Mongolia

Wikipedia

Tämä artikkeli käsittelee valtiota. Wikipediassa on artikkelit Mongolian maantieteellisestä alueesta, kiinalaisesta Sisä-Mongolian provinssista sekä Mongolivaltakunnasta.

Монгол Улс
Mongol Uls


lippu		vaakuna

Valtiomuoto

parlamentaarinen demokratia

Presidentti
Pääministeri

Tsakhiagiin Elbegdorj
Suhbaataryn Batbold

Pääkaupunki

Ulan Bator (907 802 as.)
47°55' N, 106°53' E

Muita kaupunkeja

Erdenet (88 243 as.),
Darhan (65 791 as.),
Tšoibalsan (42 798 as.)

Pinta-ala
– josta sisävesiä

1 564 116 km² (sijalla 18)
0,6 %

Väkiluku (2004)
– väestötiheys
– väestönkasvu

2 791 272 (sijalla 134)
1,8 / km²
1,54 % (2000)

Viralliset kielet

mongoli

Valuutta

tugrug (MNT)

BKT (2005)
– yhteensä
– per asukas

sijalla 151
5,230 miljardia USD
2 046 USD

HDI (2003)

0,679 (sijalla 114)

Elinkeinorakenne

maatalous 20,6 %,
palvelut 58 %,
teollisuus 21,4 % BKT:sta

Aikavyöhyke
– kesäaika

UTC+8
ei käytössä

Itsenäisyys
Kiinan keisarikunta

29. joulukuuta

1911

Lyhenne
Maatunnus

MN
ajoneuvot: MGL
lentokoneet: MT

Kansainvälinen
suuntanumero

+976

Motto

Kansallislaulu

Bügd Nairamdah Mongol

Mongolia on tasavalta Aasiassa Venäjän ja Kiinan välissä. Suureksi osaksi aron peittämä maa on maailman harvaanasutuin valtio.^[1] Mongolia on pinta-alaltaan maailman toiseksi suurin sisämaavaltio Kazakstanin jälkeen.

[muokkaa] Historia

Punainen alue osoittaa etnisten mongolien asuma-alueet nykyisin. Oranssi viiva on Mongolien valtakunnan raja 1200-luvun lopulla.

Vanhimmat tiedot mongoleista saattavat olla Kiinasta noin 200 vuotta ennen ajanlaskun alkua. Mongoli-nimitys ilmestyi lähteisiin mahdollisesti 600-luvulla Tang-dynastian kronikoissa; sitä ennen kiinalaiset olivat kutsuneet Mongolian aluetta nimellä Xiongnu. Tiedot mongoleista ennen Tšingis-kaanin aikaa ovat kuitenkin varsin vähäisiä.

Temujin yhdisti alueen muut heimot kuten tataarit, naimaanit ja merkiitit valtansa alle ja hänestä tuli 1206 Mongolian hallitsija, Tšingis-kaani. Hän ryhtyi rakentamaan imperiumia ja kaanin ratsumiehet etenivät nopeasti Kiinaan, Venäjälle ja Keski-Aasiaan. Voittoisaan strategiaan kuuluivat hyvin organisoitu vakoojaverkosto, yllätyshyökkäykset ja kauhupropaganda mongolien vastarinnan harjoittajiin kohdistamista julmuuksista. Mongolivaltakunta ulottui laajimmillaan Kaakkois-Aasiasta Eurooppaan saakka. Viimeinen suurkaani, Kublai-kaani hallitsi kenties kaikkien aikojen laajinta valtakuntaa - olkoonkin että valtakunta oli silloin jo käytännössä hajonnut itsenäisiin kaanikuntiin. Se ulottui Koreasta Unkariin ja Siperiasta Pohjois-Intiaan.

1300-luvun lopussa kiinalainen Ming-dynastian ensimmäinen keisari Zhu Yuanzhang karkotti mongolit takaisin pohjoiseen. 1686 Mongoliasta tehtiin kaksi Kiinan provinssia, Ulko-Mongolia ja Sisä-Mongolia. Vuonna 1911 Kiinan Qing-dynastia luhistui. Tällöin Venäjän tuella Ulko-Mongolia itsenäistyi Bogd-khaanin julistuksella. Kiinan tasavaltakin piti koko Mongoliaa osana Kiinaa. Myös eräät muut Mongolian osat halusivat liittyä itsenäistyneeseen Mongolian valtioon tässä onnistumatta.

Neuvosto-Venäjän syntyi heikensi venäläisten voimaa Mongoliassa. Kiinalaiset joukot valtasivat vuonna 1919 hetkeksi Mongolian pääkaupungin vuonna 1919 sotaherra Xu Shuzhengin johdolla. Neuvosto-Venäjää vastustaneet vuoteen 1920 mennessä bolsevikkien Siperiassa lyömät valkoiset joukot vetäytyivät Siperiasta osin myös Mongoliaan. Lokakuussa 1920 Mongoliaan saapui valkosten joukkoja paroni Roman von Ungern-Sternbergin johtamina. Nämä joukot hyökkäsivät kiinalaisten kimppuun voittaen ne helmikuussa 1921 Ulan Batorissa käydyssä taistelussa. Tämä loi pysyvän uhan Neuvosto-Venäjälle, joka varusti mongolialaisen armeijan. Kommunistit voittivat kiinalaiset joukot maaliskuussa 1921, jonka jälkeen neuvostoliittolaisia joukkoja saapui maahan tukemaan 11. heinäkuuta 1921 luotua itsenäistä Mongoliaa, josta tuli vuonna 1924 Mongolian kansantasavalta.

Japanin hyökkäykset Mongolian miehittämiseksi Neuvostoliitto torjui vuonna 1939. Vuonna 1945 neuvostoliittolaiset joukot vapauttivat myös Sisä-Mongolian Japanin miehityksestä, jolloin 20. lokakuuta 1945 pidetty kansanäänestys johti alieen itsenäistymiseen osaksi Mongoliaa. Vuodesta 1939 vuoteen 1952 Mongoliaa johti stalinistista politiikkaa Neuvostoliiton suojeluksessa harjoittanut marsalkka Horloogijn Tšoibalsan. Sekä Kiinan tasavalta että Kiinan kansantasavalta tunnustivat Mongolian itsenäisyyden sodan jälkeen, mutta Kiinan ja Neuvostoliiton ajautuessa riitoihin 1958 Mongolia tuki Neuvostoliittoa ja sinne sijoitettiin Neuvostoliiton sotilastukikohtia. Mongolia liittyi YK:hon vuonna 1961.

Vuonna 1990 kommunistinen puolue salli muut puolueet. Mongolian vuoden 1992 perustuslaki Mongolian nimestä poistui kansantasavalta-määrite ja maassa järjestettiin monien puolueiden kesken parlamentti- ja presidentin vaalit. Talousjärjestelmän siirtyminen kapitalismiin oli vaikeaa 1990-luvun alun yleismaailmallisella lamakaudella.

[muokkaa] Maantiede

Mongolia rajoittuu pohjoisessa Venäjään ja etelässä, idässä sekä lännessä Kiinaan. Maa on pääosin tasaista ylänköä, jota halkovat muutamat suurehkot joet, kuten Selenga ja Kerulen. Lännessä kohoavat Altaivuoret (korkein huippu Nayramadlin Orgil, 4 374 m), Uliastain itäpuolella Hangaivuoret (korkein huippu Tavan Bogd Uul, 4 355 m) ja pääkaupungin Ulan Batorin koillispuolella Hentivuoret. Noin 70 prosenttia maan pinta-alasta on aroa; lisäksi 8 prosenttia on metsää lähinnä Venäjän rajan tuntumassa. Eteläisin osa kuuluu varsinaiseen Gobin aavikkoon.

Mongolian suurimman järven Uvs Nuurin (3 350 km²) allas on ollut UNESCOn Maailmanperintöluettelossa vuodesta 2003. Alueella ovat edustettuina kaikki itäisen Euraasian merkittävimmät biomit, kuten aro, taiga, hiekka-aavikko ja vuoristokasvillisuus.

Mongoliassa vallitsee mannerilmasto, jolle on ominaista lämpimät tai kuumat kesät sekä hyvin kylmät ja kuivat talvet. Tammikuun keskilämpötila on paikoin jopa −30 °C. Suurin osa sateesta saadaan kesällä; sademäärät vaihtelevat pohjoisosien 200–350 millimetristä keskiosien 100–200 millimetriin aavikkoalueiden jäädessä toisinaan ilman vettä koko vuonna.

[muokkaa] Provinssit

Mongolia koostuu 21 provinssista eli aimakista sekä pääkaupungista Ulan Batorista, jolla on provinssin asema. Provinssien jaetut osat ovat nimeltään sum, ja edelleen jaettuna bag.

Mongolian kartta

[muokkaa] Talous

Monet mongolit saavat elantonsa karjanhoidosta, ja se vastaa yli kahta kolmasosaa kokonaistuotannosta. Arviolta kolmannes kansasta kiertää edelleen jurttineen ja eläimineen laitumelta toiselle. Paimennettaviin eläimiin kuuluvat vuohet, lampaat, jakit, kamelit, lehmät ja hevoset. Paheneva pula kunnon laidunmaista saa yhä useamman harkitsemaan elannon hankkimista maanviljelystä tai kasvimaanpidosta. Valtiontiloilla viljellään viljaa ja rehua suuressa mitassa. Elintarvikkeiden sekä kuparin jalostus ovat merkittävät vientituotteet. Mongolia on myös maailman kolmanneksi suurin fluoriitin tuottaja. Maassa on varsin huomattavat öljy- ja maakaasuvarat, mutta niitä ei saada varojen ja perusrakenteen puutteen vuoksi hyödynnettyä. Maan tärkeimmät kauppakumppanit ovat Venäjä, Kiina, Japani ja Yhdysvallat. Kauppakumppaneista tärkein on Kiina.

Neuvostoliitto oli myös taloudellisesti Mongolian tärkeä tukija, ja neuvostomaan romahdus aiheutti Mongoliassa syvän talouskriisin. Köyhän valtion ainoa keino työllistää tehtaista ja kollektiivitiloilta yli jääneitä ihmisiä oli antaa heille hieman karjaa ja kehottaa heitä siirtymään aroille.

[muokkaa] Väestöjakauma

Suurin osa Mongolian väestöstä (90 %) on mongoleja, jotka jakautuvat useisiin heimoihin. Näistä suurimman muodostavat halhat, jotka luetaan itämongoleihin ja joita on yli 75 %. Muita heimoja ovat länsimongolit eli kalmukit (5–7 %) ja pohjoismongolit eli burjaatit (3 %), joitten lisäksi on vielä kymmeniä pienempiä heimoja. Väestöön kuuluvat mongolien lisäksi kazakit (4 %), kiinalaiset (2 %) ja venäläiset (2 %). Muihin kansallisuuksiin kuuluvat muodostavat 2 % väestöstä.

Mongolia satelliittikuvassa

[muokkaa] Politiikka

Mongolian päämies on presidentti, jolla on kuitenkin vain symbolinen valta. Tämänhetkinen presidentti on Tsahiagiin Elbegdorj, joka valittiin tehtäväänsä 18. kesäkuuta 2009. Presidentin täytyy olla syntyperältään Mongolian kansalainen ja hänen täytyy olla vähintään 45 vuoden ikäinen.

Mongolian tämänhetkinen pääministeri on Sukbaataryn Batbold.^[2]

[muokkaa] Terveydenhuolto

Mongolian terveydenhuollon päätavoitteena on saada ihmiset elämään pidempään, ja vähennettyä lapsikuolleisuutta. Mongolin keskimääräinen elinajanodoite on 67–68^[3] vuotta. Keskimäärin mongolinainen saa elämänsä aikana 1,87–2,25 lasta^[3]

Terveydenhuollosta vastaa 17 erikoistunutta sairaalaa, 4 diagnosointi- ja huoltosairaalaa, 9 kohtalaisen isoa sairaalaa ja 21 kyläsairaalaa. Lisäksi pienemmissä kylissä on 323 sairaalaa ja 233 perhesairaalaa. Lisäksi maassa on 536 yksityisklinikkaa ja 57 huumeriippuvaisille tarkoitettua hoitoyksikköä. Vuonna 2002 terveydehoitoalalla työskenteli 33 273 henkilöä, joista 6 823 oli tohtoreita ja 788 kirurgeja. Muuta terveydenhoitoalan parissa työskenteleviä oli yhteensä 14 091 kpl.

Vuonna 1970 mongolinainen sai keskimäärin 7,33 lasta elämänsä aikana, mutta vuosien 2005–2010 välisenä aikana lapsimäärän odotetaan laskevan 1,87 lapseen naista kohti.

[muokkaa] Ulkopolitiikka

Mongolian armeija on kohtalaisen suppea. Mongolialla on kuitenkin hyvät diplomaattiset suhteet naapurivaltioihin, sekä merkittäviin maailmanvaltioihin, kuten Yhdysvaltoihin, Venäjään, Pohjois-, ja Etelä-Koreaan, Japaniin, ja Kiinaan. Mongolia tuki liittouman hyökkäystä vuonna 2003 Irakiin, ja lähetti pieniä määriä sotilaita taistelemaan Yhdysvaltojen rinnalla. Myös Afganistaniin Mongoliasta on lähetetty sotilaita rauhanturvaajiksi. Vuodesta 2005 vuoteen 2006 mongolialaisia oli asepalveluksessa Kosovossa. Marraskuussa 2005 George W. Bush vieraili ensimmäisenä yhdysvaltalaisena presidenttinä Mongoliassa.

[muokkaa] Väestönkehitys

Noin 59 % mongolialaisista on alle 30-vuotiaita. Näistä 27 % on alle 14-vuotiaita. Mongolian väestönkasvu on noin 1,2 % vuodessa.

Mongolian kansankuva on muuttumassa. Noin 60 % väestöstä asuu kaupungeissa.

[muokkaa] Mongolian musiikki

Mongolian ensimmäinen rockbändi oli Soyol-Erdene, joka perustettiin 1960-luvulla. Heidän musiikkinsa kritisoi voimakkaasti kommunistijohtoa. Maan heavymusiikin pioneereja ovat olleet Mungunhurhree ja Haranga.

Mongolialaisen kansanmusiikin tunnetuimpia soittimia on ns. hevosenpääviulu. Soittimessa on kaksi hevosen häntäjouhista tehtyä kieltä, ja sitä soitetaan pystyasennossa.

[muokkaa] Merkittävimmät luonnonvarat

kivihiili (Korkean rikkipitoisuuden vuoksi huonosti hyödynnettävää.)
kupari
molybdeeni
volframi
fosfaatti
tina
nikkeli
kulta

[muokkaa] Merkittävimmät vientituotteet

karjataloustuotteet

[muokkaa] Lähteet

[muokkaa] Aiheesta muualla

Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Mongolia.

Matkaopas aiheesta Mongolia Wikitravelissa (englanniksi)
Mongolian kunniakonsulaatti
Suomi–Mongolia-Seura ry
Mongolia photo
Hannu Pesonen: Mongolian aroilla vauraus lasketaan hevosin ja lampain/Mongolia ratsastettiin maailmankartalle (Tiede 3/2002)

Aasian valtiot