Kazakin kieli

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Kazakki
Oma nimi Қазақ тілі
Muu nimi kazahi
Tiedot
Alue Kazakstan, Kiina (Xinjiang), Uzbekistan, Kirgisia, Turkmenistan, Tadžikistan, Venäjä, Mongolia, Afganistan, Turkki
Virallinen kieli Kazakstan
Puhujia 12 000 000
Sija 93
Kirjaimisto kyrillinen, arabialainen, latinalainen
Kielitieteellinen luokitus
Kielikunta turkkilaiset kielet
Kieliryhmä kiptšakkilainen
Kielikoodit
ISO 639-1 kk
ISO 639-2 kaz
ISO 639-3 kaz

Kazakin kieli eli kazakki[1] (aikaisemmin kazahi;[2] kazakiksi қазақ тілі, qazaq tili) on Kazakstanissa ja sen lähialueilla asuvien kazakkien puhuma turkkilainen kieli. Se on Kazakstanin tasavallan virallinen kieli.

Levinneisyys ja puhujamäärä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kazakstanin lisäksi kazakkeja asuu Uzbekistanissa, Kirgisiassa, Turkmenistanissa, Tadžikistanissa, Venäjällä, Xinjiangin alueella Kiinassa, Mongolian länsiosassa, Afganistanissa ja Turkissa. Entisen Neuvostoliiton alueella kazakkeja laskettiin vuonna 1989 olevan 8,1 miljoonaa henkeä, joista 97 % puhui kazakkia äidinkielenään.[3]

Vuonna 1998 kazakin puhujia arvioitiin olevan yli 12 miljoonaa. Heistä yli 8 miljoonaa asuu Kazakstanissa, noin 2 miljoonaa muualla entisessä Neuvostoliitossa ja noin 1,5 miljoonaa Kiinassa.[4] Venäjällä kazakkia puhuu vuoden 2002 väestönlaskennan mukaan 563 700 henkeä.[5]

Historia ja murteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kazakki kuuluu turkkilaisten kielten kiptšakkilaisen ryhmän kiptšakkilais-nogailaiseen alaryhmään. Sen lähimmät sukukielet ovat karakalpakki, nogai[3] sekä uzbekin kielen kiptšakkilaismurteet. Kiptšakkilais-nogailaiset kielet ovat eriytyneet muista alaryhmistä Kultaisen ordan hajoamisvaiheessa. Nykyinen kazakin kieli kehittyi 1400–1500-lukujen aikana.[6]

Kazakkien harjoittaman paimentolaisuuden ja eksogamisten avioliittojen seurauksena kielellä ei ole selkeää murrejakoa. Tutkijat jakavat kazakissa esiintyvät murrepiirteet eteläiseen, läntiseen ja koilliseen ryhmään.[7]

Vieraiden kielten vaikutus on suhteellisen vähäistä. Lainasanoja on omaksuttu arabiasta, iranilaisista kielistä, mongolista ja venäjästä.[8]

Kirjakieli[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kazakkien kirjakielenä toimi 1400-luvulta lähtien keskiaasialainen türki, joka vähitellen lähentyi kohti puhuttua kansankieltä. 1500–1800-luvun puolivälin kirjakieltä nimitetään vanhaksi kazakin kirjakieleksi. Nykyaikainen kirjakieli alkoi kehittyä 1800-luvun loppupuolella.[9] Sen normien muotoutumiseen vaikutti suullisen kansanperinteen kieli, runoilija Abai Qunanbaiulyn ja kansanvalistaja Ybyrai Altynsarinin toiminta sekä 1800–1900-lukujen vaihteessa ilmestyneet ensimmäiset kazakinkieliset sanoma- ja aikakauslehdet.[7]

Kirjoitusjärjestelmä perustui vanhastaan arabialaiseen kirjaimistoon, jota myöhemmin sovitettiin paremmin kazakin kieltä vastaavaksi. Vuonna 1930 siirryttiin Neuvostoliiton turkkilaisten kielten yhteiseen latinalaiseen kirjaimistoon (ns. uusi kirjaimisto) ja vuonna 1940 kyrilliseen aakkostoon, jota on täydennetty lisämerkeillä ә, ғ, і, қ, ң, ө, ү, ұ ja һ.[7] Kiinassa käytetään edelleen arabialaista kirjoitusjärjestelmää.

Kazakin kirjaimisto

А а Ә ә Б б В в Г г Ғ ғ Д д Е е Ё ё
Ж ж З з И и Й й І і К к Қ қ Л л М м
Н н Ң ң О о Ө ө П п Р р С с Т т У у
Ү ү Ұ ұ Ф ф Х х Һ һ Ц ц Ч ч Ш ш Щ щ
Ъ ъ Ы ы Ь ь Э э Ю ю Я я

Toisen maailmansodan jälkeen kazakin kielen käyttöala supistui voimakkaasti mm. väestönsiirtojen ja Kazakstaniin suuntautuneen muuttoliikkeen seurauksena. Käytännössä tasavallan pääkielenä toimi venäjä. Maan itsenäistymisen jälkeen kazakin käyttöä on pyritty laajentamaan. Vuonna 1997 hyväksytyn kielilain mukaan kazakki on tasavallan virallinen kieli. Sen rinnalla voidaan eräin rajoituksin käyttää myös venäjää, joka on edelleen pääkieli mm. korkeakouluopetuksessa ja kirjallisuuden julkaisemisessa. Yli puolet kazakeista ilmoittaa osaavansa venäjää, mutta todellisuudessa sen puhujia arvioidaan olevan huomattavasti vähemmän.[10]

Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen Kazakstanissa on keskusteltu siirtymisestä latinalaiseen kirjaimistoon. Ehdolla on ollut useita järjestelmiä, jotka kaikki poikkeavat neuvostovallan alussa käytössä olleesta latinalaisesta kirjaimistosta. Alla olevassa taulukossa esitetään ehdotus A ja niin sanottu QazAqparat.

Kyrillinen
kirjaimisto
Latinalainen
kirjaimisto
(1929-1940)
Latinalainen
(Ehdotus A)
Latinalainen
(QazAqparat)
IPA
А a A a A a А a /a/
Ә ә Ə ə A̋ a̋ Ä ä /æ/
Б б B ʙ B b B b /b/
В в V v V v V v /v/
Г г G g G g G g /ɡ/
Ғ ғ Ƣ ƣ Ġ ġ Ğ ğ /ɣ/
Д д D d D d D d /d/
Е е Je jе E e E e /e/, /je/
Ё ё Jo jo Ë ë Yo yo /jo/, /jø/
Ж ж Ç ç Ž ž J j /ʒ/
З з Z z Z z Z z /z/
И и I j I i Ï ï /ɯj/, /ɪj/
Й й J j J j Y y /j/
К к K k K k K k /k/
Қ қ Q q Ķ ķ Q q /q/
Л л L ʟ L l L l /l/
М м M m M m M m /m/
Н н N n N n N n /n/
Ң ң Ŋ ŋ Ņ ņ Ñ ñ /ŋ/
О о О о O o O o /o/
Ө ө Ɵ ɵ Ô ô Ö ö /ø/
П п P p P p P p /p/
Р р R r R r R r /r/
С с S s S s S s /s/
Т т Т т T t T t /t/
У у V v W w /w/
Ұ ұ U u U u U u /ɤ/
Ү ү Y y Ù ù Ü ü /y/
Ф ф F f F f F f /f/
Х х H h H h X x /x/
Һ һ Ḥ ḥ H h /h/
Ц ц Ts ts C c C c /ts/
Ч ч Tc tc Č č Ç ç /tʃ/
Ш ш C c Š š Ş ş /ʃ/
Щ щ Ŝ ŝ Şş şş /ʃʃ/
Ъ ъ
Ы ы Ƅ ƅ Y y I ı /ɯ/
І і I i Ì ì İ i /ɪ/
Ь ь
Э э E e È è E e /e/
Ю ю Ju ju Û û Yu yu /jɤ/, /jy/
Я я Ja ja  â Ya ya /ja/, /jæ/

Syyskuussa 2007 Kazakstanin valtionjohdon teettämän tutkimuksen mukaan Kazakstanissa voitaisiin siirtyä latinalaiseen kirjaimistoon 10–12 vuoden siirtymäajalla noin 300 miljoonan Yhdysvaltain dollarin kustannuksin. Saman vuoden joulukuussa presidentti Nursultan Nazarbajev kuitenkin julisti päätöksen kyrillisissä kirjaimissa pitäytymisestä. Tätä hän perusteli sillä, että kazakstanilaiset ovat yli 70 vuoden ajan käyttäneet kyrillistä kirjaimistoa, valtiossa asuu ihmisiä yli sadasta kansallisuudesta ja kansa tarvitsee vakautta ja rauhaa, eikä kirjoitustavan muutoksen suhteen ole syytä pitää kiirettä.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Anhava, Jaakko: Maailman kielet ja kielikunnat, s. 140. Tampere: Gaudeamus, 1999. ISBN 951-662-734-X.
  2. Uusi tietosanakirja, 10. osa, s. 230. Helsinki: Tietosanakirja oy, 1962.
  3. a b Jazyki mira: Tjurkskije jazyki, s. 243. Moskva: Indrik, 1997. ISBN 5-85759-061-2.
  4. Jazyki Rossijskoi Federatsii i sosednih gosudarstv. Tom 2, s. 14. Moskva: Nauka, 2001. ISBN 5-02-011268-2.
  5. Vserossijskaja perepis naselenija 2002 goda. 4.4. Rasprostranjonnost vladenija jazykami (krome russkogo). Viitattu 6.8.2009. (venäjäksi)
  6. Baskakov, N.A.: Tjurkskije jazyki, s. 164, 170. Moskva: KomKniga, 2006. ISBN 5-484-00515-9.
  7. a b c Jazyki Rossijskoi Federatsii i sosednih gosudarstv. Tom 2, s. 16. Moskva: Nauka, 2001. ISBN 5-02-011268-2.
  8. Jazyki mira: Tjurkskije jazyki, s. 244, 253. Moskva: Indrik, 1997. ISBN 5-85759-061-2.
  9. Jazyki mira: Tjurkskije jazyki, s. 244. Moskva: Indrik, 1997. ISBN 5-85759-061-2.
  10. Jazyki Rossijskoi Federatsii i sosednih gosudarstv. Tom 2, s. 14–15. Moskva: Nauka, 2001. ISBN 5-02-011268-2.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]