Siirtymämetalli

Wikipedia

Ryhmä	Jakso 4	Jakso 5	Jakso 6	Jakso 7
3 (III B)	Sc 21	Y 39	Lu 71	Lr 103
4 (IV B)	Ti 22	Zr 40	Hf 72	Rf 104
5 (V B)	V 23	Nb 41	Ta 73	Db 105
6 (VI B)	Cr 24	Mo 42	W 74	Sg 106
7 (VII B)	Mn 25	Tc 43	Re 75	Bh 107
8 (VIII B)	Fe 26	Ru 44	Os 76	Hs 108
9 (VIII B)	Co 27	Rh 45	Ir 77	Mt 109
10 (VIII B)	Ni 28	Pd 46	Pt 78	Ds 110
11 (I B)	Cu 29	Ag 47	Au 79	Rg 111
12 (II B)	Zn 30	Cd 48	Hg 80	Uub 112

Siirtymämetallit, siirtymäalkuaineet ovat jaksollisen järjestelmän ryhmiin 3–12 kuuluvat metalliset alkuaineet. Siirtymämetalleille ominaista on se, että toisin kuin pääryhmien alkuaineet, ne voivat esiintyä yhdisteissä useammalla kuin yhdellä hapetusluvulla. Siirtymäalkuaineet muodostavat ainakin yhden positiivisen ionin, jolla on osittain täyttynyt d-orbitaali.

Siirtymäalkuaineet ovat usein pieniä. Ne pienenevät vasemmalta oikealle, sillä järjestysluvun kasvaessa elektronit sijoittuvat d-orbitaalille jolloin ydin vetää niitä vahvemmin puoleensa. Siirtymäalkuaineilla sulamis - ja kiehumispisteet ovat varsin korkeita. Koska siirtymäalkuaineilla on vajaasti täyttyneitä d-orbitaaleja elektronit pyrkivät Hundin säännön mukaan muodostamaan parittomia elektroneja. Suurin osa siirtymäalkuaineista on paramagneettisia. Valtaosa siirtymämetalleista muodostaa kompleksiyhdisteitä.