Kangaskorte

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Kangaskorte
Kangaskortteen varren latvassa oleva itiötähkä.
Kangaskortteen varren latvassa oleva itiötähkä.
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Sanikkaiset Pteridophyta
Luokka: Kortemaiset Equisetopsida
Lahko: Equisetales
Heimo: Kortekasvit Equisetaceae
Suku: Kortteet Equisetum
Laji: hyemale
Kaksiosainen nimi
Equisetum hyemale
L.
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Kangaskorte Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Kangaskorte Commonsissa

Kangaskorte (Equisetum hyemale) on ainavihreä, yhtäläisitiöinen sanikkainen. Suomessa lajia on kutsuttu kansanomaisella nimellä hosia tai sen muunnelmilla, kuten huosiain tai huosianheinä.[1]

Ulkonäkö ja koko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kangaskortteen varren tuppi.
Kangaskorte kuvattuna C. A. M. Lindmanin teoksessa Bider ur Nordens flora (1917–1926).

Monivuotisen kangaskorteen maavarsisto levittäytyy laajalle. Siitä nousevat pystyt, kovat ja tumman harmaanvihreät varret ovat 40–70 cm korkeita ja 4–6 mm paksuja, ja kasvavat tavallisesti muutamien ryhminä. Varret ovat nivelikkäitä, uurteisia, karheapintaisia, jäykkiä, lähes liereitä ja matalaharjuisia. Lisäksi ne ovat haarattomia tai niiden latvoissa on lyhyitä haaroja. Kangaskortteen varsi on ontto: keskiontelo on noin 2/3 varren läpimitasta ja sen ympärillä on selvästi näkyviä sivuonteloita. Lehdet ovat vähäisiä, yhdiskasvuisia kiehkuroita, jotka muodostavat hammasreunaisia tuppia varren nivelkohtiin. Tupet ovat ahtaita, kapeita, yleisväriltään harmaanvalkoisia ja tyvestä sekä usein myös yläosista mustia. Tupissa on varhain varisevia, kapeita hampaita tavallisesti 10–30 kappaletta. Itiötähkät ovat varren ja joskus myös haarojen latvassa. Itiötähkä on käpymäinen, suipohko ja tumma. Itiöpesäkkeet ovat perällisten kuusikulmaisten kilpien alapinnalla. Suomessa kangaskortteen itiöt kehittyvät elo-lokakuussa. Alkeisvarsikko on kaksikotinen, liuskainen, maanpäällinen ja väriltään vihreä.[2] Kangaskorte on muutamien muiden kortelajien tapaan ainavihreä.[3]

Kangaskorte voi risteytyä muutamien muiden kortelajien kanssa. Kangaskortteen ja kirjokortteen (E. variegatum) risteymä tunnetaan nimellä kuusamonkorte (E. hyemale x variegatum),[2] ja kangaskortteen ja keskieurooppalaisen E. ramosissimum -lajin risteymää gotlanninkortteeksi (E. hyemala x moorei).[4][5]

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kangaskortetta tavataan Euroopassa Espanjasta, Ranskasta ja Britteinsaarilta itään läpi Keski- ja Pohjois-Euroopan. Sitä kasvaa myös kaikissa Pohjoismaissa Islanti mukaan lukien. Euroopan eteläisimmistä ja pohjoisimmista osista laji kuitenkin puuttuu. Levinneisyysalue jatkuu Euroopasta itään Keski- ja Etelä-Siperiassa aina Venäjän kaukoitään ja Pohjois-Japaniin saakka. Kangaskortetta kasvaa paikoitellen myös Pohjois-Amerikan pohjoisosissa.[4] Suomessa kangaskorte on paikoitellen yleinen laji koko maassa Pohjanlahden rannikkoseutuja lukuun ottamatta, josta se pääosin puuttuu.[6] Lajin risteymistä maassa tavataan kuusamonkortetta.[2]

Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kangaskorteeelle tyypillisiä kasvupaikkoja ovat harjut, hiekkakankaat, jyrkät puron- ja joentörmät sekä hiekkaiset rata- ja maantiepenkereet. Sitä saattaa tavata myös moreenimailla, lehtometsissä ja varsinkin pohjoisessa myös rehevissä korvissa, lettorämeillä, lähteikköisillä suonreunoilla ja rannoilla.[2]

Käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kangaskortetta on käytetty aikaisemmin patasutina sekä hionta- ja kiillotusvälineinä sen karkeuden ja kovuuden takia.[4][7] Kasvin osat sopivat erinomaisesti myös kynsien viilaamiseen.[8] Nykyään kangaskortetta kasvatetaan koristekasvina esimerkiksi japanilaisissa puutarhoissa lammikoiden rannoilla.[9]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Halkka, Antti ym.: Kotimaan luonto-opas. WSOY, 1994. ISBN 951-0-19804-8.
  • Luonnossa: Kasvit IV. Toim. Piirainen, Mikko. Weilin + Göös, Helsinki 2009.
  • Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.
  • Suuri Pohjolan kasvio. Toim. Mossberg, Bo & Stenberg, Lennart. Kustannusosakeyhtiö Tammi, Helsinki 2005 (2003).
  • Vantaan luonto: Kasvit. Toim. Ranta, Pertti & Siitonen, Mikko. Vantaan kaupunki, Vantaa 1996.
  • Ålands flora. Toim. Hæggström, Carl-Adam & Hæggström, Eeva. Toinen laajennettu painos. Espoo 2010.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Luonnossa: Kasvit IV 2009, s. 64.
  2. a b c d Retkeilykasvio 1998, s. 41.
  3. Vantaan luonto: kasvit 1996, s. 184.
  4. a b c Den virtuella floran: Skavfräken (ruots.) Viitattu 6.9.2011.
  5. Suuri Pohjolan kasvio 2005, s. 39.
  6. Lampinen, R. & Lahti, T. 2011: Kasviatlas 2010: Kangaskortteen levinneisyys Suomessa. Helsingin Yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki. Viitattu 6.9.2011.
  7. Kotimaan luonto-opas 1994, s. 17.
  8. Ålands flora 2010, s. 89.
  9. Equisetum hyemale Missouri Botanical Garden, 2001-2011

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]