Vanadiini

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
TitaaniVanadiiniKromi


V

Nb  
 
 
V-TableImage.png
Yleistä
Nimi Vanadiini
Tunnus V
Järjestysluku 23
Luokka Siirtymämetalli
Lohko d
Ryhmä 5
Jakso 4
Tiheys 6,0×103 kg/m3
Kovuus 7,0 (Mohsin asteikko)
Väri harmahtava
Löytövuosi, löytäjä 1801, Andrés Manuel del Río
Atomiominaisuudet
Atomipaino 50,9415[1] amu
Atomisäde, mitattu (laskennallinen) 135 (171) pm
Kovalenttisäde 125 pm
Van der Waalsin säde — pm
Orbitaalirakenne [Ar] 3d3 4s2
Elektroneja elektronikuorilla 2, 8, 11, 2
Hapetusluvut V, IV, III, II
Kiderakenne tilakeskinen kuutiollinen (body centered cubic, BCC)
Fysikaaliset ominaisuudet
Olomuoto Kiinteä
Sulamispiste 2183 K (1910 °C)
Kiehumispiste 3680 K (3407 °C)
Moolitilavuus —×10−6 m3/mol
Höyrystymislämpö — kJ/mol
Sulamislämpö — kJ/mol
Höyrynpaine ? Pa ? K:ssa
Äänen nopeus 4560 m/s 293,15 K:ssa
Muuta
Elektronegatiivisuus 1,63 (Paulingin asteikko)
Ominaislämpökapasiteetti 0,489 kJ/kg K
Sähkönjohtavuus S/m
Lämmönjohtavuus (300 K) 30,7 W/(m×K)
Tiedot normaalilämpötilassa ja -paineessa

Vanadiini (lat. vanadium) on alkuaine, jonka kemiallinen merkki on V, järjestysluku 23 ja CAS-numero 7440-62-2. Vanadiini on hopeanvalkoinen taottava metalli, joka esiintyy huoneenlämmössä kiinteänä. Vanadiinia on louhittu Otanmäessä ja Taivalkoskella, mutta kaivostoiminta on lopetettu molemmissa paikoissa. Taivalkosken Mustavaaran kaivosta suunnitellaan kuitenkin elvytettäväksi. Vanadiinia esiintyy yli 60 mineraalissa kuten esimerkiksi karelianiitissa, nolaniitissa, patroniitissa,roscoeliitissa, sulvaniitissa ja vuorelaineniitissa.

Vanadiinia on runsaasti maaöljyssä ja kivihiilessä, joiden käytöstä sitä vapautuu ympäristöön. Vanadiini on yksi yleisimmistä raskasmetalleista, joita energiantuotanto levittää ympäristöön. Vanadiinipäästöt ovat kuitenkin kääntyneet laskuun viime vuosikymmeninä.[2]

Vanadiiniteräs on erityisen vahvaa ja kevyttä. Sitä käytetään sotilaallisissa tarkoituksissa, esimerkiksi suojautumisessa.

Vanadiini on saanut nimensä skandinaavisen rakkauden ja hedelmällisyyden jumalattaren Freyjan lisänimestä Vanadiksesta. Sen löytäjä on meksikolainen Andrés Manuel del Rio vuonna 1801. Toistamiseen vanadiinin löysi ruotsalainen Nils Gabriel Sefström 1830.

Ihmiselimistön tarvitsema vanadiinimäärä on hyvin pieni, eikä sitä tarvitse ottaa lisäravinteena, sillä sitä tulee riittävästi ravinnosta. Vanadiinin tehtävä elimistössä on edistää kudosten kasvua. Se alentaa myös verensokeria ja osallistuu punaisten verisolujen tuotantoon. Ihminen saa vanadiinia ruoastaan mm. kaloista ja äyriäisistä, juurivihanneksista, maksasta ja oliiviöljystä.[3]

Kipinätyöstömenetelmällä leikattu ja kiillotettu vanadiinikiekko.


Vanadiinin yhdisteitä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vanadiiniyhdisteiden liuoksia. Vanadiini esiintyy kuvan yhdisteissä hapetusluvuilla II,III,IV ja V

Vanadiini ei esiinny luonnossa vapaana vaan erilaisina yhdisteinä.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Helsingin Sanomat 28.2.2007 D2 (lisätietoja)
  1. Michael T. Wieser & Tyler B. Coplen: Atomic Weights of the Elements 2009 (IUPAC technical report). Pure and Applied Chemistry, 2011, 83. vsk, nro 2. IUPAC. Artikkelin verkkoversio Viitattu 16.4.2011. (englanniksi)
  2. http://www.ymparisto.fi/default.asp?node=19473&lan=fi Ympäristö.fi
  3. http://www.vinkkilanluomutuote.fi/terveystieto_hivenaineet.html Vinkkilän luomutuote.fi

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Vanadiini.