Hentokorte
| Hentokorte | |
|---|---|
 Hentokortekasvusto. |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Alakunta: | Putkilokasvit Tracheobionta |
| Kaari: | Sanikkaiset Pteridophyta |
| Luokka: | Kortemaiset Equisetopsida |
| Lahko: | Equisetales |
| Heimo: | Kortekasvit Equisetaceae |
| Suku: | Kortteet Equisetum |
| Laji: | scirpoides |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Equisetum scirpoides |
|
| Katso myös | |
Hentokorte (Equisetum scirpoides) on pienikokoinen, pohjoisten alueiden yhtäläisitiöinen sanikkainen.
Ulkonäkö ja koko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Monivuotinen hentokorte kasvaa 10–20 cm korkeaksi. Maavarsisto levittäytyy laajalle, ja siitä nousee ryhminä rennohkoja, kaarevia ja mutkaisia varsia. Varret ovat haarattomia ja korkeintaan yhden millimetrin paksuisia, ja niissä on harjuja ja uurteita 6 tai 8. Sisältä varret ovat onttoja: hyvin pientä keskionteloa ympyröivät sivuontelot. Lehdet ovat vähäisiä, yhdiskasvuisia kiehkuroita, jotka muodostavat hammasreunaisia tuppia varren nivelkohtiin. Tupet ovat mustahkoja, ja niissä on kolme tai neljä hammasta. Hampaat ja niiden pitkät, äimämäiset kärjet ovat pysyviä. Käpymäiset itiötähkät ovat varren latvassa, lähes kokonaan latvatupen sisällä. Itiöpesäkkeet ovat perällisten kuusikulmaisten kilpien alapinnalla. Suomessa hentokortteen itiöt kehittyvät heinä-syyskuussa. Alkeisvarsikko on kaksikotinen, liuskainen, maanpäällinen ja väriltään vihreä.[2] Hentokorte säilyy talven yli vihreänä.[3]
Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Euroopassa hentokortteen levinneisyysalue on pohjoinen. Sitä kasvaa Norjan ja Ruotsin keskiosista Pohjois-Suomeen ja Kuolan niemimaalle, Baltiaan ja Pohjois-Venäjälle. Laji on levinnyt myös suurimpaan osaa Siperiaa, Pohjois-Japaniin ja edelleen Alaskaan, Kanadaan ja Yhdysvaltojen pohjoisosiin. Hentokortetta kasvaa myös Länsi-Grönlannissa ja Huippuvuorilla.[3] Suomessa hentokortetta tavataan kahdella pääalueella: Pohjois-Suomessa Kainuusta ja Etelä-Lapista pohjoisimpaan Lappiin, sekä Ahvenanmaalta, josta laji on tosin lähes kadonnut 1900-luvun aikana. Muualta maasta lajista on vain muutama havainto Etelä-Suomen kalkkialueilta.[4][5]
Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Hentokortetta tavataan kosteissa kuusikoissa, lettosoiden laiteilla ja mättäillä, lähteikköpaikoilla, rantatörmissä, tunturiniityillä ja -kankailla, varjoisilla kalliorinteillä ja kalkkilouhikoissa. Laji on kalkinvaatija.[2]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.
- Ålands flora. Toim. Hæggström, Carl-Adam & Hæggström, Eeva. Toinen laajennettu painos. Ekenäs Tryckeri, Ekenäs 2010.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Maiz-Tome, L.: Equisetum scirpoides IUCN Red List of Threatened Species. Version 2016.1. 2016. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 9.8.2016. (englanniksi)
- ↑ a b Retkeilykasvio 1998, s. 41–42.
- ↑ a b Den virtuella floran: Trådfräken (ruotsiksi) Viitattu 12.9.2011.
- ↑ Lampinen, R. & Lahti, T. 2011: Kasviatlas 2010: Hentokortteen levinneisyys Suomessa. Helsingin Yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki. Viitattu 12.9.2011.
- ↑ Ålands flora 2010, s. 89.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Kasviatlas 2022: Hentokortteen levinneisyys Suomessa.
- ITIS: Equisetum scirpoides (englanniksi)
- United States Department of Agriculture (USDA): Equisetum scirpoides (englanniksi)
|