Kotkansiipi
| Kotkansiipi | ||||||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
 |
||||||||||||||||||||
| Kotkansiipi kuvattuna Otto Wilhelm Thomén teoksessa Flora von Deutschland, Österreich und der Schweiz (1885). | ||||||||||||||||||||
| Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||||
| Kaksiosainen nimi | ||||||||||||||||||||
| Matteuccia struthiopteris (L.) Todaro |
||||||||||||||||||||
| Katso myös | ||||||||||||||||||||
Kotkansiipi (Matteuccia struthiopteris, syn. Struthiopteris filicastrum) on suurikokoinen lehtojen saniainen.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Ulkonäkö ja koko
.JPG)
Kotkansiiven maavarsi on lyhyt, pysty ja rönsyllinen. Lehdet nousevat kauniina, suppilomaisina kimppuina ja muodostavat suuria kasvustoja. Itiöpesäkkeettömät, hyvin lyhytruotiset lehdet kasvavat jopa 150 cm korkeaksi. Lehtilapa on kapean vastapuikea, lyhytsuippuinen ja kertaalleen parilehdykkäinen. Lehdykät ovat parijakoisia, liuskat pitkulaisia, tylppiä ja ehytlaitaisia. Toisin kuin muut Suomessa tavattavat saniaiset, kotkansiiven itiöpesäkkeet eivät ole lehden alapuolella vaan se tekee erillisiä itiölehtiä. Lehtien keskeltä nousevat itiölehdet ovat itiöpesäkkeettömiä lehtiä lyhyempiä ja kapeampia, kovia ja paksuja. Itiölehdet muuttuvat pian tummanruskeiksi. Suomessa kotkansiiven itiöt kypsyvät heinä-elokuussa.[3]
[muokkaa] Levinneisyys
Euroopassa kotkansiiven levinneisyysalue on hajanainen ja mantereinen. Lajia tavataan Saksasta ja Alppien alueelta itään Romaniaan, Pohjois-Ukrainaan ja Keski- ja Pohjois-Venäjälle. Erillinen esiintymä on Kaukasuksen alueella. Pohjoisessa levinneisyysalue ulottuu Puolaan, Baltian maihin ja Fennoskandiaan. Aasiassa lajia tavataan paikoin Etelä-Siperiassa ja Kiinassa sekä Japanissa. Pohjois-Amerikassa kotkansiipeä kasvaa paikoin Alaskassa ja erityisesti Kanadan etelä- ja keskiosissa.[4] Suomessa kotkansiipeä kasvaa harvakseltaan koko maassa, mutta myös puuttuu laajoilta alueilta muun muassa Pohjanmaalta ja Lapista.[5]
[muokkaa] Elinympäristö
Kotkansiipi viihtyy parhaiten rehevissä puronvarsilehdoissa, saniaislehdoissa ja lehtokorvissa. Kasvustot ovat yleensä varjoisilla, hyvinkin kosteilla kasvupaikoilla.[3]
[muokkaa] Käyttö
Kotkansiipeä viljellään yleisesti koristekasvina. Se on varsinkin hautausmailla suosittu koristekasvi.[6] Aikaisemmin sitä on esimerkiksi Ruotsissa kerätty ja kuivatettu karjan talvirehuksi.[4]
[muokkaa] Lähteet
- Oulun kasvit. Piimäperältä Pilpasuolle. Toim. Kalleinen, Lassi & Ulvinen, Tauno & Vilpa, Erkki & Väre, Henry. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Norrlinia 11 / Oulun kaupunki, Oulun seudun ympäristövirasto, julkaisu 2/2005. Yliopistopaino, Helsinki 2005.
- Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.
- Vantaan luonto: Kasvit. Toim. Ranta, Pertti & Siitonen, Mikko. Vantaan kaupunki. Gummerus Kirjapaino Oy, Jyväskylä 1996.
[muokkaa] Viitteet
- ↑ Smith, A., et al: A classification for extant ferns. (englanniksi)
- ↑ Vantaan luonto: kasvit 1996, s. 256.
- ↑ a b Retkeilykasvio 1998, s. 55.
- ↑ a b Anderberg, A & A-L: Den virtuella Floran: Strutbräken (myös levinneisyyskartta) 2004-2011. Stockholm: Naturhistoriska riksmuseet. Viitattu 9.10.2011. (ruotsiksi)
- ↑ Lampinen, R. & Lahti, T. 2011: Kasviatlas 2010: Kotkansiiven levinneisyys Suomessa. Helsingin Yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki. Viitattu 9.10.2011.
- ↑ Oulun kasvit 2005, s. 156.
