Peura

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Peura
Inarilaisia poroja
Inarilaisia poroja
Uhanalaisuusluokitus: Elinvoimainen [1]
Elinvoimainen
Tieteellinen luokittelu
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Nisäkkäät Mammalia
Lahko: Sorkkaeläimet Artiodactyla
Heimo: Hirvieläimet Cervidae
Alaheimo: Peurat Capreolinae
Suku: Rangifer
C. H. Smith, 1827
Laji: tarandus
Kaksiosainen nimi
Rangifer tarandus
(Linnaeus, 1758)
Levinneisyyskartta
Peuran levinneisyys. Karibuiksi kutsutut alalajit on merkitty vihreällä ja peuroiksi kutsutut punaisella.
Peuran levinneisyys. Karibuiksi kutsutut alalajit on merkitty vihreällä ja peuroiksi kutsutut punaisella.
Alalajit
  • 14 alalajia, katso teksti
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Peura Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Peura Commonsissa

Peura (Rangifer tarandus) on arktisella tundralla ja pohjoisella havumetsävyöhykkeellä useina alalajeina esiintyvä hirvieläin. Se on Rangifer-suvun ainoa laji. Pohjois-Amerikassa villeinä eläviä alalajeja nimitetään karibuiksi. Kesytetystä peurasta käytetään nimitystä poro.

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lajin levinneisyysalue ulottuu Pohjois-Eurooppaan, Siperiaan, Pohjois-Amerikan pohjoisosiin ja Jäämeren arktisille saarille, mukaan lukien Grönlantiin. Kotieläiminä pidettyjen porojen villiintyneitä jälkeläisiä elää lisäksi Islannissa, Pribilofsaarilla ja St. Matthewilla sekä myös eteläisellä pallonpuoliskolla Kerguelenilla ja Etelä-Georgialla.[2] Etelä-Georgialla elävät 3 500 poroa tosin on päätetty hävittää vuosien 2012–2014 aikana, koska ne ovat vieraslajina uhka alueen alkuperäiselle luonnolle.[3]

Alalajit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Peuralla on nykykäsityksen mukaan 14 alalajia.[2]

Alalajit voidaan jaotella niiden elinympäristöjen ja sopeutumien mukaan kahteen ekologiseen tyyppiin – tundrapeuroihin ja metsäpeuroihin – joista molempiin kuuluu sekä peuroiksi että karibuiksi kutsuttavia alalajeja.[2][4] Metsäpeurat ovat sopeutuneet elämään havumetsissä, tundrapeurat puolestaan avoimessa arktisessa tundramaastossa.[4] Metsäpeuroilla on kapeammat ja tiiviimmät sarvet kuin tundrapeuroilla.[2][4] Lisäksi metsäpeurat ovat kookkaampia, pitkäjalkaisempia ja pitkäkuonoisempia kuin tundrapeurat.[4] Anatomiset erot johtuvat elinympäristöjen eroavuuksista; metsissä on esimerkiksi paksumpi lumikerros kuin tundralla, joten metsäpeurojen pitkät jalat helpottavat lumessa liikkumista ja pitkä kuono jäkälän haistamista lumikerroksen alta.[4]

  • Rangifer tarandus tarandustunturipeura ja siitä kesytetty poro (elää luoteisen Euraasian tundralla)
  • Rangifer tarandus buskensis (elää Euraasiassa)
  • Rangifer tarandus caboti (lukeutuu metsissä eläviin karibuihin)
  • Rangifer tarandus cariboumetsäkaribu (lukeutuu metsissä eläviin karibuihin)
  • Rangifer tarandus dawsoni (lukeutui tundralla eläviin karibuihin, on kuollut sukupuuttoon)
  • Rangifer tarandus fennicusmetsäpeura (elää Suomen ja Pohjois-Venäjän metsissä)
  • Rangifer tarandus groenlandicus, synon. R. t. granti (lukeutuu tundralla eläviin karibuihin)
  • Rangifer tarandus osborni (lukeutuu metsissä eläviin karibuihin)
  • Rangifer tarandus pearsoni (elää Novaja Zemljalla)
  • Rangifer tarandus pearyi (lukeutuu tundralla eläviin karibuihin)
  • Rangifer tarandus phylarchus (elää Mantsuriassa)
  • Rangifer tarandus platyrhynchushuippuvuortenpeura (elää Huippuvuorten tundralla)
  • Rangifer tarandus sibiricustundrapeura tai Siperian tundrapeura (elää Pohjois-Siperian tundralla)
  • Rangifer tarandus terraenovae (lukeutuu metsissä eläviin karibuihin)

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Henttonen, H. & Tikhonov, A.: Rangifer tarandus IUCN Red List of Threatened Species. Version 2014.2. 2008. International Union for Conservation of Nature, IUCN, www.iucnredlist.org. Viitattu 25.7.2014. (englanniksi)
  2. a b c d Don E. Wilson & DeeAnn M. Reeder: Rangifer tarandus Mammal Species of the World. 2005. Bucknell University. Viitattu 8.10.2010. (englanniksi)
  3. Poromiehet eksoottisella teurastusmatkalla Yle.fi. 28.12.2012. Yle Lappi. Viitattu 29.12.2012.
  4. a b c d e Nurminen, Matti (toim.): Maailman eläimet: Nisäkkäät 2, s. 87 ja 89. Helsinki: Tammi, 1987. ISBN 951-30-6531-6.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä nisäkkäisiin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.