Azerin kieli
Wikipedia
| Azeri | |
|---|---|
| Omakielinen nimi | azərbaycanca |
| Englanninkielinen nimi | Azerbaijani, Azeri |
| Ranskankielinen nimi | azéri |
| Tiedot | |
| Alue | eniten Azerbaidžanissa ja Iranissa |
| Virallinen kieli | Azerbaidžan |
| Puhujia | noin 30 000 000 |
| Kirjaimisto | virallisesti latinalainen, myös kyrillisiä ja arabialaisia kirjaimia käytetään |
| Kielitieteellinen luokitus | |
| Kielikunta | altailaiset kielet |
| Kieliryhmä | turkkilaiset kielet eteläturkkilaiset kielet |
| Kielikoodit | |
| ISO 639-1 | az |
| ISO 639-2 | aze |
Azerin kieli (azeriksi azərbaycan dili) on etupäässä Azerbaidžanin tasavallassa ja Iraniin kuuluvassa Etelä-Azerbaidžanissa asuvien azerien puhuma turkkilainen kieli. Sen on Azerbaidžanin tasavallan virallinen kieli.
Azerbaidžanin ja Iranin lisäksi azeria puhutaan Dagestanissa, Georgiassa, Irakissa ja Turkissa. Äidinkielenään sitä puhuu arviolta 30 miljoonaa ihmistä.
Azeri kuuluu turkkilaisten kielten lounaisryhmään. Se on muodostunut varhaisella keskiajalla kiptšakkien ja oguusien puhumien murteiden pohjalta.[1] Lähin sukukieli on turkki, josta azeri erottuu mm. ä-äänteen ja runsaiden persialaislainojen perusteella. Kieli jakautuu neljään murreryhmään.[2]
Azerin vanha kirjakieli syntyi 1200-luvulla. Nykyinen kansankieleen pohjautuva kirjakieli muodostui 1800–1900-lukujen vaihteessa. Kirjoitusjärjestelmä perustui vanhastaan arabialaiseen kirjaimistoon. Neuvostoliittoon kuuluneessa Azerbaidžanissa siirryttiin vuonna 1929 latinalaiseen ja vuonna 1940 kyrilliseen kirjaimistoon, jota oli täydennetty lisämerkeillä ә, ө, ү, ғ, ҝ, һ ja ј.[3] Vuodesta 1991 lähtien itsenäisessä Azerbaidžanissa otettiin käyttöön turkin kaltainen latinalainen kirjoitusjärjestelmä, johon sisältyy lisäksi kirjain ə. Iranissa käytetään edelleen arabialaista ja Dagestanissa kyrillistä kirjaimistoa.
[muokkaa] Lähteet
- ↑ Jazyki mira: Tjurkskije jazyki, s. 160. Moskva: Indrik, 1997. ISBN 5-85759-061-2.
- ↑ Baskakov, N.A.: Tjurkskije jazyki, s. 139–140. Moskva: KomKniga, 2006. ISBN 5-484-00515-9.
- ↑ Jazyki Rossijskoi Federatsii i sosednih gosudarstv. Tom 1, s. 50–51. Moskva: Nauka, 1997. ISBN 5-02-011237-2.
