Huippuvuoret

Huippuvuoret
Merialue	Pohjoinen jäämeri
Suurin saari	Länsimaa (norj. Spitsbergen)
Muut saaret	Koillismaa (norj. Nordaustlandet), Karhusaari (norj. Bjørnøya) ja Hopen
Pinta-ala	61 022 km²
Väkiluku	2 642 (vuonna 2012)
Asutuskeskukset	Longyearbyen (pääkaupunki), Barentsburg
Tärkein kieli	norja
Valtio	Norja

Huippuvuoret (norj. Svalbard, ven. Шпицберген, Špitsbergen) on Norjalle kuuluva saaristo Pohjoisella jäämerellä. Kolmella saarella, Länsimaalla (norj. Spitsbergen), Karhusaarella (norj. Bjørnøya) ja Hopenilla, on asutusta. Toiseksi suurin saari, Koillismaa (norj. Nordaustlandet) on asumaton. Saarten asema on määritelty kansainvälisellä sopimuksella.

Historia

Erään islantilaisen merenkulkijan arvellaan käyneen Huippuvuorilla jo 1100-luvulla. Varsinaisesti saaret löysi alankomaalainen Willem Barents vuonna 1596. Saaret olivat valaanpyytäjien tukikohtana lähes 150 vuoden ajan 1600- ja 1700-luvuilla. Saaret kartoitettiin tarkasti 1940–1980-luvuilla W. Brian Harlandin johdolla.

Svalbard-sopimuksen 9. helmikuuta 1920 nojalla Norjan ylivalta tunnustettiin, ja alue demilitarisoitiin, joskin Neuvostoliitolla oli salainen sotilastukikohta ja asevarasto saarilla 1947–1992. Sopimus kuitenkin astui voimaan vasta 14. heinäkuuta 1925 Suurkäräjillä hyväksytyn Svarbard-lain myötä. Kuitenkin sopimuksen mukaan myös muiden maiden kansalaisilla on oikeus hyödyntää saarten mineraalivaroja vapaasti. Neuvostoliitto ja Venäjä ovat Norjan lisäksi pitäneet saarilla yllä pysyvää asutusta, erityisesti hiilikaivostoiminnan harjoittamiseksi.

Toisen maailmansodan aikana vuonna 1943 saksalainen taistelulaiva Tirpitz operoi saarilla tuhoten tykeillään lähes täysin muun muassa Barentsburgin asutuksen.

Hallinto

Huippuvuoret ovat erottamaton ja kiinteä osa Norjaa, sillä ei ole itsehallintoa eikä se ole territorio. Huippuvuorten kuvernööri on Norjan valtion korkein edustaja, jonka vastuualueeseen kuuluu myös saaren poliisitoimi.

Saarella ei ole kuntia eikä se kuulu mihinkään lääniin, tämän vuoksi siellä ei ole vaalipiirejä läänin- (norj. Fylke) ja suurkäräjävaaleissa (norj. Stortinget), vaan äänestäjien on äänestettävä mannermaan vaalipiirien mukaisesti.

Vaikka huippuvuorilla ei ole kuntia, on kuitenkin Longyearbyenissa paikallishallinto, joka on perustettu 2002. Paikallishallinto vastaa, manner-Norjan kuntien tapaan, infrastruktuurista, maankäytön suunnittelusta sekä sosiaali-, päivähoito-, koulu- ja lastensuojelupalveluista. Erotuksena manner-Norjan kunnista, Longyearbyenin paikallishallinto vastaa myös energia-alan hallinnosta. Longyearbyenin paikallishallinnolla ei ole oikeutta kerätä kunnallisveroja eikä se vastaa perusterveydenhuollon palveluista.

Norjan Suurkäräjien säätämät lait eivät ole voimassa Huippuvuorten alueella, ellei sitä ole erikseen säädetyssä laissa mainittu. Näitä on muun muassa maahanmuuttolait ja lait sosiaalipalveluista. Myöskään monet Norjan solmimat kansainväliset sopimukset eivät ole voimassa Huippuvuorilla: Norja esimerkiksi kuuluu Euroopan talousalue ETA:an, mutta Huippuvuoret on rajoitettu sopimuksen ulkopuolelle.

Huippuvuoret kuuluvat Pohjois-Tromssan käräjäoikeuden tuomio- sekä Hålogalandin hovioikeuspiiriin.

Maantiede

Longyearbyen kuvassa alhaalla kesäaikaan

Huippuvuorten kartta.

Noin 60 prosenttia huippuvuorista on jäätiköiden ja lumen peitossa. Pohjois-Atlantin virta pitää kuitenkin ympäröivän meren jäättömänä suurimman osan vuotta. Saarella elää useita lintulajeja ja neljä maanisäkästä: idänkenttämyyrä, naali, huippuvuortenpeura ja jääkarhu.

Saarella lienee elänyt aikoinaan 10000 huippuvuortenpeuraa (Rangifer tarandus platyrhynchus), joiden kanta aleni 1860-1920 metsästyksen takia noin tuhanteen. Nykyään peuroja on 8000. Huippuvuortenpeurojen lukumäärää eivät petoeläimet tai ihminen nykyään olennaisesti vähennä. Esimerkiksi Aventdalenin populaatiossa on satoja peuroja 150 neliökilometrin alalla Spitsbergenin saarella. Kannanvaihtelut ovat rajuja. Yhtenä vuonna peuroja saattaa olla 400, toisena 800.

Kasvillisuus on niukkaa ja mikään yli 10 cm korkea kasvi ei Huippuvuorilla menesty. Huippuvuorten leudoimmat laaksot luokitellaan tundrakasvillisuuteen kuuluvaksi. Vuorilla ja alueen pohjoisimmissa osissa on vain tundraakin kylmempiä melkein kasvittomia polaariaavikoita. Tundralla on kosteita soita, puolikosteita sammaleisia alueita ja kuivaa aromaista hanhikkia kasvavaa vuonokasvillisuutakin Widefjordenin eteläkärjessä. Laajoilla polaariaavikoilla kasvaa muun muassa Huippuvuortenunikkoa ja ikivihreää piippoa Luzula conf. Colesdalenissa (Longyerabyenin ja Grumantbyenin seudulla) on Huippuvuorilla ainutlaatuisen lämmin paikka missä kasvaa jopa vaivaiskoivua, tosin vain matalana pensaana. Yksivuotisia siemenkasveja ei ole lainkaan ja kasvilajisto on muutenkin köyhä, käsittäen vain muutamia sitkeitä maanmyötäisiä ainavihantia varpukasveja. Kukkalajeja on muutama ja niiden kukinta ajoittuu vuoden ainoaan eteläosissa täysin sulaan kesäkuukauteen: heinäkuuhun.

Longyearbyenissa kaamos kestää 26. lokakuuta – 15. helmikuuta ja yötön yö 20. huhtikuuta – 23. elokuuta. Ilmasto on pääasiassa kylmä. Vain kesäkuun puolivälistä elokuun lopulle ulottuvalla ajanjaksolla on päivisin lämpöasteita, yöpakkasia voi sen sijaan olla ympäri vuoden. Talven keskilämpötila on –12 °C ja kesän noin +5 °C. Kasvukausi on lyhyt, vain noin kuukauden.

Saarten korkein kohta on Newtontoppen (1 717 metriä).

Väestö ja elintavat

Huippuvuorilla asuu 2 642 ihmistä (2012), joista kuusikymmentä prosenttia on norjalaisia ja neljäkymmentä prosenttia venäläisiä ja ukrainalaisia. Lähes jokainen asukas omistaa moottorikelkan ja jääkarhujen varalta aseen, yleensä metsästyskiväärin. Alkoholin myyntiä säännöstellään, kuukaudessa on sallittua ostaa kaksi litraa väkevää viinaa ja 24 tölkkiä olutta, viinin myyntiä ei kuitenkaan säännöstellä.

Pääosa asukkaista työskentelee kaivostoiminnassa. Norjan valtiollinen hiilikaivos työllistää 60 % saarten norjalaisista. Muita elinkeinoja ovat kalastus ja metsästys. Matkailu, tutkimus, korkeampi koulutus ja high-tech ovat tuoneet jonkin verran kävijöitä viime vuosina. Saarilla on revontulien tutkimukseen käytettyjä mittausasemia. Tammikuussa 2004 aloitti toimintansa 1 440 kilometriä pitkä kuituyhteys Huippuvuorilta Harstadiin, jota käytetään naparadoilla kulkevien satelliittien maa-aseman yhteytenä. Aseman omistavat NASA ja NOAA. Saarille on varattu Internet-verkkotunnus .sj, joskaan se ei ole käytössä.

Asutukset

• Barentsburg (Баренцбург) (venäläinen, asukasluku 490, kaivostoiminnan ollessa käynnissä)
• Grumant / Coles Bay (Грумант) (venäläinen, hylättiin 1961, kaivostoiminnan jatkamisesta ilmoitettiin 2003, mitä suunnitellaan edelleen 2007)
• Hopen (väkiluku 4)
• Hornsund (väkiluku 11)
• Isfjord Radio
• Karhusaari (väkiluku 10)
• Longyearbyen (väkiluku 2075)
• Ny-Ålesund (väkiluku 25)
• Pyramiden (Пирамида) (venäläinen, hylättiin 2000)
• Smeerenburg (alankomaalainen asutus, hylättiin 1660-luvulla)
• Sveagruva

Elinkeinoelämä, matkailu

Matkailu houkuttelee saarille tuhansia matkailijoita vuosittain. Alue on myös tärkeä napaseutujen tutkimuksen tukikohta. Hiilikaivostoiminnan ohella saarilta on löydetty myös rautaa, asbestia ja sinkkiä. Saarilla on öljyn ja maakaasun koeporaustoimintaa.

Longyearbyenin lentökentältä on päivittäinen yhteys Tromssaan ja Osloon.

Huippuvuorilla aloitti 1.3.2008 toimintansa siemenholvi, jonne kerätään näytteitä maailman tärkeimpien maatalouskasvien lajikkeiden siemenistä. Kolme säilytysholvia on louhittu kallion sisään noin 120 metrin yhteystunnelin päähän. Holvien lämpötila jäähdytetään −18 asteeseen. Siemenpankin rakentamisen on kustantanut Norjan valtio ja sen toiminnasta vastaa Yhdistyneiden kansakuntien elintarvike- ja maatalousjärjestön ja useiden tutkimusjärjestöjen yhdessä perustama säätiö Global Crop Diversity Trust.

Aiheesta muualla

• TopoSvalbard – Interaktiivinen kartta (norjaksi) (englanniksi)
• Matkaopas aiheesta Svalbard Wikitravelissa (englanniksi)
• Huippuvuoret - Kuvia

Pohjoinen jäämeri

• Barentsinmeri • Vienanmeri • Karanmeri • Laptevinmeri • Itä-Siperian meri • Tšuktšimeri • Beringinsalmi • Beaufortinmeri • Hudsoninlahti • Baffininlahti • Lincolninmeri • Grönlanninmeri • Norjanmeri (osittain) • Lomonosovin harjanne •

• Huippuvuoret • Karhusaari • Frans Joosefin maa • Novaja Zemlja • Severnaja Zemlja • Uuden-Siperian saaret • Wrangelinsaari • Kanadan arktiset saaret • Grönlanti •

• Koillisväylä • Luoteisväylä •