Kylmänveden koralli
Kylmänveden korallit (syvänmeren, syvänveden) ovat koralleja, jotka kasvavat tyypillisesti syvällä ja kylmässä meressä, 200–1 000 metrin syvyydessä 4–13-asteisessa vedessä.
Kylmillä merialueilla elävät korallit ovat aiemmin uskottua laajemmalle levinneitä, ja niitä on löytynyt viime vuosikymmeninä uusilta alueilta.
Esiintyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kylmänveden koralleja löydetään normaalisti 200–1 000 metrin syvyydestä 4–13-asteisesta vedestä. Matalimmillaan koralleja on löydetty 40 metristä ja syvimmillään 6 300 metristä. Vuoteen 2004 mennessä kylmänveden koralleja oli löydetty yli 40 valtion aluevesiltä, Atlantista, Tyynestämerestä, Intian valtamerestä ja Välimerestä. Kylmänveden koralleja ei tunnetta yhtä hyvin kuin lämpimien merialueiden koralleja.[1]
Vuonna 2002 Pohjois-Norjasta Lofoottien saariryhmän lounaispuolelta löydetty Røstrevet on suurin kylmänveden koralli.[2][3] Røstrevet on myös suurin silmäkoralliriutta.[4]
Ekosysteemi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kylmänveden korallien kasvu on hidasta, ja useat riutat ovat tuhansia vuosia vanhoja. Lämpimien merialueiden koralleihin verrattuna kasvuvauhti on kymmenesosa pienempi. Korallit kasvattavat kolmiulotteisia pitsirakennelmia.[1]
Myös useat korallien lähellä esiintyvät kalalajit kasvavat hitaasti ja lisääntyvät harvemmin kuin matalampien vesien kalat. Koralleilta on löytynyt myös simpukka- ja etanalajeja, joiden luultiin hävinneen jo miljoonia vuosia sitten.[1]
Uhat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kylmänveden korallien suurimpana uhkana pidetään pohjatroolausta. Koralleja vahingoittavat myös öljyn- ja kaasunporaus, jätteiden läjittäminen mereen ja meren pohjan kaapelit.[1]
Pohjatroolauksen takia Itä-Atlantin koralliriutoista osa on tuhoutunut ja suurin osa jäljelle jääneistä vahingoittunut.[1] Kansainväliset ympäristöjärjestöt ovat vaatineet pohjatroolauksen kieltämistä valtamerillä.[5] 2000-luvun alussa osa valtioista, kuten Norja, Irlanti, Britannia ja Yhdysvallat on alkanut suojella kylmänveden koralleja kieltämällä esimerkiksi pohjatroolauksen niiden esiintymisalueella.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e f Syvänmeren korallien elinalue uskottua laajempi Yle Uutiset. 8.6.2004. Viitattu 8.11.2014.
- ↑ The coral reef off Røst protected. Large Lophelia pertusa reef discovered off Røst in Lofoten. Coral reefs in Norway. 1.6.2002 ja 12.1.2003. Norjan merentutkimuslaitos IMR. Arkistoitu 8.10.2014. Viitattu 8.11.2014. (englanniksi)
- ↑ Ainutlaatuisia koralliriuttoja tuhotaan pohjatrooleilla Norjassa. Greenpeace. 10.11.2008. Greenpeace Norden. Arkistoitu 8.11.2014. Viitattu 8.11.2014.
- ↑ Sømme, Lauritz S. & Hovde, Kjell-Olav: Steinkoraller Store norske leksikon. 12.5.2014. Viitattu 8.11.2014. (englanniksi)
- ↑ Ympäristöjärjestöt vaativat pohjatroolien kieltämistä Yle Uutiset. 8.6.2004. Viitattu 8.11.2014.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Freiwald, André et al.: Cold-water coral reefs. UNEP-WCMC Biodiversity Series No 22. Cambridge: The United Nations Environment Programme, World Conservation Monitoring Centre (UNEP-WCMC), 2006. ISBN 92-807-2453-3. Teoksen verkkoversio (pdf). (englanniksi)
- Hogg, Mariana M. et al.: Deep-sea sponge grounds. UNEP Regional Seas Report and Studies No 189. UNEP-WCMC Biodiversity Series No 32. Cambridge: The United Nations Environment Programme, World Conservation Monitoring Centre (UNEP-WCMC), 2010. ISBN 978-92-807-3081-4. Teoksen verkkoversio (pdf). (englanniksi) (Arkistoitu – Internet Archive)