Korallieläimet

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Korallieläimet
Scheibenanemonen (Actinodiscus spec).jpg
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Polttiaiseläimet Cnidaria
Luokka: Korallieläimet
Anthozoa
Ehrenberg, 1834
Alaluokat, lahkot
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Korallieläimet Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Korallieläimet Commonsissa

Korallieläimet (Anthozoa) on polttiaiseläinten (Cnidaria) pääjaksoon kuuluva luokka,[1] johon suurin osa polttiaiseläinlajeista kuuluu. Ne ovat useimmiten hyvin kauniita ja värikkäitä, tähtimäisiä ja kasvinnäköisiä riuttaeliöitä.

Korallieläimiä on ollut merissä jo prekambrikaudella 500 miljoonaa vuotta sitten, joten ne ovat pisimpään säilynyt polttiaisluokka. Korallieläimet ovat säteittäissymmetrisiä, ja ne jaetaan symmetriatasojen mukaan kahteen alaluokkaan: sulkakoralleihin (Octacorallia) ja kukkakoralleihin (Hexacorallia). Kukkakoralleissa suuta ympäröi kuusi tai kuudella jaollinen määrä pyyntilonkeroita ja niillä on kuusi täydellistä väliseinää ruoansulatusontelossaan, kun taas sulkakoralleilla on kahdeksan pyyntilonkeroa ja täydellistä väliseinää ontelovatsassa. Kukkakoralleihin kuuluvat myös merivuokot.

Korallit elävät joko kovalla alustalla tai liejussa ja hiekassa meren pohjassa. Korallieläimet viihtyvät parhaiten trooppisilla ja subtrooppisilla alueilla päiväntasaajan molemmin puolin merialueilla, joissa veden lämpötila pysyy yli +20-asteisena ympäri vuoden. Kylmänveden korallit esiintyvät syvemmässä ja kylmemmässä vedessä[2].

Kivikorallit (Scleractinia) kuuluvat kukkakoralleihin, kun taas pehmytkorallit (Alcyonacea) ovat sulkakoralleja.[3]

Kaksi lahkoa, Antipatharia ja Ceriantharia, luokitellaan joko kukkakoralleihin[4] tai omaksi alaluokakseen Ceriantipatharia[3]

Ravinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ravinnokseen korallieläimet käyttävät pääasiassa planktonia. Jotkut korallit kuitenkin saalistavat selkärangattomia eläimiä ja pikkukaloja suulonkeroiden polttiaissoluilla. Suulonkeroiden välissä on putkimainen nielu, joka jakautuu ruoansulatuslokeroihin osittaisilla tai täydellisillä väliseinillä, jolloin ravintoa sulattava pinta on suurempi. Väliseinissä on myös ruoansulatusentsyymejä erittäviä soluja, polttiaissoluja sekä puolustamiseen tarkoitettuja lihaksia ja sukupuolirauhaset.

Lisääntyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lisääntyessään korallieläimet vapauttavat sukusolut ontelovatsan ja nielun kautta. Hedelmöittyneistä munasoluista muodostuu planula-toukkia, jotka kiinnittyvät meren pohjaan ja joista muodostuu uusia polyyppejä. Korallieläinpolyyppi voi lisääntyä myös sekä suvuttomasti jakautumalla kahtia että silmikoimalla uusia yksilöitä, jotka jäävät emonsa luo kasvattamaan runkokuntaa.

Koralliriuttojen laaja kasvu perustuu monilta osin niissä eläviin symbioottisiin zooksantellileviin , jotka saavat koralleilta suojaa ja fotosynteesiin tarvittavia ravinteita, kuten hiilidioksidia. Isäntänä koralli hyötyy levien tuottamasta energiasta ja saa näin paremmat kasvumahdollisuudet. Korallit sijaitsevat suhteellisen matalilla alueilla, joten riutoilla olevat levät saavat hyvin valoa ja näin myös korallieläimet hyötyvät valon määrästä.

Uhat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ilmaston lämpeneminen uhkaa koralliriuttoja sekä merenpinnan nousun että varsinkin pintaveden lämpötilan nousun kautta. Jos merivesi lämpenee 1–2 astetta, lämmönsietokykynsä äärirajoilla elävät korallit vaalenevat. Jos lämpötila nousee 3–4 astetta, koko riutta voi tuhoutua.[5]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Tirri, R., Lehtonen, J., Lemmetyinen, R., Pihakaski, S. & Portin, P: ”Liite 3”, Biologian sanakirja, s. 805. Uudistetun laitoksen 3. painos. Otava, 2006. ISBN 951-1-17618-8.
  2. Syvänmeren korallien elinalue uskottua laajempi yle.fi. 8.6.2004. Yleisradio Oy. Viitattu 8.11.2014.
  3. a b ITIS (taksonomian lähde)
  4. Palaeos
  5. Lämpeneminen aiheuttaa tuhoja lajirikkailla koralliriutoilla IPCC / Ilmasto.org