Lehtokorte

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Lehtokorte
Lehtokortteen itiötähkällinen kevätverso.
Lehtokortteen itiötähkällinen kevätverso.
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Sanikkaiset Pteridophyta
Luokka: Kortemaiset Equisetopsida
Lahko: Equisetales
Heimo: Kortekasvit Equisetaceae
Suku: Kortteet Equisetum
Laji: pratense
Kaksiosainen nimi
Equisetum pratense
Ehrh., 1784
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Lehtokorte Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Lehtokorte Commonsissa

Lehtokorte (Equisetum pratense) on lehtomaisissa metsissä kasvava pohjoisen pallonpuoliskon yhtäläisitiöinen sanikkainen.

Ulkonäkö ja koko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lehtokortteen haarova kesäverso.
Lehtokorte kuvattuna Otto Wilhelm Thomén teoksessa Flora von Deutschland, Österreich und der Schweiz (1885).

Lehtokorte tekee muutamien muiden kortteiden tapaan kaksi versoa: kevät- ja kesäverson. Kevätversot ovat vaaleanruskeita ja niiden latvaan muodostuu käpymäinen itiötähkä, jossa itiöpesäkkeet ovat perällisten kuusikulmaisten kilpien alapuolella. Itiöt valmistuvat Suomessa touko-kesäkuussa, jonka jälkeen tähkä perineen kuihtuu. Samalla kevätversoihin alkaa kasvaa haarakiehkuroita ja ne muuttuvat vähitelleen latvattomien kesäversojen kaltaisiksi.[1]

Lehtokortteen kesäversot ovat harmaan- tai kellanvihreitä, pystyjä, tähkättömiä ja 20–40 cm korkeita. Varsi on karheaharjuinen, nivelikäs, uurteinen ja nuokkuvalatvainen, mikä erottaa sen muista Suomessa tavattavista kortteista. Varressa on korkeahkoja harjuja 8–20 kappaletta. Ontto varsi koostuu sivuonteloista ja niiden keskellä olevasta keskiontelosta, joka on noin puolet koko varren läpimitasta. Kiehkuroina kasvavat lehdet ovat vaatimattomat, yhdiskasvuiset ja muodostavat hammaslaitaisen tupen. Tupet ovat väljiä ja vaalenavihreitä lukuun ottamatta mustanruskeaa yläreunaa. Tupen hampaat ovat pieniä, suippoja, ruskeita ja tavallisesti valkolaitaisia hampaita on 8–20 kappaletta. Kesäversoon kasvaa runsaasti ohuita, tiheitä ja haarattomia haarakiehkuroita. Haarat ovat lähes vaakasuoraan sirottavia ja kärjestä alaskaartuvia. Haaran alin nivelväli on enintään varren tupen pituinen ja usein käyrä. Kasvin alkeisvarsikko on kaksikotinen, maanpäällinen, liuskainen ja väriltään vihreä.[1]

Lehtokorte muistuttaa hieman peltokortetta (E. arvense), mutta on monella tavalla sitä sirompimuotoisempi.[2]

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Euroopassa lehtokortetta tavataan Saksasta ja Alppien alueelta itään. Eteläisimmät kasvupaikat ovat Karpaateilla, pohjoissa lajia tavataan kaikkialla aivan arktisimpia alueita lukuun ottamatta. Lehtokortetta kasvaa myös Skotlannissa ja Islannissa. Lajin levinneisyysalue jatkuu Euroopasta samoilla leveysasteilla läpi Siperian ja edelleen Pohjois-Amerikkaan Alaskaan, Kanadaan ja Yhdysvaltojen pohjoisosiin.[3] Suomessa lehtokortetta kasvaa yleisenä lähes koko maassa. Runsainmillaan laji on Etelä-Suomessa ja Lapissa.[4]

Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lehtokorte kasvaa lehtomaisissa rinnemetsissä, joki- ja puronvarsilehdoissa, hikevillä rantatörmillä, lehtokorvissa, tunturiniityillä, hietaisilla niittytörmillä, kedoilla ja tienvarsilla.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Oulun kasvit. Piimäperältä Pilpasuolle. Toim. Kalleinen, Lassi & Ulvinen, Tauno & Vilpa, Erkki & Väre, Henry. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Norrlinia 11 / Oulun kaupunki, Oulun seudun ympäristövirasto, julkaisu 2/2005. Yliopistopaino, Helsinki 2005.
  • Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Retkeilykasvio 1998, s. 41, 43.
  2. Oulun kasvit 2005, s. 150.
  3. Den virtuella floran: Ängsfräken (myös levinneisyyskartta) (ruots.) Viitattu 16.9.2011.
  4. Lampinen, R. & Lahti, T. 2011: Kasviatlas 2010: Lehtokortteen levinneisyys Suomessa. Helsingin Yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki. Viitattu 16.9.2011.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]