Volframi

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
TantaaliVolframiRenium
Mo

W

Sg  
 
 
W-TableImage.png
Yleistä
Nimi Volframi
Tunnus W
Järjestysluku 74
Luokka Siirtymämetalli
Lohko d
Ryhmä 6, siirtymäalkuaine
Jakso 6
Tiheys 19,25×103 kg/m3
Kovuus 7,5 (Mohsin asteikko)
Väri Hopean valkoinen
Löytövuosi, löytäjä 1783, Juan José ja Fausto Elhuyar
Atomiominaisuudet
Atomipaino 183,84[1] amu
Atomisäde, mitattu (laskennallinen) 135 (193) pm
Kovalenttisäde 146 pm
Orbitaalirakenne [Xe] 4f14 5d4 6s2
Elektroneja elektronikuorilla 2, 8, 18, 32, 12, 2
Hapetusluvut +IV, +V, +VI
Kiderakenne tilakeskinen kuutiollinen (body centered cubic, BCC)
Fysikaaliset ominaisuudet
Olomuoto Kiinteä
Sulamispiste 3683,15 K (3410 °C)
Kiehumispiste 5933,15 K (5555 °C)
Moolitilavuus 9,47·10-6×10−6 m3/mol
Höyrystymislämpö 8,8 kJ/mol
Sulamislämpö 192 kJ/mol
Höyrynpaine 4,27 Pa 3680 K:ssa
Äänen nopeus 5174 m/s 293,15 K:ssa
Muuta
Elektronegatiivisuus 1,7 (Paulingin asteikko)
Ominaislämpökapasiteetti 0,132 kJ/kg K
Lämmönjohtavuus 173 W/(m×K)
CAS-numero 7440-33-7
Tiedot normaalilämpötilassa ja -paineessa

Volframi on hopeanvalkea metallinen alkuaine, jonka kemiallinen merkki on W (lat. wolframium) ja CAS-numero 7440-33-7. Volframin atomimassa on 183,85, järjestysluku 74, tiheys 19,3 g/cm3, sulamispiste 3420 °C ja kiehumispiste 5555 °C. Volframilla on viisi pysyvää isotooppia.

Volframin englanninkielinen nimi on tungsten, joka tulee ruotsin kielen sanoista tung = raskas, sten = kivi. Volframi on yksi raskaimmista metalleista, minkä ansiosta se on yleinen materiaali panssarintorjunta-ammuksissa.

Volframikuutio ja -kidetankoja

Sitä käytetään yleisesti hehkulampuissa hehkulankana. Langan läpi kulkee voimakas sähkövirta, joka saa langan lämpeämään ja hehkumaan. Lämpötila voi nousta tuhansiin asteisiin hehkulangassa. Kovametalli on komposiittimateriaali, jossa volframikarbidit on sidottu kobolttimatriisiin.

Volframi ei ole kovin myrkyllistä. Metallipöly tosin ärsyttää ihoa ja silmiä. Ihminen saa päivittäin hieman yli kymmenen mikrogrammaa volframia.

Elävä luonto ei juuri volframia tarvitse. Vuonna 1973 tosin huomattiin, että eräiden hyvin kuumassa viihtyvien arkkibakteerien entsyymit käyttivät volframia.

Lisäämällä kupariin tinaa saadaan vahvempaa metallia, pronssia. Samaan tapaan voidaan volframilla vahvistaa terästä.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Michael T. Wieser & Tyler B. Coplen: Atomic Weights of the Elements 2009 (IUPAC technical report). Pure and Applied Chemistry, 2011, 83. vsk, nro 2. IUPAC. Artikkelin verkkoversio Viitattu 16.4.2011. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Volframi.