Meduusat
Wikipedia
| Meduusat | ||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
 |
||||||||
| Chrysaora-meduusa | ||||||||
| Tieteellinen luokittelu | ||||||||
|
||||||||
| Lahkot | ||||||||
|
||||||||
| Katso myös | ||||||||
 Meduusat Wikispeciesissä |
Meduusat (Scyphozoa) (myös liuskameduusat tai varsinaiset meduusat) on yksi polttiaiseläinten pääjakson neljästä luokasta. Merissä elävät kupolimaiset meduusat uivat verkkaisesti supistamalla ja laajentamalla hyytelömäistä uimakelloaan, jonka alta purkautuva vesi työntää niitä eteenpäin. Meduusan saalistukseen käyttämät pyyntilonkerot ovat kiinnittyneinä uimakellon reunaan. Toisaalta meduusat kulkeutuvat paljolti veden virtausten mukana ja ne luetaan makroeläinplanktonin.
Useimpien meduusojen elämänkaari jakautuu kahteen vaiheeseen: merenpohjaan kiinnittyneeseen polyyppivaiheeseen ja vapaaseen meduusavaiheeseen. Termi meduusa voi tarkoittaa näin joko ko. taksonomista eläinluokkaa tai planktista kellomaista yksilömuotoa. Meduusavaihe esiintyy myös muiden polttiaiseläinluokkien elämänkierrossa (kuutiomeduusat, polyyppieläimet)
Varhaisimmat tunnetut meduusoiden fossiilit ovat yli 600 miljoonan vuoden takaa prekambrikaudelta.
Suomen vesialueilla Itämeressä elää vakituisesti yksi meduusalaji, korvameduusa (Aurelia aurita). Sitä tavataan syksyisin. Itämeren suolapulssien mukana on rannikollemme satunnaisesti ajautunut myös hiusmeduusoita (Cyanea capillata), viimeksi vuonna 1978.
[muokkaa] Saalistus
Kaikki meduusat ovat petoja. Ne saalistavat pyyntilonkeroilla, joiden polttiaissolut laukeavat, kun planktoneläin, toinen meduusa, pieni kala tai äyriäinen on kosketuksessa niihin tai ui lonkeroiden läheltä. Meduusan lonkeroissa olevista polttiaissoluista, nemoatokystoista, iskeytyy saaliiseen pieniä kiinnityssiimoilla varustettuja myrkkyharppuunoita, jotka lamaannuttavat saalistuksen uhrin. Kiinnityssiimat estävät saalista pakenemasta. Kun uhri on lamaannutettu, siirtävät pyyntilonkerot sen hitaasti meduusan suuhun, joka johtaa eliön ruoansulatusonteloon. Meduusoilla ei ole mitään varsinaisia elimistöjä, vaan ruoansulatus tapahtuu hyytelömäisessä mesogleassa, joka sijaitsee endodermin ja ektodermin välissä. Ravinnon lopullinen sulatus tapahtuu pieninä hiukkasina mesogleassa olevien yksittäisten solujen sisällä. [1] Tiedetään myös meduusalajeja, joiden sisäkudoksissa elää symbioottisia leviä, jotka antavat meduusalle yhteyttämistuotteitaan korvauksena sen antamasta suojasta.[2] Useimpien meduusojen myrkky on ihmiselle vaaratonta, mutta hiusmeduusan pisto aiheuttaa erittäin tuskallisia oireita, ja meriampiaisen myrkky on yhtä voimakasta kuin aasialaisen kobran.
[muokkaa] Lisääntyminen
Meduusojen sukupuolisolut kehittyvät ruoansulatusontelon katossa taskumaisissa pullistumissa, sukupuolirauhasissa. Lisääntyäkseen saman lajin yksilöt kerääntyvät yhteen isoiksi ryhmiksi, jotta jälkikasvu turvattaisiin mahdollisimman hyvin.
Koiras laskee siittiöt veteen rihmana, jonka naaras syö. Rihma hedelmöittää naaraan sukupuolisolut. Hedelmöittyneistä munasoluista kehittyy värekarvoilla vedessä liikkuvia planula-toukkia. Planulat uivat veden pohjaan ja muuttuvat polyyppimaisiksi yksilöiksi, skyfistomeiksi. Ne ottavat ravintoa planktonista ja alkavat yleensä alkukesästä kuroutua vaakasuorassa pieniksi lautasmaisiksi ephyra-toukiksi. Ephyrat kehittyvät noin kuukaudessa aikuisiksi meduusoiksi. Useilla meduusalajeilla on ruumiin alapinnassa taskuja, joissa toukat saattavat kehittyä hetken aikaa, ennen kuin ne kiinnittyvät pohjaan.
Skyfistomin tyviosa voi elää vuosia veden pohjassa ja jatkaa suvutonta lisääntymistä. Tyviosasta voi myös irrota osia, joista kehittyy uusia skyfistomeja.
[muokkaa] Lähteet
- ↑ Dale R. Calder: Class Scyphozoa Keys to Marine Invertebrates.
- ↑ Sr Smith & Foster: Jellyfish PetEducation.
