Kosovo

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Republika e Kosovës
Република Косово
Kosovon tasavalta
lippu   Coat of arms of Kosovo.svg
lippu vaakuna
sijainti
Valtiomuoto tasavalta
presidentti Atifete Jahjaga[1]
Pääministeri Hashim Thaçi
Pääkaupunki Pristina
Muita kaupunkeja Prizren, Ferizaj
Pinta-ala
 – josta sisävesiä		 10 887 km² (sijalla –)
ei merkittävästi
Väkiluku (2011)
 – väestötiheys
 – väestönkasvu		 1 733 872[2] (sijalla –)
175.0 as. / km²
– % (–)
Viralliset kielet albania ja serbia
Valuutta euro (EUR)
BKT (–)
 – yhteensä
 – per asukas		 sijalla –
–
–
HDI (–) – (sijalla –)
Elinkeinorakenne maatalous  %,
palvelut  %,
teollisuus  % BKT:sta
Aikavyöhyke
 – kesäaika		 UTC+1
UTC+2
Itsenäisyys
Serbiasta		  
17. helmikuuta 2008
(89 YK:n jäsenvaltiota ja Taiwan ovat tunnustaneet itsenäisyyden)
Lyhenne
Maatunnus
 		 KV
ajoneuvot:
lentokoneet:
Kansainvälinen
suuntanumero		 ++381
Motto ei virallista mottoa
Kansallislaulu Eurooppa
Vuoden 1389 Kosovo Poljen taistelu. Adam Stefanovićin öljymaalaus vuodelta 1870.

Kosovo (albaniaksi Kosova, serb. Косово, Kosovo) on kiistanalainen alue Balkanilla. Kosovo julistautui itsenäiseksi Serbiasta nimellä Kosovon tasavalta, mutta Serbia pitää sitä edelleen autonomisena maakuntanaan. Kosovon itsenäisyyden on kuitenkin tunnustanut 89 YK:n jäsenvaltiota, mukaan lukien Suomi.

Kosovon pääkaupunki ja suurin kaupunki on Pristina (500 000 asukasta) ja toiseksi suurin on Prizren (120 000 asukasta). Kosovon pinta-ala on 10 887 km². Sen väkiluvuksi saatiin ensimmäisessä väestönlaskennassa 1,73 miljoonaa[3], vaikka aiemmin eri arvioissa väkiluvun on arvioitu olevan huomattavasti korkeampi. Serbivähemmistö kieltäytyi osallistumasta väestönlaskentaan. Väestötiheys on noin 200 asukasta/km², joka on eurooppalaisittainkin melko korkea. Kosovon albaaneja asuu runsaasti ulkomailla, asiantuntijoiden mukaan jopa noin 700 000-850 000.

Suurin etninen ryhmä ovat albaanit, joita Maailmanpankin vuoden 2001 tutkimuksen mukaan on noin 88 % väestöstä. Suurin vähemmistöryhmä on serbit (7 %). Pienempi määrä on turkkilaisia, bosniakkeja, goraneja ja romaneja.[4]

Sisällysluettelo

[muokkaa] Historia

Pääartikkeli: Kosovon historia

[muokkaa] Muinaishistoria

Albaanien mahdollisina kielellisinä esi-isinä pidetyt illyrialaiset ilmestyivät Länsi-Balkanille noin 1200-luvulla eaa.. Albaani on ainoa kieli omassa indoeurooppalaisessa haarassaan, ja se on mahdollisesti illyrialaisten puhumien kielimuotojen viimeinen jäänne, joskaan asiaa ei ole todistettu.[5] Antiikin aikana Kosovo oli osa suurempaa aluetta nimeltään Dardania. Alue soti usein kasvavan Makedonian kanssa, ja sen eteläosa vallattiin Filippos II:n, Aleksanteri Suuren isän, valtakaudella. Alueesta tuli myöhemmin osa Rooman valtakuntaa, kun keisari Augustus valloitti sen vuonna 28 eaa.

[muokkaa] Keskiaika

Slaavit saapuivat Balkanille 500–700-luvuilla jaa.[5] 1100-luvulla Serbiasta tuli itsenäinen valtakunta, ja Kosovosta tuli maan poliittinen, taloudellinen, uskonnollinen ja kulttuurillinen keskus. Tällä aikakaudella sinne rakennettiinkin useita satoja ortodoksisia kirkkoja ja luostareita.

28. kesäkuuta 1389 käytiin Kosovo Poljen taistelu, jossa olivat osapuolina yhdistyneet kristityt joukot, joita komensivat serbit sekä Osmanien valtakunnan joukot. Kristittyjen armeija hävisi. Suuri osa serbien armeijasta romahti, ja seuraavien vuosien aikana Serbia oli heikko osmaneja vastaan. Alueesta tuli 1448 osmanien vasallivaltio, ja se liitettiin Osmanien valtakuntaan 1459 yhdessä muun Serbian kanssa. Osana Osmanien valtakuntaa serbit saivat vähemmän oikeuksia kuin kristittyjen hallitsijoiden aikakaudella, vaikka maaorjuus lopetettiinkin.

Kosovon tultua liitetyksi Osmanien valtakuntaan, se oli vielä selvästi serbienemmistöinen, mutta albaanien osuus alkoi kasvaa. Valtaosa Kosovon albaaneista kääntyi islaminuskoon osmanivallan aikana.[6]

[muokkaa] 1600-luvulta 1800-luvun loppuun

Kun Osmanien valtakunnan ja Habsburgin hallitsijasuvun välillä oli sota 1683–1699, serbit nousivat kapinaan. Kun habsburgilaiset vetäytyivät takaisin Tonavasta pohjoiseen, suuri määrä serbejä jätti Kosovon ja lähti habsburgilaisten hallitsemille katolisille alueille. Tämän jälkeen Kosovoon muutti 1900-luvun alkuun asti suuri määrä islaminuskoisia albaaneja Pohjois-Albaniasta. Tämä prosessi kesti noin 200 vuotta, ja sinä aikana myös osa serbeistä vaihtoi kieltä ja uskontoa.

1800-luvun serbinationalismi piti Kosovon aluetta "Serbian kehtona". Monet kristittyinä pysyneet serbit tuomitsivat albaanit, koska nämä olivat omaksuneet vihollisen eli Osmanien valtakunnan uskonnon.[6]

1800-luvun toisella puoliskolla tapahtui ensimmäinen albaanien ja serbien välinen konflikti, kun albaanit asettuivat Osmanien valtakunnan puolelle vuosien 1876–1877 sodassa. Serbia soti Venäjän ja Bosnian kapinallisten rinnalla heikentyvää Turkkia vastaan, mikä toi Serbialle suurvaltojen tunnustaman täyden itsenäisyyden ja 1878 rauhansopimuksessa Berliinin kongressissa Serbia sai takaisin alaisuuteensa Pristinan sekä Mitrovican.

[muokkaa] 1900-luku

Ensimmäisen maailmansodan aikana Bulgaria ja Itävalta-Unkari miehittivät Kosovoa. Vuonna 1918 alue siirtyi Serbialle, josta myöhemmin tuli osa Jugoslavian kuningaskuntaa. Toisessa maailmansodassa alue yhdistettiin Italian hallitsemaan Albaniaan. Albaaneista koostunut Waffen-SS-divisioona Skanderbeg syyllistyi serbien kansanmurhaan ja etniseen puhdistukseen.[7]lähde?

1960- ja 1970-luvuilla monet serbit muuttivat maakunnasta Serbiaan paremman elintason perässä, koska Kosovosta oli tullut Jugoslavian köyhin osa. Sosialistisen Jugoslavian aikana albaanien tilanne oli hyvä: Tito suosi heitä ja kannusti ihmisiä muuttamaan Albaniasta Kosovoon. Kosovon väestörakenne albanisoitui entisestään. Toisen maailmansodan ja Titon kuoleman välisenä aikana albaanien väkiluku kolminkertaistui Kosovossa Euroopan suurimman syntyvyyden sekä siirtolaisuuden johdosta. Kosovolle myönnettiin autonomisen maakunnan asema vuonna 1974.

1980-luvulla albaaniopiskelijat alkoivat vaatia alueelle itsenäisempää tasavallan asemaa. Marraskuussa 1988 albaanit aloittivat uudet levottomuudet, jotka johtivat alueen autonomian keskeyttämiseen ja sen asettamisen hätätilaan. Tämä johti suureen tyytymättömyyteen albaaniväestön keskuudessa. Albaanien tilanne huononi merkittävästi: he jäivät ilman työtä, koulutusta ja sairaanhoitoa. Ylin valta maakunnassa annettiin serbeille.

Satoja tuhansia albaaneja joutui pakenemaan ulkomaille, muun muassa Suomeen. Syntyi vastarintaliike, johon kuului julistautuminen itsenäiseksi vuonna 1991. Tätä ei kuitenkaan tunnustettu kansainvälisesti. Albaanit tekivät aluksi rauhallista vastarintaa, kunnes vuonna 1996 Kosovon vapautusarmeija (UÇK) aloitti sissisodan, joka laajeni Kosovon sodaksi.

[muokkaa] Kosovon sota ja YK:n hallinto

Sodan jälkiä Kosovossa vuonna 1999
Katso myös: Kosovon sota

Albanian valtion osittain tukema Kosovon vapautusarmeijan UÇK:n aseellinen kapina oli laajimmillaan vuonna 1998, jolloin se hallitsi jopa puolta silloista maakuntaa. Länsimaat paheksuivat serbien kapinan kukistamisessa käyttämiä sotilaallisia otteita. Erityisesti serbien Račakissa suorittama joukkomurha herätti länsimaat vaatimaan NATO-joukkoja alueelle turvaamaan rauhaa. Tähän Serbia ei suostunut.

Maaliskuussa 1999 NATO alkoi pommittaa Serbiaa. Päätös tehtiin Venäjän vastustuksen vuoksi ilman Yhdistyneiden kansakuntien valtuutusta. Kymmenen viikkoa kestäneen pommituskampanjan johdosta Serbian Slobodan Milošević joutui vetämään armeijan pois Kosovon alueelta. YK:n turvallisuusneuvostossa päätöslauselmalla 1244 päätettiin, että Kosovo kuuluu Serbiaan ja Kosovon tulevaksi asemaksi tulee laaja autonomia. Tästä lähtien Kosovoa hallitsi Yhdistyneet kansakunnat UNMIK-osastonsa kautta.

Rauhanturvaajien saapumisen jälkeen albaanit aloittivat kostotoimet. Pitkälti yli sata kirkkoa ja luostaria tuhottiin, monet vuoden 2004 mellakoiden aikana.[8] 280 000 serbiä jätti Kosovon.[9]

Vuonna 2006 Kosovon albaanien hallinto ja Serbia neuvottelivat YK:n johdolla Kosovon lopullisesta asemasta. Huhtikuussa 2007 YK:n pääneuvottelija Martti Ahtisaari esitteli suunnitelmansa, joka toteutettaisiin kansainvälisessä valvonnassa. Siinä Kosovo olisi saanut valvotun itsenäisyyden ja oikeuden hankkia omat kansalliset symbolit. Kosovon albaanien johtama hallitus suhtautui ehdotukseen myönteisesti, kun taas serbiosapuoli torjui sen.

[muokkaa] Itsenäiseksi julistautuminen

Serbia oli valmis antamaan Kosovolle rajoitetun itsehallinnon, mutta Kosovon hallitus hyväksyi vain täyden itsenäisyyden.lähde? Neuvottelut asiasta kariutuivat joulukuussa 2007, ja Kosovo julistautui itsenäiseksi 17. helmikuuta 2008. Kaikki paikalla olleet 109 albaaniparlamenttiedustajaa kannattivat itsenäisyyttä. Istunnosta puuttui kymmenen edustajaa mukaan lukien kaikki serbiedustajat. Serbia ilmoitti, ettei koskaan tule hyväksymään Kosovon itsenäisyyttä. Venäjä pyysi YK:n turvallisuusneuvostoa kokoontumaan asian vuoksi.[10] YK:n pääsihteeri Ban Ki-moon ilmoitti 18. helmikuuta 2008, että YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselma 1244 pysyy voimassa ja sitä pyritään toteuttamaan kehittyvien olosuhteiden valossa.[11]

YK:n Kansainvälinen tuomioistuin päätti heinäkuussa 2010, että Kosovon itsenäisyysjulistus ei rikkonut kansainvälisiä lakeja. Tuomioistuin käsitteli asian Serbian aloitteesta. Päätös ei kuitenkaan ole sitova, vaan ainoastaan neuvoa-antava. Serbian presidentin Boris Tadićin mukaan päätös ei muuta Serbian suhtautumista Kosovoon. Sen sijaan Kosovon presidentin Fatmir Sejdiun mielestä se poistaa loputkin epäilyt Kosovon itsenäisyydestä.[12] Sejdiu erosi virastaan syyskuussa 2010, kun perustuslakituomioistuin oli ilmoittanut, että Sejdiu oli rikkonut perustuslakia vastaan. Hän oli toiminut presidenttiytensä aikana myös LDK-puolueen johtajana.[13]

Kesästä 2011 lähtien Pohjois-Kosovossa oli levotonta, kun paikalliset serbit yrittivät barrikadein estää Kosovon viranomaisia ottamasta haltuunsa raja-asemia, joilla olisi valvottu kulkua rajan yli.[14] Alkuvuodesta 2012 nationalistinen albaanijärjestö Vetëvendosje yritti marssia raja-asemille ja sulkea rajan.[15] 14.–15. helmikuuta 2012 neljässä kunnassa Pohjois-Kosovossa järjestettiin kansanäänestys, jossa kysyttiin hyväksyvätkö asukkaat Kosovon tasavallan instituutiot. 99,74 % äänestäneistä vastasi ei.[16]

[muokkaa] Hallinnollinen jako

Kosovo on jaettu hallinnollisesti seitsemään hallintopiiriin, jotka jakaantuvat yhteensä 33 kuntaan. http://www.languageandconflict.info/images/wiki/kosovo.png

[muokkaa] Piirit ja kunnat

Serbiankielinen nimi suluissa.

[muokkaa] Maantiede

Kosovon kartta.

Kosovon pinta-ala on 10 887 km²; se rajoittuu luoteessa Montenegroon, pohjoisessa Serbiaan, etelässä Makedoniaan ja lounaassa Albaniaan. Suurimmat kaupungit ovat pääkaupunki Pristina, jossa on yli 200 000 asukasta ja lounaassa sijaitseva Prizren, jossa on noin 170 000 asukasta. Viidellä muulla kaupungilla on yli 50 000 asukasta.

[muokkaa] Talous

Kosovon hallituksen päämaja

Kosovon rahayksikkö oli aikaisemmin Serbian dinaari, mutta muuttui nopeasti Saksan markaksi ja jälkeenpäin euroksi. Serbienemmistöisillä pohjoisalueilla käytetään yhä dinaareja.

Kosovossa on suuria viljelyskelpoisia alueita. Maanviljelyn edellytykset ovat erinomaiset, mutta pääoman puute on johtanut suhteellisen alkukantaiseen viljelyyn, jossa käytetään vähän koneita. Kosovolla on suuria ongelmia järjestäytyneen rikollisuuden kanssa, joka on noussut voimakkaasti 2000-vuosikymmenellä ja jota pidetään yhtenä maailman suurimmista väkilukuun suhteutettuna.

Kosovossa on paljon luonnonrikkauksia. Trepcan kaivoksilla Kosovska Mitrovicassa sijaitsevat jotkin Euroopan suurimmista lyijy-, sinkki- ja nikkelilöydöksistä. Vesivoimaa on myös saatavilla helposti; tätä on kuitenkin hyödynnetty vain vähän.

[muokkaa] Väestö

Maailmanpankin vuoden 2001 tutkimuksen mukaan.[4]

Vuoden 1981 väestönlaskennan mukaan Kosovon väkiluku oli 1 584 441 henkeä. Albaaneja oli 77,7 %, serbejä 13,2 %, 3,7 % "muslimeja" (mm. bosniakkeja ja goraneja), 2,2 % romaneja, 1,7 % montenegrolaisia, 0,8 % turkkilaisia, 0,6 % kroaatteja, 0,2 % jugoslaaveja ja 0,2 % muita.

[muokkaa] Kulttuuri

Kosovosta tuli Serbian kuningaskunnan kulttuurin, uskonnon ja politiikan keskus 1300-luvulla. Tänä aikana serbialaiset kuninkaat rakennuttivat Kosovoon lukuisia ortodoksikirkkoja ja -luostareita kuten Dečanin luostarin.

Kosovon albaanikulttuurissa on keskeistä, että on saatu vaikutteita eri kansoilta historian kuluessa. Osmaniaikakausi on jättänyt jälkensä vanhojen moskeijoiden ja kylpylöiden muodossa, ja jossain on säilynyt vanhoja turkkilaisia perinteitä. Osmanivaikutteet ovat kuitenkin hävinneet tietyssä määrin 1990-luvun aikana, ja ne on korvannut länsimainen elämäntapa. Slaavit ovat tuoneet kulttuuriin lainasanoja ja musiikkia.

[muokkaa] Kansainvälinen asema

Kosovon kansainvälinen asema on kiistanalainen. Se on julistautunut itsenäiseksi, mutta Serbia ei ole itsenäisyyttä tunnustanut. Kosovon asema jakaa maailman valtiot kahteen leiriin. Moni maa, mukaan lukien iso osa länsimaista, on tunnustanut Kosovon itsenäisyyden, kun taas osa maailman valtioista, Venäjä etunenässä, ja kaikki BRIC-maat ovat todenneet, etteivät tunnusta Kosovoa ennen Serbiaa.

Kosovon kansainvälinen asema.

Kosovon ovat tunnustaneet Taiwan,[17] Afganistan, Yhdysvallat, Turkki, Costa Rica, Albania, Ranska, Yhdistynyt kuningaskunta, Australia, Senegal, Latvia, Saksa, Italia, Tanska, Viro, Luxemburg, Peru, Belgia, Puola, Sveitsi, Itävalta, Irlanti, Ruotsi, Alankomaat, Slovenia, Islanti, Suomi, Kanada, Japani, Monaco, Unkari, Kroatia, Bulgaria, Liechtenstein, Norja, Etelä-Korea, Nauru, Marshallsaaret, Burkina Faso, Liettua, San Marino, Tšekki, Liberia, Sierra Leone, Kolumbia, Belize, Malta, Samoa, Portugali, Makedonia, Montenegro, Yhdistyneet arabiemiirikunnat, Malesia, Mikronesia, Panama, Malediivit, Palau, Gambia, Saudi-Arabia, Komorit, Bahrain, Jordania, Dominikaaninen tasavalta, Uusi-Seelanti, Malawi, Mauritania, Swazimaa, Vanuatu, Djibouti, Somalia, Honduras, Kiribati,Tuvalu, Qatar, Guinea-Bissau, Oman, Andorra, Keski-Afrikan tasavalta, Guinea, Niger, Benin, Saint Lucia,Gabon, Norsunluurannikko, Nigeria, Kuwait, Ghana, Haiti ja Uganda [18] eli yhteensä 89 maata.

Kosovon itsenäisyyden ovat Serbian ja Venäjän lisäksi torjuneet Espanja, Kuuba, Brasilia, Uruguay, Algeria, Libya, Angola, Iran, Intia, Kiina, Indonesia, Laos, Kypros, Romania,[19] Slovakia,[20] Argentiina,[21] Armenia,[22] Azerbaidžan,[23] Valko-Venäjä,[24] Bolivia, Venezuela,[25] Bosnia ja Hertsegovina,[26] Georgia,[27] Kazakstan,[28] Kirgisia,[29] Moldova,[30] Sri Lanka,[31] Tadžikistan[32] ja Vietnam[33], eli yhteensä 31 maata.

[muokkaa] Katso myös

[muokkaa] Lähteet

  1. ↑ http://www.hs.fi/ulkomaat/artikkeli/Kosovolle+naispresidentti/1135265202653
  2. ↑ Dwellings, Households and Population by Municipality Statistical Office of Kosovo. Viitattu 30.6.2011. (englanniksi)
  3. ↑ http://www.iltalehti.fi/ulkomaat/2011062913977442_ul.shtml
  4. ↑ a b Population 6.2002. Provisional institutions of self-government - Ministry of Environment and Spatial Planning. Viitattu 18.2.2008. (englanniksi)
  5. ↑ a b http://www.lib.msu.edu/sowards/balkan/lecture1.html
  6. ↑ a b Norbert Rütsche: Kosovo- a historical overview 12.3.2007. Eurotopics. Viitattu 19.2.2008. (englanniksi)
  7. ↑ http://www.kosovo.net/ww2kos.html
  8. ↑ Independence for Kosovo. Foreign Affairs, November/December 2005. Artikkelin verkkoversio.
  9. ↑ Helsingin Sanomat: Kosovon kriisivuodet, Helsingin Sanomat: Jugoslavia pirstaloitui pikkuvaltioiksi,Serbian parlamentin mukaan yli 230 000 "serbiä ja ei-albaania" ja Serbian ulkoministerin mukaan 220 000
  10. ↑ Kosovo julistautui itsenäiseksi HS.fi. 17.2.2008 klo 19:59. Helsingin Sanomat. Viitattu 17.2.2008.
  11. ↑ YK: Secretary-General SG/SM/11428 SC/9255
  12. ↑ Kosovon itsenäistyminen ei rikkonut kansainvälistä lakia YLE Uutiset. 22.7.2010. Helsinki: Yleisradio. Viitattu 24.7.2010.
  13. ↑ Kosovon presidentti eroaa oikeuskiistan takia HS.fi. 27.9.2010. Helsinki: Sanoma company. Viitattu 27.9.2010.
  14. ↑ http://yle.fi/uutiset/ulkomaat/2011/11/nato_ja_serbit_valikohtauksessa_kosovon_rajalla_3052626.html
  15. ↑ http://www.setimes.com/cocoon/setimes/xhtml/en_GB/features/setimes/features/2012/01/14/feature-01
  16. ↑ http://www.google.com/hostednews/afp/article/ALeqM5g0EKJO3FvOEI072TL6r_q0dmn18w?docId=CNG.2f6aef10791fbe30fc095a843402452e.6d1
  17. ↑ Taipei Times: Taiwan officially recognizes Kosovo, James Huang says Viitattu 2.10.2011. (englanniksi)
  18. ↑ Ministry of Foreign Affairs of the Republic of Kosovo: Countries that have recognized the Republic of Kosova (englanniksi)
  19. ↑ Après les Etats-Unis, la France reconnaît officiellement l'indépendance du Kosovo 18.2.2008. Le Monde. Viitattu 26.2.2008. (ranskaksi)
  20. ↑ Kosovo MPs proclaim independence 17.2.2008. BBC. Viitattu 26.2.2008. (englanniksi)
  21. ↑ Por las Malvinas, el Gobierno decidió no reconocer a Kosovo 20.2.2008. Clarín. Viitattu 26.2.2008. (espanjaksi)
  22. ↑ Armenia not going to recognize Kosovo independence 16.2.2008. PanARMENIAN Network. Viitattu 26.2.2008. (englanniksi)
  23. ↑ Azerbaijan says not recognising Kosovo independence 26.2.2008. Reuters. Viitattu 26.2.2008. (englanniksi)
  24. ↑ Statement by the Foreign Ministry of the Republic of Belarus relating to the unilateral proclamation of independence by the Kosovo temporary authorities of self-government 18.2.2008. Valko-Venäjän ulkoministeriö. Viitattu 26.2.2008. (englanniksi)
  25. ↑ Venezuela's Chavez won't recognise independent Kosovo 21.2.2008. International Herald Tribune. Viitattu 26.2.2008. (englanniksi)
  26. ↑ Resolution on nonrecognition of a unilaterally proclaimed independence of Kosovo and Metohija and commitments of the Republic of Srpska 22.2.2008. Bosnian serbitasavalta. Viitattu 26.2.2008. (englanniksi)
  27. ↑ Georgia Will Not Recognise Kosovo - Foreign Minister 19.2.2008. The Georgian Times. Viitattu 26.2.2008. (englanniksi)
  28. ↑ Kosovo's proclamation of independence triggers more mixed responses 18.2.2008. XinhuaNet. Viitattu 26.2.2008. (englanniksi)
  29. ↑ Kirgisien erkennt Kosovo-Unabhängigkeit nicht an 20.2.2008. RIA Novosti. Viitattu 26.2.2008. (saksaksi)
  30. ↑ Moldova will not recognise Kosovo's independence, gov't says 17.2.2008. RIA Novosti. Viitattu 26.2.2008. (englanniksi)
  31. ↑ Sri Lanka says Kosovo independence a threat to world peace 17.2.2008. AFP. Viitattu 26.2.2008. (englanniksi)
  32. ↑ Таджикистан не признает независимость Косово 19.2.2008. Central Asian News. Viitattu 26.2.2008. (venäjäksi)
  33. ↑ Vietnam says against unilateral Kosovo independence 18.2.2008. Reuters. Viitattu 26.2.2008. (englanniksi)

[muokkaa] Aiheesta muualla

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Kosovo.

[muokkaa] Kosovon instituutiot

[muokkaa] Kansainväliset organisaatiot

[muokkaa] Serbian hallitus

[muokkaa] Uutisia, kommentteja alueelta

Euroopan valtiot
Alankomaiden lippu Alankomaat | Albanian lippu Albania | Andorran lippu Andorra | Belgian lippu Belgia | Bosnia ja Hertsegovinan lippu Bosnia ja Hertsegovina | Bulgarian lippu Bulgaria | Espanjan lippu Espanja | Islannin lippu Islanti | Irlannin lippu Irlanti | Italian lippu Italia | Itävallan lippu Itävalta | Kroatian lippu Kroatia | Kreikan lippu Kreikka | Latvian lippu Latvia | Liechtensteinin lippu Liechtenstein | Liettuan lippu Liettua | Luxemburgin lippu Luxemburg | Makedonian lippu Makedonia | Maltan lippu Malta | Moldovan lippu Moldova | Monacon lippu Monaco | Montenegron lippu Montenegro | Norjan lippu Norja | Puolan lippu Puola | Portugalin lippu Portugali | Ranskan lippu Ranska | Romanian lippu Romania | Ruotsin lippu Ruotsi | Saksan lippu Saksa | San Marinon lippu San Marino | Serbian lippu Serbia | Slovakian lippu Slovakia | Slovenian lippu Slovenia | Suomen lippu Suomi | Sveitsin lippu Sveitsi | Tanskan lippu Tanska | Tšekin lippu Tšekki | Ukrainan lippu Ukraina | Unkarin lippu Unkari | Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Yhdistynyt kuningaskunta | Valko-Venäjän lippu Valko-Venäjä | Vatikaanin lippu Vatikaanivaltio | Viron lippu Viro

Myös Aasiaan kuuluviksi tulkittavat valtiot: Armenian lippu Armenia | Azerbaidžanin lippu Azerbaidžan | Georgian lippu Georgia | Kazakstanin lippu Kazakstan | Kyproksen lippu Kypros | Turkin lippu Turkki | Venäjän lippu Venäjä

Kiistanalainen poliittinen asema: Kosovon lippu Kosovo | Flag of Transnistria.svg Transnistria

Myös Aasiaan kuuluviksi tulkittavat valtiot; kiistanalainen poliittinen asema: Abhasian lippu Abhasia | Etelä-Ossetian lippu Etelä-Ossetia | Flag of the Turkish Republic of Northern Cyprus.svg Pohjois-Kypros | Flag of Nagorno-Karabakh.svg Vuoristo-Karabah

Luettelo valtioista | Eurooppa | Euroopan neuvosto | Euroopan unioni

Haettu osoitteesta http://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Kosovo&oldid=11329112
Henkilökohtaiset työkalut
Nimiavaruudet

Muuttujat
Toiminnot
Valikko
Osallistuminen
Tulosta tai vie
Työkalut
Muilla kielillä