Nauta

Wikipedia

Ohjattu sivulta Lehmä
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli kertoo sorkkaeläimestä. Nauta on myös FABA Kotieläinjalostuksen julkaisema lehti. Suomalaisesta punk-yhtyeestä katso Nauta (yhtye).
Nauta
Koe zijaanzicht 1.JPG
Tieteellinen luokittelu
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Nisäkkäät Mammalia
Lahko: Sorkkaeläimet Artiodactyla
Heimo: Onttosarviset Bovidae
Alaheimo: Nautaeläimet Bovinae
Suku: Bos
Laji: taurus
Kaksiosainen nimi
Bos taurus
Linnaeus, 1758
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Nauta Wikispeciesissä

 Commons-logo.svg Nauta Commonsissa

Nauta (Bos taurus) on märehtiviin sorkkaeläimiin kuuluva nisäkäs. Lajin naarasta kutsutaan lehmäksi, uros on sonni, ja kuohittu uros on härkä. Poikaset ovat vasikoita. Nuoresta, ensi kertaa poikivasta naaraasta käytetään nimitystä hieho tai juuri poikinutta lehmää kutsutaan nimellä hieholehmä tai ensikko.

Nauta kuuluu sorkkaeläinten lahkoon, märehtijöiden alalahkoon ja onttosarvien heimoon. Naudan luonnonvarainen kantamuoto alkuhärkä, joka kuitenkin kuoli 1600-luvulla sukupuuttoon.

Naudat syövät varsinkin ruohokasveja ja muita puuvarrettomia maakasveja, ja niitä hyödynnetään karjaeläiminä. Pohjoisissa oloissa, esimerkiksi Suomessa, niitä on vanhastaan pidetty kesäisin ulkona laitumella, talvella sisätiloissa navetassa, mutta nykyisin usein navetoissa ympäri vuoden. Naudat pystyvät käsittelemään kasviravintoa moniosaisen vatsansa avulla, joka koostuu pötsistä, verkkomahasta, satakerrasta eli lehtimahasta ja juoksutusmahasta. Märehtiessään naudat "oksentavat" syömänsä heinän pötsistä takaisin suuhunsa ja pureskelevat sen uudelleen hienommaksi. Näin naudat saavat hyödynnettyä ravintoaineita paremmin.

Ihminen on käyttänyt nautoja jo vuosituhansia ravinnonsaantiin. Niistä saatavaa maitoa voi käyttää juomana, ja siitä tehdään myös piimää, kermaa, voita, juustoa ja jäätelöä. Naudan lihaa syödään. Joissain kulttuureissa on rajoituksia naudanlihan syönnin suhteen. Esimerkiksi hinduille lehmät ovat pyhiä eläimiä, eikä niitä näissä kulttuureissa saa syödä.

Sonnivasikat eli mullit kasvatetaan lihakarjaksi. Naarasvasikoista kasvaa hiehoja, ja ensimmäisen poikasen saatuaan niistä tulee lypsylehmiä. Lehmä lypsää kerralla noin 20 kiloa eli kaksi isoa ämpärillistä maitoa. Lehmät ovat märehtijiä.

Kesällä useimmat lehmät ovat lypsyaikoja lukuun ottamatta koko ajan laitumella. Talvella ne tarvitsevat lämpimän navetan, jossa on hyvä ilmanvaihto ja tarpeeksi valoa. Parsinavetassa lehmät on kytkettynä parteen, jossa jokaisella on oma paikkansa. Lehmät ruokitaan ja lypsetään omilla paikoilla. Pihattonavetassa lehmät saavat käyskennellä vapaasti. Yleensä niillä on kuitenkin oma paikkansa, jossa ne ruokitaan. Maidosta täyttyvät utareet painavat paljon, ja lehmälle tulee tukala olo. Niinpä lehmät oppivat jonottamaan kiltisti lypsy"asemalle". Ne nauttivat lypsämisestä. Maito kulkeutuu lypsykoneen putkia pitkin säiliöön, jossa maito jäähdytetään. Maitoauto tulee tyhjentämään säiliön joka toinen päivä.

Monet pihattonavetat ovat sellaisia, että lehmät pääsevät käymään ulkona myös talvella. Pieni ulkoilu pitääkin lehmät hyvässä kunnossa. Kun lehmät pääsevät talven jälkeen ensimmäistä kertaa vihreälle laitumelle, ne suorastaan hyppivät ilosta. Silloin ne voivat kolhia toisiaan,varsinkin jos niillä on sarvet. Sarvettomia lehmiä sanotaan nupoiksi.

[muokkaa] Nauta Suomessa

Suomessa on vanhastaan useita karjarotuja, joiden yhteisnimitys on suomenkarja. Sen itäsuomalainen muunnos tunnetaan myös nimellä kyyttö. Kuvataiteilija Liina Lång (entinen Miina Äkkijyrkkä) on työskennellyt kotimaisten karjarotujen puolesta. Suomen oloissa karjaa on kehitetty erityisesti maidontuotantoa varten. Runsaampilypsyisiä ulkomaalaisperäisiä rotuja on tuotu Suomeen. Näistä tärkeimmät ovat ayrshire ja holstein-friisiläinen.

Viime aikoina Suomen karjankasvatuksen painopiste on siirtynyt lihantuotantoon.Tätä on edesauttanut lypsykarjan keskituotoksen kasvaminen ja lypsylehmämäärän väheneminen. Lihakarjankasvattajat kokeilevat uusia rotuja: uusimpia lisäyksiä Suomen nautarotuihin on villava, pitkäsarvinen ylämaankarja.

[muokkaa] Nautojen ennätyksiä

  • Maailman pienin nautarotu on South African Shorthorn. Sen edustajat painavat keskimäärin 100 kiloa.
  • Maailman suurikokoisin nautarotu on Italian Chianina. Sen yksilöt painavat vajaat 2 000 kiloa.
  • Maailman painavin tunnettu nautayksilö oli durham- ja holstein-rotujen risteytys nimeltään Mount Katahdin. Painoa tällä 1923 kuolleella naudalla oli 2 500 kiloa ja korkeus maasta selän korkeimpaan kohtaan 190 senttiä. Alkuhärät tosin saattoivat olla tätäkin isompia.
  • Maailman vanhin lehmä Big Bertha (1945–1993) eli 48-vuotiaaksi ja poiki 39 vasikkaa.


Nisäkästyngät Tämä nisäkkäisiin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.
Voit auttaa laajentamaan myös muita samankaltaisia artikkeleita.
Henkilökohtaiset työkalut