiilejä suojaa piikikäs kuori, ne eivät ole turvassa eläimiltä, jotka ovat erikoistuneet niiden pyyntiin. Tällaisia ovat esim. merisaukko ja merikissa. 1800-luvun puolivälissä merisaukot vähenivät rajusti Amerikan länsirannikolta. Sen seurauksena merisiilien määrä kasvoi räjähdysmäisesti.[3]

Eräät kalat, kuten säppikalat, pystyvät keikauttamaan merisiilin kumoon ja iskevät sitten herkkään alapuoleen. Merisiilit pystyvät kuitenkin puolustamaan itseään työntämällä piikit pohjahiekkaan tai -mutaan, jolloin kala ei pääse käsiksi niiden herkkään vatsaan.

Terävä puolustautuminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Merisiilien terävät piikit suojaavat hyvin eläintä petoja vastaan. Niiden piikit voivat olla jopa 30 cm pitkiä, ja tavallisesti ne pitävät pedot loitolla. Piikkien pisto aiheuttaa kipua, ja lisäksi joidenkin lajien piikeistä vuotaa myrkkyä. Pahimmillaan piikkien pisto voi aiheuttaa verenmyrkytyksen. Kivun lisäksi myrkyn vaikutuksia ovat mm. pahoinvointi, puutuminen ja hengitysvaikeus.

Merisiilien historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Merisiilejä on ollut maapallolla jo satoja miljoonia vuosia. Merisiilit ilmestyivät maapallolle ordovikikaudella (n. 490–443,5 miljoonaa vuotta sitten), eli ne kuuluvat vanhimpiin eläimiin. Niiden fossiileja on löydetty mm. Virosta, Ranskasta ja Australiasta.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]