Korvameduusa

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Korvameduusa
Qualle Ohrenqualle 2006-01-01 215.jpg
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Polttiaiseläimet Cnidaria
Alajakso: Medusozoa
Luokka: Meduusat Scyphozoa
Lahko: Kiekkomeduusat Semaeostomeae
Heimo: Ulmaridae
Alaheimo: Aureliinae
Suku: Aurelia
Laji: aurita
Kaksiosainen nimi
Aurelia aurita
(Linnaeus, 1758)[1][2]
Synonyymit
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Korvameduusa Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Korvameduusa Commonsissa

Korvameduusa (Aurelia aurita) on Pohjois-Atlantissa ja Itämeressä esiintyvä yleinen meduusalaji, ainoa Suomen vesillä säännöllisesti tavattava meduusa.[3] Korvameduusa on peto, jonka pääasiallinen ravinnonlähde on eläinplankton.[4] Ihmiselle korvameduusa on vaaraton.

Ulkomuoto ja aistit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Korvameduusan tunnistaa helposti sen uimakellossa olevista neljästä vaaleanpunaisesta renkaasta, jotka ovat meduusan sukurauhaset. Uimakello on läpikuultava, ja sen alapuolella suun ympärillä on neljä suuliuskaa, joissa on poltinsoluja. Itämeren korvameduusoiden halkaisija on yleensä 5—15 cm,[4] mutta se voi kasvaa 20-senttiseksikin.[3]

Meduusojen rakenne on yksinkertainen, mutta ne kykenevät aistimaan valoa, painovoimaa, kosketusta, kemiallista hajua ohi uivista eliöistä (kemoreseptori), äänenpaineaaltoja, tärinää, hydrostaattista painetta ja suuntaa. Ne aistivat myös veden suola- ja happipitoisuutta ja voivat välttää niille epäsuotuisia oloja ja pysytellä parin metrin päässä rantakallioista.[5] Korvameduusat näyttävät hakeutuvan kohti meren pintaa päivisin ja laskeutuvan öisin.[6]

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aurelia-suvussa on keskenään hyvin samannäköisiä lajeja, ja niiden levinneisyyksien kartoittaminen on siksi vaikeaa. Ilmeisesti Aurelia aurita on levinneisyydeltään subarktisen Atlantin valtameren ja Euroopan pohjoisten merten laji,[7], kun taas Tyynenmeren koillisosassa esiintyy Aurelia labiata -laji.[8]

Korvameduusat voivat elää valtamerissä -6 – +31 °C lämpötilassa. Optimaalinen lämpötila on 9–19 °C. Ne viihtyvät sellaisissa vähäsuolaisissa merissä, joissa esiintyy merivirtoja.[6]

Lisääntyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Korvameduusat lisääntyvät suvullisesti kesällä. Niiden meduusavaihe yksineuvoinen, eli naaras- ja koirasduusat ovat erikseen. Naaras voi tuottaa jopa miljoona toukkaa, jotka ovat 0,1–0,6 mm kokoisia. Toukat kiinnittyvät merenpohjan kiviin ja niistä kehittyy polyyppeja, joista kuroutuu suvuttomasti uusia vapaasti uivia meduusayksilöitä.[6][3]

Rannalle ajautuneita korvameduusoita.

Ekologia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Korvameduusat ovat osa meren makroplanktonia.

Korvameduusat ja ihminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Korvameduusat voivat haitata kalankasvatusta. Kesällä 2010 korvameduusalautta tappoi kaupallisen lohikasvattamon kaloja Irlannin länsirannikolla. Korvameduusojen poltinsiimat vahingoittavat lohen kiduksia ja saavat aikaan kidusvaurioita vielä suoran kosketuksen loppumisen jälkeenkin.[9] Toisaalta tutkimuksissa on Aurelia-meduusoita myös käytetty kalankasvatuksessa Stephanolepis cirrhifer -viilakalojen ravintona.[10]

Korvameduusoita on esillä monissa yleisöakvaarioissa, kuten Helsingin Sea Lifessä. Niitä voi myös hankkia lemmikiksi yksityiseen akvaarioon[11]. Korvameduusan lähisukulaisia käytetään ruuanlaittoon Vietnamissa, salaatteihin tai keittoihin.[12]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Integrated Taxonomic Information System (ITIS): Aurelia aurita (TSN 51701) Viitattu 9.5.2012. (englanniksi)
  2. a b Species details - Aurelia aurita Catalogue of Life 30th April 2012. Viitattu 1.5.2012. (englanniksi)
  3. a b c Korvameduusa Itämeriportaali. 18.5.2010. Suomen ympäristökeskus, Ilmatieteen laitos ja ympäristöministeriö. Viitattu 1.5.2012.
  4. a b Eija Rantajärvi, Juha-Markku Leppänen / MTL: Meduusat leijuvat Suomenlahdella ja Saaristomerellä Itämeriportaali. 2.9.1998. Suomen ympäristökeskus (SYKE), Ilmatieteen laitos (IL) ja ympäristöministeriö (YM). Viitattu 1.5.2012.
  5. David J. Albert: What's on the mind of a jellyfish? A review of behavioural observations on Aurelia sp. jellyfish. Neuroscience & Biobehavioral Reviews, 9.6.2010, 35. vsk, nro 5, s. 474–482. Artikkelin verkkoversio Viitattu 1.5.2012. (englanniksi)
  6. a b c Matveev, I. V., Adonin, L. S., Shaposhnikova, T. G., Podgornaya, O. I.: Aurelia aurita – Cnidarian with a prominent medusiod stage.. J. Exp. Zool, 11.11.2011, 318B. vsk, nro 1, s. 1–2. doi: 10.1002/jez.b.21440. Artikkelin verkkoversio Viitattu 1.5.2012. (englanniksi)
  7. M.N. Dawson: Macro-morphological variation among cryptic species of the moon jellyfish, Aurelia (Cnidaria: Scyphozoa). Marine biology, 2003, 143. vsk, nro 2, s. 369–379. Springer-Verlak. M.N. Dawson. Artikkelin verkkoversio Viitattu 1.5.2012. (englanniksi)
  8. Gershwin, Lisa-Ann: Systematics and biogeography of the jellyfish Aurelia labiata (Cnidaria: Scyphozoa). Biological Bulletin, Elokuu 2001, 201. vsk, nro 1, s. 104–119. Artikkelin verkkoversio Viitattu 1.5.2012. (englanniksi)
  9. Baxter EJ, Sturt MM, Ruane NM, Doyle TK, McAllen R, et al.: Gill Damage to Atlantic Salmon (Salmo salar) Caused by the Common Jellyfish (Aurelia aurita) under Experimental Challenge. Plos One, 7.4.2011, 6. vsk, nro 4. doi:10.1371/journal.pone.0018529. Artikkelin verkkoversio Viitattu 1.5.2012. (englanniksi)
  10. Y. Miyajima, R. Masuda, A. Kurihara, R. Kamata, Y. Yamashita and T. Takeuchi: Juveniles of threadsail filefish, Stephanolepis cirrhifer, can survive and grow by feeding on moon jellyfish Aurelia aurita. Fisheries Science, 2011, 77. vsk, nro 1, s. 41–48. DOI: 10.1007/s12562-010-0305-8. Artikkelin verkkoversio Viitattu 1.5.2012. (englanniksi)
  11. Jellyfish Tanks & Accessories Jellyfish Art. Viitattu 1.5.2012. (englanniksi)
  12. Jellyfish for dinner anyone? ABC Brisbane. 21.6.2007. Viitattu 8.5.2012. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]