Saniaiset

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Saniaiset
Kotkansiipi (Onoclea struthiopteris).
Kotkansiipi (Onoclea struthiopteris).
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Sanikkaiset Pteridophyta
(luokittelematon): Saniaiset Pteridophytina
Luokat
Katso myös
 Commons-logo.svg Saniaiset Commonsissa
Kellusaniainen eli kellussaniainen (Salvinia natans)
Cyathea dregei -saniaispuu kasvaa sademetsissä

Saniaiset (Pteridophytina, aiemmin Filicophytina) ovat putkilokasveihin kuuluvia itiökasveja ja sanikkaisten kaaren merkittävin ryhmä. Saniaisia tunnetaan 9 000–15 000 lajia[2], joista Suomessa esiintyy 40, mukaan lukien kaksi hävinnyttä lajia.[3] Niiden koko vaihtelee muutaman senttimetrin kokoisista kellusaniaisista jopa 20 metrin korkuisiin puusaniaisiin. Maailman korkein saniainen on jopa kolmimetrisiä lehtiä kasvattava Cyathea australis, joka voi olla 24 metriä korkea.[4] Metsissä saniaisia kasvaa kenttäkerroksessa.

Saniaiset tuottavat itiöitä ja niille on tyypillistä sukupolvenvuorottelu, johon kuuluu kaksi vaihetta. Saniaisten itiöistä kehittyy suvuttomasti pieniä, levymäisiä tai nauhamaisia alkeisvarsikkoja eli gametofyyttejä. Tämä suvullinen polvi sisältää siittiö- ja munapesäkkeet, joista hedelmöityksen jälkeen kehittyy varsinaisia johtojänteellisiä saniaisia, jotka muodostavat itiöpolven eli sporofyytin. Saniaiset eivät siten kuki tai tuota siemeniä, kuten siemenkasvit.

Saniaisten itiöpolven lehdet vaihtelevat suuresti muodoltaan ja kooltaan; usein ne ovat parilehdykkäisiä. Tyypillisesti uusien lehtien versot ovat kääriytyneet tiiviisti, ja lehden sekä jokaisen lehdykän herkkä kasvupiste on käärön suojassa. Maavarsi, joka on joskus maanalainen, imee ravinteita ja ankkuroi kasvin maahan. Saniaisilla on yksisirkkaisten kasvien tapaan hajajuuret pääjuuren sijaan.

Itiöpesäkkeet, jotka ovat itiön sisältäviä pieniä koteloita, sijaitsevat usein ryhmissä, joita peittää katesuomu. Usein itiöpesäkkeellä on erityinen avautumismekanismi: kuivuessaan pesäke kutistuu, ohuin seinä painuu sisään ja pesäkkeen sivut repeävät pienimuotoisessa räjähdyksessä levittäen samalla itiöt ympäristöön. Yksi lehti saattaa tuottaa keskimäärin 50 mikrometrin kokoisia itiöitä koosta riippuen 750 tuhannesta 750 miljoonaan. Itiöt ovat sitkeähenkisiä ja leviävät usein kauas; niitä on löydetty ilmakehästä useiden kilometrien korkeudesta. Siksi monet saniaisheimot ovat levinneet maailmanlaajuisesti.

Alkeisvarsikko koostuu yhteyttävästä sekovarresta, joka sisältää sukusolupesäkkeet, sekä juuren kaltaisista juurtumahapsista. Se on yhden solukerroksen paksuinen ja 1–3 millimetrin levyinen. Hedelmöitys vaatii onnistuakseen kosteutta.

Saniaiset kasvavat usein metsien aluskasvillisuutena, sillä ne viihtyvät melko varjoisilla ja kosteilla paikoilla. Eräät saniaislajit kasvavat epifyytteinä puiden varsilla ja eräät kelluvina vesikasveina.

Tieteellinen luokittelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Laajasti käsitettynä ryhmänä saniaisiin kuuluvat varsinaisten saniaisten lisäksi aiemmin erillisinä ryhminä pidetyt haarusanikkaiset ja kortteet. Uusien tutkimusten mukaan kortteet sijoittuvat saniaisten sukupuun sisälle käärmeenkielimäisten saniaisten ja kehittyneimpien saniaisten ryhmien väliin. [1]

Alempaan katsaukseen on koottu esimerkkejä eri saniaisryhmistä mukaan lukien kaikki luokat ja lahkot sekä suomenkielisessä kasvitieteellisessä kirjallisuudessa tunnettuja heimoja ja sukuja. [1][5]

Saniaiset


Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Smith, A., et al: A classification for extant ferns. (pdf) (englanniksi) (taksonomian lähde)
  2. Encyclopædia Britannica, 2007
  3. Hämet-Ahti, L., Suominen, J., Ulvinen, T. & Uotila, P. (toim.): Retkeilykasvio. Helsinki: Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, 1998. ISBN 951-45-8167-9.
  4. Guinness World Records Limited: Guinness World Records 2007, s. 32. Sanoma Magazines, 2006. ISBN 951-32-2093-1.
  5. Maarten J. M. Christenhusz, Xian-Chun Zhang & Harald Schneider (2011). "A linear sequence of extant families and genera of lycophytes and ferns". Phytotaxa 19: 7–54.