Kortteet

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Kortteet
Jättikorte (Equisetum telmateia)
Jättikorte (Equisetum telmateia)
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Sanikkaiset Pteridophyta
Luokka: Equisetopsida
Lahko: Equisetales
Heimo: Kortekasvit Equisetaceae
Suku: Kortteet Equisetum
L.
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Kortteet Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Kortteet Commonsissa
Peltokortteen (Equisetum arvense) itiöverso.

Kortteet (Equisetum) ovat sanikkaisten suku, jonka nykyisin elävät lajit edustavat yksin heimoa Equisetaceae, lahkoa Equisetales ja luokkaa Equisetopsida [1] (synonyymi Sphenopsida). Aiemman luokittelun mukaan kortteet muodostivat oman alakaarensa Equisetophytina (synonyymi Sphenophytina). Kortteisiin kuuluu 15 lajia, mutta kasviryhmä on ollut huomattavasti monimuotoisempi esihistoriallisena aikana, jolloin myös muita luokkia ja lahkoja on fossiililöytöjen perusteella ollut olemassa. Monet nykyisin elävät kortelajit ovat keskenään risteytymiskykyisiä.

Kuvaus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eräät trooppiset kortteet ovat ikivihreitä. Niiden koko vaihtelee tavallisesti 20 senttimetristä 1,5 metriin, tosin meksikonjättikorte (E. myriochaetum) voi kasvaa jopa kahdeksan metrin korkuiseksi.[2] Monilla lajeilla kasvaa erityinen lehtivihreätön kevätverso, jonka yksittäisen varren päässä sijaitsee kukintoa muistuttava itiöpesäkkeiden rykelmä. Yhteyttävä ja steriili kesäverso puolestaan koostuu varresta, jonka jokaisesta jaokkeesta kasvaa säteittäisesti ohuita oksia, joiden juuressa puolestaan on yksi pieni ja alkeellinen lehti kutakin oksaa kohden.

Kivihiilikaudella kortteet olivat hallitsevia kasveja yhdessä liekojen ja saniaisten kanssa. Eräät lajit olivat jopa 30 metriä korkeita puita. Eräs merkittävä suku oli omaan heimoonsa kuulunut Calamites.

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kortteet ovat levinneet lähes maailmanlaajuisesti; ne puuttuvat vain Etelämantereelta sekä Australiasta ja Oseaniasta. Suomessa kasvaa kahdeksan eri kortelajia[3] eli puolet maailman kaikista lajeista ja lisäksi kuusi eri risteymää. Jopa eristyneellä Islannin saarella tavataan seitsemän eri kortelajia. [3]

Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Monet lajit viihtyvät hiekkaisella maaperällä, kuten laajalle levinnyt peltokorte (Equisetum arvense), joka on erittäin vaikeasti hävitettävä peltojen rikkaruoho. Jotkin lajit taas viihtyvät vedessä tai märillä savikoilla.[4]

Lajit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alasuku Equisetum

Alasuku Hippochaete

Risteymiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Equisetum arvense x fluviatile – rantakorte [5]
  • Equisetum hyemale x variegatum (E. x trachyodon) – kuusamonkorte [5]
  • Equisetum hyemale x ramosissimum – gotlanninkorte [3]

Muuta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kortteista erityisesti järvikorte on ollut ennen merkittävä kotieläinten rehukasvi, jota käytetään rehuksi jossain määrin edelleen.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Stevens, P. F. (2001–): Angiosperm Phylogeny Website (Ferns s. lato, taksonomian lähde) Viitattu 17.3.2011. (englanniksi)
  2. Taxonomy of the Giant Horsetails (englanniksi)
  3. a b c Mossberg, B. & Stenberg, L. (suom. Vuokko, S. & Väre, H.): Suuri Pohjolan kasvio. 2. painos. Tammi, 2005. ISBN 951-31-2924-1.
  4. Farmit
  5. a b Hämet-Ahti, L., Suominen, J., Ulvinen, T. & Uotila, P. (toim.): Retkeilykasvio. Helsinki: Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, 1998. ISBN 951-45-8167-9.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]