Vanadiini
|
|||||
| Yleistä | |||||
| Nimi | Vanadiini | ||||
| Tunnus | V | ||||
| Järjestysluku | 23 | ||||
| Luokka | Siirtymämetalli | ||||
| Lohko | d | ||||
| Ryhmä | 5 | ||||
| Jakso | 4 | ||||
| Tiheys | 6,0×103 kg/m3 | ||||
| Kovuus | 7,0 (Mohsin asteikko) | ||||
| Väri | harmahtava | ||||
| Löytövuosi, löytäjä | 1801, Andrés Manuel del Río | ||||
| Atomiominaisuudet | |||||
| Atomipaino | 50,9415[1] amu | ||||
| Atomisäde, mitattu (laskennallinen) | 135 (171) pm | ||||
| Kovalenttisäde | 125 pm | ||||
| Van der Waalsin säde | — pm | ||||
| Orbitaalirakenne | [Ar] 3d3 4s2 | ||||
| Elektroneja elektronikuorilla | 2, 8, 11, 2 | ||||
| Hapetusluvut | V, IV, III, II | ||||
| Kiderakenne | tilakeskinen kuutiollinen (body centered cubic, BCC) | ||||
| Fysikaaliset ominaisuudet | |||||
| Olomuoto | Kiinteä | ||||
| Sulamispiste | 2183 K (1910 °C) | ||||
| Kiehumispiste | 3680 K (3407 °C) | ||||
| Moolitilavuus | —×10−6 m3/mol | ||||
| Höyrystymislämpö | — kJ/mol | ||||
| Sulamislämpö | — kJ/mol | ||||
| Höyrynpaine | ? Pa ? K:ssa | ||||
| Äänen nopeus | 4560 m/s 293,15 K:ssa | ||||
| Muuta | |||||
| Elektronegatiivisuus | 1,63 (Paulingin asteikko) | ||||
| Ominaislämpökapasiteetti | 0,489 kJ/kg K | ||||
| Sähkönjohtavuus | — S/m | ||||
| Lämmönjohtavuus | (300 K) 30,7 W/(m×K) | ||||
| Tiedot normaalilämpötilassa ja -paineessa | |||||
Vanadiini (lat. vanadium) on alkuaine, jonka kemiallinen merkki on V, järjestysluku 23 ja CAS-numero 7440-62-2. Vanadiini on hopeanvalkoinen taottava metalli, joka esiintyy huoneenlämmössä kiinteänä. Vanadiinia on louhittu Otanmäessä ja Taivalkoskella, mutta kaivostoiminta on lopetettu molemmissa paikoissa. Taivalkosken Mustavaaran kaivosta suunnitellaan kuitenkin elvytettäväksi. Vanadiinia esiintyy yli 60 mineraalissa kuten esimerkiksi karelianiitissa, nolaniitissa, patroniitissa,roscoeliitissa, sulvaniitissa ja vuorelaineniitissa.
Vanadiinia on runsaasti maaöljyssä ja kivihiilessä, joiden käytöstä sitä vapautuu ympäristöön. Vanadiini on yksi yleisimmistä raskasmetalleista, joita energiantuotanto levittää ympäristöön. Vanadiinipäästöt ovat kuitenkin kääntyneet laskuun viime vuosikymmeninä.[2]
Vanadiiniteräs on erityisen vahvaa ja kevyttä. Sitä käytetään sotilaallisissa tarkoituksissa, esimerkiksi suojautumisessa.
Vanadiini on saanut nimensä skandinaavisen rakkauden ja hedelmällisyyden jumalattaren Freyjan lisänimestä Vanadiksesta. Sen löytäjä on meksikolainen Andrés Manuel del Rio vuonna 1801. Toistamiseen vanadiinin löysi ruotsalainen Nils Gabriel Sefström 1830.
Ihmiselimistön tarvitsema vanadiinimäärä on hyvin pieni, eikä sitä tarvitse ottaa lisäravinteena, sillä sitä tulee riittävästi ravinnosta. Vanadiinin tehtävä elimistössä on edistää kudosten kasvua. Se alentaa myös verensokeria ja osallistuu punaisten verisolujen tuotantoon. Ihminen saa vanadiinia ruoastaan mm. kaloista ja äyriäisistä, juurivihanneksista, maksasta ja oliiviöljystä.[3]
Sisällysluettelo |
Vanadiinin yhdisteitä [muokkaa]
Vanadiini ei esiinny luonnossa vapaana vaan erilaisina yhdisteinä.
- Divanadiinipentoksidi (V2O5) CAS-numero 1314-62-1
- Vanadiinitrioksidi (V2O3) CAS-numero 1314-34-7
Katso myös [muokkaa]
Lähteet [muokkaa]
- Helsingin Sanomat 28.2.2007 D2 (lisätietoja)
- ↑ Michael T. Wieser & Tyler B. Coplen: Atomic Weights of the Elements 2009 (IUPAC technical report). Pure and Applied Chemistry, 2011, 83. vsk, nro 2. IUPAC. Artikkelin verkkoversio Viitattu 16.4.2011. (englanniksi)
- ↑ http://www.ymparisto.fi/default.asp?node=19473&lan=fi Ympäristö.fi
- ↑ http://www.vinkkilanluomutuote.fi/terveystieto_hivenaineet.html Vinkkilän luomutuote.fi
Aiheesta muualla [muokkaa]
- Geologian tutkimuskeskus: Kai Hytönen, Suomen mineraalit, 1999 (pdf)
- The Isotopes Project Home Page: Luettelo vanadiinin isotoopeista (englanniksi)
- PubChem: Vanadium (englanniksi)
- Human Metabolome Database (HMDB): Vanadium (englanniksi)
- Toxin and Toxin Target Database (T3DB): Vanadium (englanniksi)
- Americanelements: Vanadium Technical and Safety Data (englanniksi)
- Webmineral: Mineral Species containing Vanadium (V) (englanniksi)
