Ordovikikausi

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Ordovikikauden jako
kausi epookki vaihe ikä (mvs)
Siluuri Llandovery Rhuddian nuorempi
Ordoviki myöhäis Hirnant 443,7–445,6
Katy 445,6–455,8
Sandby 455,8–460,9
keski Darriwil 460,9–468,1
Daping 468,1–471,8
varhais Flo 471,8–478,6
Tremadoc 478,6–488,3
Kambrikausi Furong 10e-vaihe vanhempi
Ordovikikauden jako ICS:n mukaan.[1]

Ordovikikausi on geologinen ajanjakso, joka on toinen paleotsooisen maailmankauden kuudesta jaksosta. Kausi on saanut nimensä Walesissa asuneiden ordoviki-kelttiheimon mukaan. Se oli selkärangattomien valtakautta. Kausi alkoi pienellä joukkotuholla jokseenkin 490 miljoonaa vuotta sitten ja päättyi suurempaan joukkotuhoon 443,5 miljoonaa vuotta sitten. Eri tutkijoiden mukaan kausi kesti 50–80 miljoonaa vuotta. Kaudelle on tyypillistä merieläinten runsaslajisuus ja nopea kehittyminen. Merissä eli mm. meduusoja ja oikosarvia, mustekalaa muistuttavia kuorellisia nilviäisiä. Ordovikikaudella sienieläimet kehittyivät ja ensimmäiset varsinaiset selkärankaiset, leuattomat panssarikalat ilmestyivät. Maalle ilmestyi alkeellisia leviä, vedessä eli putkilokasveja.

Ordovikikauden mantereet ja ilmasto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kauden alussa hiilidioksidia oli luultavasti alle 16 kertaa nykytason.[2]

Ordovikikauden alkupuolella vallinnut ilmasto oli nykyistä lämpimämpi, vaihtelevampi ja kosteampi. etelänavalla oli kauden alkuvaiheessa viileänlauhkea ilmasto.[3] Pohjoisella pallonpuoliskolla oli valtava Panthalassa-valtameri, jossa 30. leveysasteella melko lähekkäin sijaitsivat Laurentia, Barentsia, Siperia,[4] Kazakstania ja Avalonia. Pohjoisnavan ympärillä kiersi kylmä merivirta ja päiväntasaajan seutuvilla lämmin.[4] Keskisellä ordovikikaudella etelänavan ympärillä oli suuri Gondwanamanner, johon kuuluivat Etelä-Amerikka, Afrikka ja Australia. Kauden loppukolmanneksella ilmasto viileni ja varsinkin kuivui nopeasti. Se lienee johtunut mannerliikunnoista, jotka siirsivät Gondwanamantereen päiväntasaajan lähelle.[5] Näin Maata lämmittävä trooppisilla alueilla Maan kiertävä lämmin päiväntasaajan suuntainen merivirta estyi.

Tuli jääkausi, joka tosin ei ollut pleistoseenikauden jääkausien veroinen. Jää peitti suuria alueita Etelä-Amerikasta ja Afrikasta. Kylmä ilmasto vallitsi etelässä 60-30 leveysasteella. Päiväntasaajan lähellä oli kuivaa.[6] Saharan autiomaa jäätiköityi osin, sillä se oli Gondwanamentereen eteläosissa melko lähellä napoja. [7] Myöhemmän ordovikikauden jääkausi kesti 8–10 miljoonaa vuotta alentaen meren pintaa noin 100 metriä. Tremadoc- ja Llanvir-kausien lopulla tapahtui luultavasti mannerliikunnoista johtuvia lajien joukkotuhoja.

Kauden alussa oli ensin viileää, sitten koettiin huippuja, joissa lämpötila nousi nykyistä korkeammaksi. Noin 460 miljoonaa vuotta sitten lämpötila laski alle nykytason. Noin 450 miljoonaa vuotta sitten hiilidioksidia oli 17 kertaa nykymäärä. [8].

Kasvillisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maalle ilmestyi alkeellisia kasveja yli 460 miljoonaa tai noin 465 miljoonaa vuotta sitten.[9][10]

Omanista on löydetty fossiileja, jotka saattavat todistaa, että tällä kaudella olisi elänyt maakasveja. Ensimmäiset ordovikikauden varhais- ja keskivaiheen maakasvit luultavasti muistuttivat sammalia ja maksasammalia, ts. kyse ei ollut putkilokasveista. Näillä kasveille ei ollut varsinaisia juuria, vartta ja lehtiä. Varmemmin maakasveja esiintyi vasta seuraavan, siluurikauden loppupuolella. Maakasvit lienevät kehittyneet vuorovesirannoilla kasvaneista levistä. Vuorovesiranta on välillä kuivana, välillä veden peitossa. Joillain levillä tiedetäänkin olevan paksu nahkea pinta, juuria ja varren erilaistumista, ja joidenkin levien muodot tuovat mieleen etäisesti haarasanikkaiset ja kortteet, jotka olivat ensimmäisiä maakasveja.

Eläimistö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Museonäyttelyyn rekonstruktuoitua merenpohjamaisemaa, mm. oikosarvia
Fossiileja Ohion hiekkakivessä, mm. lonkerojalkaisia
Rekonstruoitu Orthoceras-oikosarvi (helmivene)

Ordivikikaudella eli mm. koralleja, meritähtiä, merisiilejä (Echinoidea) ja brakiopodeja, jotka olivat simpukoita muistuttavia kuorellisia, litteitä eläimiä. Kambrikauden lopussa trilobiitteja oli kuollut runsaasti, mikä jätti tilaa muiden merieläinten lajiutumiselle. Uusia brakiopodilajeja syntyi paljon. Korallimaiset sammaleläimet (Bryozoa) ja merililjat ilmestyivät ordovikikauden tropiikin meriin. Trilobiittilajeja ilmestyi myös uudestaan lisää. Helmiveneet lajiutuivat merkittävästi ordovikikauden alkupuolella. Graptoliitit ilmestyivät Tremadoc-kaudella. Aluksi ne olivat planktonmaisia, kauden lopulla niistä kehittyi korallimaisia yhdyskuntia.

Kauden keskivaiheilla, noin 470 miljoonaa vuotta sitten, ilmestyivät oikosarvet (Orthoceras), mustekalamaiset kuorelliset eliöt, joiden kuori muistutti pitkää jäätelötuuttia. Kaudella ilmestyivät myös sammaleläimet.

Leuattomat kalat eli nahkiaisten tapaiset kalat ja panssarilliset alkukalat, ostrakodermit, ilmestyivät. Ostrakodermien pään ja eturuumiin peittänyt panssari suojasi luultavasti meriskorpioneja vastaan. Ne keräsivät ravintoa pohjamudasta kuin pölynimurit. Australiasta on löydetty varhaiselta ordovikikaudelta peräisin olevia kalojen jäänteitä.

Myöhäisellä ordovikikaudella tapahtui merieläinten joukkotuho, joka johtui luultavasti jääkauden alkamisesta.

Uusia eliöryhmiä ordovikikaudella[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ordovikin alajako[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ordoviki jaetaan usein kolmeen alajaksoon

  • Yläordoviki 461–444 miljoonaa vuotta sitten
  • Keskiordoviki 472–461 miljoonaa vuotta sitten
  • Alaordoviki 488–472 miljoonaa vuotta sitten

Näiden tarkemmasta jaosta on eri versioita. Oikean yläkulman taulukko perustuu International Commission on Stratigraphyn (ICS) jakoon.[11]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Gradstein, F.M.; Ogg, J.G. & Smith, A.G.; 2004: A Geologic Time Scale 2004, Cambridge University Press.
  2. Karttakeskus, James F. Luhr, Maapallo sivu 30-
  3. http://www.scotese.com/eordclim.htm
  4. a b http://media-2.web.britannica.com/eb-media/96/796-004.gif
  5. http://jan.ucc.nau.edu/~rcb7/Late_Ord.jpg
  6. http://www.scotese.com/mlordcli.htm
  7. http://www.scotese.com/newpage1.htm
  8. Karttakeskus, James F Luhr, Maapallo sivu 30
  9. Tieteen kuvalehti, kesä-heinäkuu 2008
  10. Karttakeskus, James F Luhr, Maapallo sivu 30-
  11. International Commission on Stratigraphy kotisivu