Saalistus

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Nuori haukka syömässä pientä jyrsijää.

Saalistus eli predaatio on ekologinen vuorovaikutussuhde, jossa eliö, saalistaja, käyttää ravinnokseen toisia eläviä eliöitä, saaliita.

Saalistajat voidaan jakaa esimerkiksi sen mukaan, miten ne sijoittuvat ekologisessa pyramidissa. Autotrofeiksi kutsutaan eliöitä, jotka tuottavat kaikki tarvitsemansa orgaaniset yhdisteet epäorgaanisesta materiaalista ulkoisen energialähteen avulla. Autotrofeja kutsutaan myös ekosysteemin tuottajiksi, ja ne eivät kuulu saalistajiin. Yhteyttävät eliöt, kuten kasvit, ovat tällaisia tuottajia.

Eliöt, jotka käyttävät ravinnokseen autotrofeja, kutsutaan toisenvaraisiksia eliöiksi eli heterotrofeiksi. Heterotrofit ovat ekosysteemin primaarisia kuluttajia ja autotrofien saalistajia. Kasvinsyöjäeläimet ovat tyypillisiä primaarisia saalistajia. Eliöitä, jotka käyttävät ravinnokseen heterotrofeja, kutsutaan puolestaan sekundaarisiksi kuluttajiksi ja vastaavasti sekundaarisiksi saalistajiksi. Leijonat ovat tyypillinen esimerkki sekundaarisista saalistajista. Kolmantena saalistajaluokkana ovat tertiääriset saalistajat, jotka voivat käyttää ravinnokseen joko primaarisia tai sekundaarisia saalistajia. Sekundaariset ja tertiaariset saalistajat saattavat osittain käyttää ravinnokseen myös autotrofeja.

Ravintoketjun huipulla olevaa saalistajaeliötä voidaan kutsua huippusaalistajaksi, jota mikään muu eliö ei käytä ravinnokseen (lukuun ottamatta mädättäjä-, lahottaja- tai raadonsyöjäeliöitä, jotka eivät kuulu saalistajiin). Esimerkiksi tiikerit tai krokotiilit ovat yleensä ekosysteemin huippusaalistaja (olettaen, että ihminen ei saalista niitä). Huippusaalistaja voi myös menettää asemansa ravintoketjun huipulla, jos sen elinympäristö vaihtuu. Ihminen katsotaan usein kaikkiruokaisena huippusaalistajien joukkoon, sillä ihmiset eivät yleensä ole muiden eliöiden saalista.

Kasvikunnassa muun muassa lihansyöjäkasvit edustavat joko sekundaarisia tai tertiaarisia saalistajia. Eläinkunnassa sanalla petoeläin tarkoitetaan usein suppeasti vain lihansyöjänisäkkäitä (carnivora), vaikka saalistajia on runsaasti myös lintujen, matelijoiden ja kalojen joukossa. Saalistajan yleisen ja laajan määritelmän tarkennuksena voidaan lisäksi varsinaisilla saalistajilla tarkoittaa eliöitä, jotka aiheuttavat saaliseliön kuoleman käyttäessään niitä ravinnokseen. Esimerkiksi laiduntavat eläimet tai loiseläimet eivät kuulu tämän kapeamman määritelmän piiriin, mutta toisaalta esimerkiksi siemeniä syövät linnut kuuluvat siihen, sillä ne aiheuttavat kasvukelpoisen alkion menehtymisen.

Vaikka saalistajat ovat ekosysteemissa kuluttajaeliöitä, niillä on hyvin tärkeä rooli ekosysteemien dynamiikassa. Saalistajilla on taipumus lisätä elinympäristöjen monimuotoisuutta eli biodiversiteettiä, sillä ne voivat estää yksittäisen lajin pääsyä hallitsevaan asemaan ekosysteemissä. Saalistajien tuominen ekosysteemiin, jossa niitä ei aiemmin ole esiintynyt, tai niiden poistuminen elinympäristöstä voi vakavasti muuttaa ekosysteemin tasapainoa.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Saalistus.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Bennemann, Markus: Pistoolirapu ja muita eläinmurhaajia. (Im Fadenkreuz des Schützenfischs, 2008.) Suomentanut Heli Naski. Jyväskylä: Atena, 2010. ISBN 978-951-796-651-1.
  • McGowan, Christopher: Raptori ja karitsa: Luonnon saaliit ja saalistajat. (The Raptor And The Lamb: Predators And Prey In The Living World, 1997.) Suomentanut Sami Viitanen. Helsinki: Terra cognita, 1999. ISBN 952-5202-29-1.