Lahoaminen

Lahoaminen aitan lattian alla, kun tuuletus on estetty tiiviillä muovipeitteellä.

Opastetolpan alaosa on hiilletty lahoamisen estämiseksi.

Lahoamiseksi kutsutaan tapahtumaa, kun bakteerit ja sienet hajottavat kuollutta eliötä hapellisessa ympäristössä. Toisin kuin mätäneminen, lahoaminen ei tuota voimakasta hajua. Lahoaminen luokitellaan usein hitaaksi palamiseksi.

Puun hajoamistavan mukaan lahot voidaan jakaa kolmeen lahotyyppiin eli ruskolahoon, valkolahoon ja katkolahoon.

Puun kasvunaikaisina lahottajina toimivat juurikäävät ja mesisienet kuten pohjanmesisieni. Puun pintavaurioihin pesiytyy helposti verinahakkasieni (Stereum sanguinolentum) alkaen lahottaa puuta. Rakennuksissa lahottajina esiintyviä lahottajasieniä ovat esimerkiksi lattiasieni (Serpula lacrymans), kellarisieni (Coniophora puteana) ja laakakääpä (Antrodia sinuosa).

Jotkut eliölajit tarvitsevat lahopuita elääkseen.

Katso myös

• Maatuminen
• Mätäneminen
• Ruostuminen
• Valkolahosieni

Lähteet

• Lahti, Kimmo & Rönkä, Antti: Biologia: Ympäristöekologia. Helsinki: WSOY oppimateriaalit, 2006. ISBN 951-0-29702-X.

Aiheesta muualla

• Puukemia: Puuaineksen tuhoutuminen, lahoaminen ja puun väri (pdf)
• Metsäteho: Puun laadun säilyttäminen (pdf)
• Lahot